torstai 30. marraskuuta 2017

Nimipäivä

Kakaroiden ensimmäinen vuorokausi on sujunut hyvin, jokaisen paino on noussut ja pesueen yleisolemus on reipas ja tyytyväinen. Näin ensimmäisen elinvuorokauden täytyttyä tuli korkea aika keksiä pennuille työnimet. Innoitus lähti tällä kertaa Kalevalasta (kiitos Evelina ;)) ja pupeloiden pentuajan kutsumanimet syntymäjärjestyksessä ovat:

Ahti, Antero, Ukko, Ilmarinen, Aino ja Tuuri


Tässä järjestyksessään vasemmalta oikealle EHKÄ
Ukko, Ahti, Aino, Ilmarinen, Tuuri ja Antero.
Muusta ei voi olla täysin varma kuin tyllerön valkeista etutassuista :D

Aiemmin nimet on keksitty lennosta synnytyksen yhteydessä, mutta sattuineista syistä mielikuvitus ei yksinään tilanteessa hirveesti lennellyt, niin tuli tämmöinen aavistuksen enemmän harkittu litanja tällä kertaa.

Pentueelle on luotu tänään myös oma kuvakansio facebookin puolelle, ja se on löydettävissä tämän linkin kautta. Vielä siellä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta sinne päivitellään hissukseen kuvia päivien mittaan, todennäköisesti useammin kuin tänne blogin puolelle.

Edestä taaksepäin Ilmarinen, Tuuri, Aino, Ahti, Ukko jaAntero

Papun pallerot 5+1-0=6

Papu tosiaan järjesti eilen illalla aikamoisen yllätyksen aloittamalla synnytyksen monta vuorokautta odotettua aiemmin. Lämpöjä ei oltu mitattu tai pentuhuonetta viimeisen päälle valmisteltu (suurin osa kaikesta ja kaikki tärkeimmät romppeet oli onneksi ihan hollilla). Kirjatietoisen ylimielisenä sitä oli vaan täysin tuudittautunut siihen, että kun ovulaatiopäivä oli tiedossa ei synnytys ala kuin aikaisintaan vuorokautta aikaisemmin. Noh, tuli nyt näiden marraskuun synnytysten kanssa rikottua kaikki tiineyden pituutta käsittelevät tutkimustulokset ja vieläpä molempiin suuntiin. Papun synnytys tapahtui nyt siis 58 vuorokautta ovulaatiosta (ja 57 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta), kun normaaliksi määritelty tiineysajan pitäisi olla pilkuntarkasti 63+/-1 vuorokautta ovulaatiosta...

Kaikessa outoudessaan tilanne lähti siitä, että otin Papun syliin kun istuin sohvalla tuijottamassa jotain turhaa televisiosta. Ja siinä se rupes ponnistamaan. Selällään siinä röllöttäessään, tosta noin vaan. Hetki siinä meni, että tilanne upposi kaaliin. Nyt ne tulee.

Päällimmäisenä päässä tietenkin pyöri että nyt ne kuolee kaikki, että on liian aikaista. Aika tarkkaan 35 minuuttin kuluttua maailmaan putkahti ensimmäinen pentu, vahva ja elinvoimainen sininen poika. Kauhun kyyneleet vaihtuivat siinä kohtaan helpotuksen ja onnen itkuksi.

Seuraavat naperot pullahtelivat tähän maailmaan toinen toisensa jälkeen kiihtyvällä tahdilla, ensimmäisen syntymävälin ollen noin 40 minuuttia ja viimeisen vain kymmenen minuuttia. Koko toimitus oli ohi reilussa kahdessa tunnissa, tuloksena kuusi hyvin reipasta ja eläväistä pentua. Saanemme siis esitellä Tinwelän uunituoreimman pentueen, Papun ja Ramseyn tomerat lapset syntymäjärjestyksessä syntymäpainoineen:


1. sininen poika 237g



2. sininen poika 252g



3. blue&tan poika 210g



4. blue&tan poika 215g



5. sininen tyttö 174g



6. sininen poika 226g



Papu on osoittautunut oikein hyväksi äidiksi ja hoitaa pentujaan tunnollisesti. Pentulaatikosta kuuluu pääasiallisesti vain tyytyväistä tuhinaa ja maiskuttelua sekä pienten kynsien rapinaa alustoja vasten kun pennut puskevat kiinni tisseihin. Pentuonnea parhaimmillaan.


