lauantai 25. tammikuuta 2014

Pentu vailla kotia

Edit: Iloksemme saamme kertoa, että Riston koti on löytynyt eikä ole enää kateissa. ^___________^

Risto etsii edelleen omaa ihmistä ja uutta kotia. Kodin löytymisen edistämisen toivossa, tämä on Riston Ihan Oma Blogipäivitys.



Risto syntyi pentueen kolmantena isoveli Edwinin ja enkeliveli Kaarlen jälkeen. Risto oli pitkään pentueen pienin, mutta ehkä myös pippurisin. Jos Riston nosti syliin kun sillä oli omat puuhat kesken, sai häiritsijä osakseen hirmuista ärrimurri murinaa. Myös jos Ristoa erehtyi karstaamaan tai tekemään sille muita toimenpiteitä, tuli vastalauseena hyvin nopeasti kovaäänistä kiljumista.

Minäkö muka tuhma?

Tällä hetkellä Ristoa kuvaa varmaan parhaiten sana kiltti. Murinat ja ärinät ovat jääneet pois (ainakin toistaiseksi), ja kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat oikein hienosti. Risto esimerkiksi haluaisi ihan koko ajan pussata kun sitä trimmataan. Risto on muutenkin ihan hirmuisen hellyydenkipeä, rakastaa paijailua ja rapsutuksia ja nukkuukin mieluiten sylissä selällään köllöttäen. Risto ei ole kuitenkaan voimakkaan huomionhakuinen, vaan jää helposti päällepäsmäröivien sisarustensa varjoon. Se kaipaa siis vähän rohkaisua ja kannustusta, mitä ei pidä erehtyä luulemaan arkuudeksi. Risto ei rynni suoraan päin kaikkea, vaan se haluaa ensin miettiä. Pohdinnan jälkeen meno on rentoa ja huoletonta.

Kuka Riston sitten saakin elämäänsä, saa aimo annoksen bedlingtonmaista hellyyttä ja rakkautta. Risto on todennäköisesti voimakkaasti yhteen ihmiseen kiintyvä, uskollinen ystävä. Terrieriluonnetta on annosteltu hyvät määrät  piiloon paksun ja pehmoisen kuoren alle.




Ristolla on jo oma sivu omakoirassa, ja se löytyy tämän linkin kautta. Risto on myös pentutarkastettu terveeksi, ainoa moite tarkastuksessa oli liian kapea alaleuka (tyypillistä tämän ikäisille bedlingtonpennuille). Ristolle on tehty jo kuparitoksikoosi-geenitesti, ja on sen mukaan kantaja (1,2 - a,b).

Jos sinulle tuli olo, että elämässäsi ja sydämessäsi voisi olla Riston menevä aukko, ota pikimmiten yhteyttä kennel.tinwelindon(a)gmail.com tai puhelimitse 040-7770464/Sini, 050-4021852/Anna.



torstai 23. tammikuuta 2014

Kolme vintiötä

Kajon pupsit ovat jo yksitoista viikkoa, ja täällä ne vielä könäävät, Edwiniä lukuunottamatta. Eetu on lähdössä uuteen kotiinsa noin viikon kuluttua, mutta Ristolle omaa ihmistä ei ole vieläkään löytynyt.

Muksut alkoivat olla taas rähjäisen näköisiä, niin ne pääsivät pesulle ja turkin siistimiseen.

Tinwelindon Alagos
Risto


Olisitko sinä minun uusi oma ihminen?

Tinwelindon Nifredil
Ilta




Tinwelindon Bregedur
Eetu




Isoja lapsia nuo alkavat jo olla. Sohva on täällä kotona valloitettu ja sille on opittu hyppäämään erittäin sujuvasti. Sohvasta on sitä myöten tullut naperoille lempinukkumapaikka, bedlingtonmaiseen tapaan :)

Myös erilaisia kommelluksia on alkanut sattua yhä enemmän. Risto molskahti pää edellä vessanpyttyyn ja Ilta tipahti pöydältä pyykkikoriin... Kenkiä, sukkia ja kaikkea muuta mukavaa on ruvettu silppuamaan ihan toden teolla. Sanomalehdet eivät tahdo enää pysyä funktionaalisina, koska niitä kuskataan ahkerasti ympäriinsä ja riivitään riekaleiksi. Roskia syödään niin paljon kuin niitä vain löydetään, sillä seurauksella että pentu jos toinenkin on oksennellut mitä kummemman näköisiä mömmöjä, ja jokaisen kakka on saanut värikkäitä koristeita. Kyllä sitä ihan oikeaakin ruokaa popsitaan joka aterialla sellaisella tohinalla, että pentujen voisi luulla kärsivän pahastakin nälänhädästä.  Nahkapuruluita katoaa pieniin kitoihin ällistyttävää vauhtia, erityisesti Ilta on kunnostautunut tällä saralla (pojat syö mielummin kenkiä). Penturiehat ovat yhä villimpiä ja äänekkäämpiä, ja nyt niitä on todistettu myös neljän aikaan aamuyöstä...