59. vuorokauden kuusinkertainen yllätyspläjäys

Keskiviikkoillan kunniaksi Papu päätti sitten ihan yks kaks yllättäen synnyttää jo tiineyden 59. vuorkaudella. Kahdessa tunnissa maailmaan putkahti viisi poikaa ja yksi tytöntyllerö, emo ja pennut voivat erinomaisen hyvin. Huomenna, tai ehkä oikeammin myöhemmin tänään, tarkempaa päivitystä ja lisää kuvia lapsosista kunhan ollaan täällä kaikki hieman ensin levätty ^___^


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Papun äitiystrimmi

Papu pääsi eilen turkistaan ja samalla masu paljastui koko komeudessaan. Tässä verrokkeina sekä ennen että jälkeen kuvat, jotka tosiaan otettu eilen eli vuorokaudella 58.





Tässä vielä masupaisumuksen asteen hahmottamiseksi Papusta eräs trimmikuva ns. normaalitilassa, kroppa lyhyeksi ajeltuna. Että on tuo vyötärönympärys aika lailla kasvanut :D


Ja h-hetki sen kuin vain lähestyy...

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kahdeksan viikon tankkeri

Eilinen kului muiden puuhien kuin tietokoneen räpläämisen parissa, joten Papun masupäivitys lykkääntyi tälle päivälle. Papu on nyt muuttanut synnytystä ja pentujen hoitoa varten Haminaan, automatka sujui mukavasti ja Papu asettautui heti hyvin taloksi. Tuleva äitikoira on oikein hyväntuulinen ja masupaisumuksesta huolimatta harppoo vielä ulkona reippain askelin. Masussa käy jo aika valtaisa jytä - kunhan saadaan äitiystrimmi tehtyä, yritetään saada tänne myös videomateriaalia pentujen masujumppahetkistä. Lisää päivityksiä on siis luvassa vielä tämän viikon aikana ennen suurta h-hetkeä. Tässä kuvat tankkerimaiseen muotoon päätyneestä mahasta, montako lienee sinne on pakattuna...




sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Papun pentumasu seitsemän viikkoa

Papun mahapaisumus paisuu paisumistaan. Maha alkaa hiljalleen olla jo tiellä, nenä ei seisaalteen enää yletäkään pyllypäähän asti ja muutenkin liikkuminen on muuttunut jo heiman kömpelöhköksi. Ensimmäiset hentoiset pentupotkut olivat tunnettavissa jo alkuviikosta. Tässä taas kuvakollaasi Papun masusta, aika lailla tuo on taas venynyt viikon takaisesta!



Enää kaksi viikkoa!

torstai 16. marraskuuta 2017

Vardan enkelikaksoset

Pitkän odotuksen jälkeen Varda synnytti vihdoin eilen illalla. Ensin maailmaan pullahti pieni 113g painava sininen tyttö, jota ei saatu virkoamaan elvytysyrityksistä huolimatta. Pian sen perään syntyi hyvin pieni, vain 70g painava poika, josta näki heti, ettei pitkällisissä elvytysyrityksissä olisi mitään järkeä. Pettymys ja suru ovat sanoinkuvailemattomia, mutta onnellista on kuitenkin se, että edes Varda voi hyvin. Alla tarkempi kuvaus eilisen tapahtumista asiasta kiinnostuneille.



Vardan laskettu aika oli sunnuntaina 12.11., laskelma perustui ultraäänitutkimuksessa todettuun ovulaatioon. Maanantaista lähtien pentujen sykkeitä alettiin tarkkailla muutaman tunnin välein koska pennut vaikuttivat olevan menossa yliaikaisiksi. Mitään hätiköityjä sektiopäätöksiä ei haluttu tehdä, kun kaikki vaikutti olevan pennuilla hyvin. Tilanteessa päätettiin pysyä rauhallisena myös siksi, että progesteronitestien mukaan ovulaatio olisi tapahtunut vasta kaksi päivää myöhemmin kuin ultraänikuvassa vahvistettu ovulaatio, eli sen mukaan laskettu aika olisi vasta tiistai 14.11. Tässä kohtaa huomionarvoista on, että koiran tiineyden pituutta käsittelevissä tutkimuksissa oli ovulaatioaika aina määritelty progesteronitasojen perusteella.