Pikkuhiljaa tämä kolmen pennun kaitsemin alkaisi siis riittää meikäläiselle...niin ihania ja rakkaita kuin nuo muruset ovatkin <3

maanantai 13. tammikuuta 2014

Luovutusikäiset pupsit ja viimeisten viikkojen kuulumiset

Kajon pentujen syntymästä on jo yhdeksän ja puoli viikkoa. Ensimmäinen lapsi, Hemmo aka Edwin, lensi jo pesästä uuteen kotiin. Muut riiviöt ovat vielä täällä riemastuttamassa päiviämme.

Viimeiset muutama viikkoa ovat olleet niin hektisiä, ettei koneen ääreen ole meinannut millään ehtiä päivittelemään tyyppien kuulumisia. Ollaan käyty pentupoppoon kanssa mm. leikkimässä toisten koiranpentujen luona, harjoiteltu autolla ja bussilla matkustamista sekä piipahdettu Viikin Prisman eläinkaupassa ihmettelemässä ihmisvilinää. Lisäksi luonamme on käynty lähes päivittäin vieraita palluttelemassa naperoita.







Reippaita naperoita nämä ovat. Ulkona hypitään, pompitaan, riehutaan ja juostaan vieraiden ihmisten perään. Sisällä riekutaan Vardan kanssa, kiipeillään hyllyille, etsitään natustettavaa ja silloin tällöin myös kasaudutaan johonkin mukavaan paikkaan nukkumaan. Asunnosta ei tahdo päästä sisään eikä ulos, kun pentulauma yrittää puskea tietänsä rappukäytävään jokaisella ovenavauksella. 

Naproiset trimmattiin toisen kerran yhdeksännen viikon puolenvälin paikkeilla ja pennuista otettiin viimeiset viralliset viikkoiskuvat yhdeksän viikon ja kahden päivän ikäisinä. Haikein mielin esittelemme tällä erää viimeistä kertaa Kajon ja Sakun ihanat pienet pupeloiset:


Tinwelindon Seregon "Edwin" aka "Hemmo"
3303 g





Tinwelindon Alagos "Risto"
3326 g
Risto etsii vielä omaa kotia!





Tinwelindon Nifredil "Ilta"
3409 g





Tinwelindon Begedur "Eetu"
3500 g





Saimme myös vihdoin taas yhteiskuvan koko laumasta (Hemmo, Ilta, Eetu, Risto):



Meidän rakkaat pienet silppuri-riivöt <3

lauantai 4. tammikuuta 2014

Näyttelyvuosi 2013

Vähän jäänyt tämä näyttelyistä päivittäminen, kröhöm, vielä pienemmälle huomiolle kuin se olisi ansainnut. Ei sen puoleen, näyttelyvuosi on ollut hiljainen, mutta ollaan me sentään Jossain käyty.

Varda debytoi näyttelykehissä tämän vuoden Voittaja-näyttelyssä, tosin vielä pentuluokassa. Violetti KP-ruusuke sieltä muistoksi saatiin, sekä seuraavanlainen arvostelu:

"Nice size. Good head and eye. Good front. Nice rise. Good tail carriage. Well-angulated. Moves a little cloe in rear."

Tuomarina oli Judith Averis Isosta-Britanniasta, sijoitus oli pentuluokan toinen.




Perinteiseen tapaan TerriEriin osallistuimme tänäkin vuona. Oman laumaamme kehässä edusti Kajo. Iloksemme näyttelyyn osallistui myös Lenni (Tinwelindon Elendil), joka samalla debytoi virallisessa luokassa.

Lenni sai hienosti Erinomaisen ja SA:n, sekä oikein hyvän arvostelun (vapaa käännös saksasta):

"Erinomainen rotunsa edustaja, koko sallitun rajamailla, kapea pää, ruskeat silmät, matalalle asettuneet korvat, kaula oikean pituinen, erinomainen etuosa ja rintakehä, varsin hyvin kulmautunut takaosa, esitetty erinomaisessa turkissa, liikkeessä lähes oikea/täydellinen"  





Kajo esiintyi hienosti ja sai Erinomaisen, SA:n ja sijoittui peräti valioluokan ykköseksi kahdeksan nartun joukosta! Kajon arvostelu oli seuraavanlainen (vapaa käännös saksasta):

"Erinomainen tyyppi, erittäin feminiininen rodunomainen pää, oikea ylä- ja alalinja, jalkojen asento seisoessa oikea, häntä asettunut matalalle, erinomainen turkinlaatu, liike edestä ja takaa ei aina oikea."



Tuomarina oli Imrgard Vogt Saksasta (kennel Inka). Läjäpäin kuvia TerriEristä löytyy täältä.


Iloisia näyttelyuutimia kantautui korviimme myös Ruotsin puolelta. Ronjan toisen pentueen isä, Plura (Galacic Defender Catch On) on saavuttanut elo-syyskuussa sekä Ruotsin että Norjan muotovalion arvot! Grattis Plura <3




Kiirettä ei siis meillä ole juuri pitänyt tänä vuonna näyttelykehissä juostessa, mutta nämä vähäiset tulokset eivät ole lainkaan hassumpia :)