Keskiviikon 15.11. vastaisena yönä Varda alkoi muuttua levottomaksi ja lämmöt käväisivät hieman alle 37 asteen. Aamuun mennessä toinen pennuista oli vaihtanut hieman paikkaa vatsaontelossa, siirtyen enemmän keskilinjaan ja lähemmäs synnytyskanavaa. Ultraäänitutkimuksessa alettiin myös havaita merkkejä kohdunkaulan avautumisesta, eli synnytyksen ensimmäisen vaiheen voitiin todeta olevan käynnissä. Iltapäivästä Vardan lämpö nousi takaisin normaalille tasolle ja jännitys alkoi tiivistyä, sillä siitä hetkestä tulisi ensimmäisen pennun syntyä 12 tunnin sisällä. Pitkän ja piinalliseksikin muuttuneen odotuksen jälkeen pennut olisivat pian vihdoin täällä!

Vaikka edessä olisi saattanut olla vielä tuntien odotus ennen aktiivisten ponnistusten alkua, ei Vardaa juuri enää malttanut jättää silmistään. Siten yliuteliasuuksissa tuli vilkaistua ulkosynnyttimiä ja niitä raottaessa havaittiin vihreäksi värjäytynyttä limaa. Vihreä vuoto on merkki istukan irotamisesta, joten tässä kohtaa odottelu vaihtui kiireeksi. Pentujen sykkeet tarkastettiin ja niiden todettiin olevan vielä normaalit. Synnytystiet kokeiltiin sormin ja niiden todettiin olevan täysin avautuneet. Koska polttoja ei vielä ollut vaikka istukat olivat alkaneet irtoilemaan, annettiin Vardalle annos oksitosiinia aloittamaan voimakkaammat supistukset. Polttoja alkoi hiljalleen olla, mutta sitten kuono edellä tulevan pennun sykkeen todettiin tippuneen lähes kuuteenkymmeneen. Varda ja ultra pakattiin äkkiä autoon ja lähes koko työpaikan henkilökunta hälytettiin paikalle hätäsektiota varten.

Vastaanotolla Vardalle pistettiin ensitöiksi kanyyli jalkaan ja leikkaussali valmisteltiin. Kirurgin saapumista odotellessa pennut tarkastettiin jälleen ultralla. Huojennukseksemme molempien pentujen sykkeet olivat taas normaalilla tasolla. En halunnut Vardaa leikkauspöydälle ellei ole ihan pakko, joten pennuille päätettiin antaa lisää aikaa syntyä normaalisti. Vardan veren kalsiumtasot tarkastettiin ja niiden todettiin olevan normaalit.

Pentujen sykkeet heittelivät hieman hetkestä toiseen, ollen kuitenkin pääsääntöisesti hyvä. Koska vihreää vuotoa tuli lisää ja pentujen ajan tiedettiin olevan kortilla, sai Varda lisää oksitosiinia. Lopulta kunnon poltteet alkoivat ja Varda sai puskettua ensimmäisen pennun maailmaan. Ensin syntyi takajalat edellä pieni sininen tyttö. Pentua elvytettiin kaikin voimin, mutta se ei kaikesta yrityksestä huolimatta osoittanut lainkaan elonmerkkejä. Suru ja pettymys oli suuri, olisiko pennut sittenkin pitänyt leikata ulos? Toisen pennun syke tarkastettiin, se oli liian matala mutta silti päätettiin Vardan antaa synnyttää se itse.

Hoivattuaan elotonta pientä olentoa oman aikansa Varda keskittyi jatkamaan synnytystä ja pullautti toisen pennun maailmaan muutamalla työnnöllä. Pentukäärö oli hirmuisen pieni ja kokonaisuudessaan istukan peitossa. Kalvot riivittiin vauhdilla irti ja tätäkin aloitettiin elvyttää, mutta sen todettiin hyvin nopeasti olevan hyödytöntä. Pentu oli kaikkiaan ihan keskenkasvuisen näköinen, siitä ei varmasti olisi ollut eläjäksi vaikka se olisi hengissä saatu tähän maailmaan.

Tunnelma oli epätodellinen. Siinä ne sitten oli, Vardan kauan kauan odotetut ja toivotut pennut, rinnakkain patjalla kylminä ja kuolleina. Kaiken sen keskellä keskittyi lopulta kahteen ajatukseen: onneksi Varda on kunnossa ja onneksi sitä ei lähdetty leikkaamaan. Toisena syntynyt keskenkasvuiselta näyttävä uros painoi vain 70g, sillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Ensimmäisenä syntynyt narttu oli suunnilleen normaalin näköinen pentu, mutta painoi sekin vain 113g ja koko tilanne huomioon ottaen olisi sekään tuskin selvinnyt pitkälle tässä maailmassa vaikka se olisi saatu leikkauksen avulla "ajoissa" ulos.

Pääasiallisesti päässä pyörii nyt kysymykset: Miksi kuudesta pennusta neljä meni kesken jo alkutiineyden aikana ja miksi nämä kaksi jäljelle jäänyttä jäivät kitukasvuisiksi, vaikka niillä olisi ollut kaikki tila ja aika kasvaa vahvoiksi ja elinvoimaisiksi pennuiksi? Pennut on tänään lähetetty Eviraan avattaviksi ja tutkittaviksi. Tuloksissa kestää yleensä 1-2 kuukautta, joten tässä on hyvin aikaa pistää oma pää sekaisin miettimällä kaikkia mahdollisia syitä tapahtumille.

Toivotaan että vihdoin Papun pentujen kanssa menisi kaikki hyvin. Muuten voi olla aika rajoilla kuinka monta kertaa tällaisia lopputulemia enää kestää.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Papun masupaisumus 6vk ja Vardan pömppö 63 vrk

Papun tiineyttä on siis kuusi viikkoa mittarissa, eli viimeinen kolmannes on nyt edessä. Masu otti jo tällä viikolla ihan kunnon kasvuspurtin, kuvat eivät edes anna koko komeudelle täyttä kunniaa. Sen lisäksi että maha on lähtenyt selvästi pyöristymään alaspäin, on normaalisti hyvin solakasta ja kapeasta Papusterista tullut selvästi kuperakylkinen ja lannealueeltaa leveä tankkeri. Tuota katsellessa alkaa tosissaan mietityttää kuinka mahdottoman iso maha on kolmen viikon kuluttua....



Koska Varda ei ole päättänyt vielä lähteä jakaantumaan, suodaan sillekin pieni pala tästä päivityksestä. Lämmöt ovat koko viikonlopun seilanneet hieman alle 38 asteen ja vihdoin tänään tippuneet juuri ja juuri maagisen 37,5C rajan alle. Eli omat ennusteet meni päin mettiä eikä sunnuntailapsia vielä saatu, mutta toivetta on ilmassa että huomisen aikana saataisiin vihdoin kaksoset tähän maailmaan. Maitobaari ainakin näyttäisi olevan tulokkaita vaille valmis.




ökök


perjantai 10. marraskuuta 2017

Vardan tiineys 61 vuorokautta

Viimeisiä hetkiä viedään. Vardan nisissä on ollut maitoa jo useamman päivän ajan ja ruumiinlämpökin käväisi tänä aamuna normaalilukemien alarajoilla. Masusta ei kovin isoa möhöä kasvanut, Vardan kävellessä ja seistessä ei masua normaalioloissa juuri edes huomaa, mutta toki kun neiti käy kyljelleen tai selälleen ovat valtavat tissit ja masukumpu ilmeiset merkit tiineydestä. Synnytys on nyt edessä, kaikella todennäköisyydellä lauantai- ja maanantai-iltojen välisenä aikana. Toivotaan että kaikki menee hyvin, uutta päivitystä on luvassa viimeistään kunhan ollaan kaikki täällä hieman toivuttu tulevasta urakasta ;)






sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Papun pömppö paisuu, tiineys viisi viikkoa

Tällä viikolla ei ole enää epäilystäkään onko Papun masu lähtenyt kasvamaan.


Ensimmäisen kuvan taustan varjojen vuoksi mahalinjaa on vaikea hahmottaa, joten tässä vielä tällainen hieman vaihdikkaampi versio, jossa mahapömpötys on hyvin ilmeinen:


Papun ruokahalu on parantunut viikon aikana, mikä on sekin hyvä merkki. Saa nähdä mitä seuraava viikko tuo taas tullessaan!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Vardan tiineys 52 vuorokautta: äitiystrimmi

Toiseksi viimeinen tiineysviikko lähestyy päätöstään. Vardan masu on jatkanut maltillista kasvamistaan ja eilisessä ultravilkaisussa todettiin molempien lapsosten voivan hyvin. Pienepieniä potkujakin on ollut ajoittain tunnettavissa, saa nähdä saavatko pennelit kunnon jytän vielä aikaiseksi ennen syntymäänsä.


Tänään oli vihdoin myös trimmauksen aika. Karvaa lyhennettiin synnytystä ja imetystä varten ihan reilusti jo ihan hygieniasyistä. Ja luulisi että pentujenkin on kivempi mennä tissille jos nisän lisäksi ei tule tukkoa karvaa suuhun. Tässä siis viikone viralliset masukuvat:




Kummasti kutistui emokoira kaikkialta muualta paitsi masun kohdalta kun kaikki se karvapehko otettiin edestä pois. Näin sitä ollaan taas askelta valmiimpia suureen h-hetkeen. Vain reilu viikko jäljellä!