Vardan laskettu aika oli sunnuntaina 12.11., laskelma perustui ultraäänitutkimuksessa todettuun ovulaatioon. Maanantaista lähtien pentujen sykkeitä alettiin tarkkailla muutaman tunnin välein koska pennut vaikuttivat olevan menossa yliaikaisiksi. Mitään hätiköityjä sektiopäätöksiä ei haluttu tehdä, kun kaikki vaikutti olevan pennuilla hyvin. Tilanteessa päätettiin pysyä rauhallisena myös siksi, että progesteronitestien mukaan ovulaatio olisi tapahtunut vasta kaksi päivää myöhemmin kuin ultraänikuvassa vahvistettu ovulaatio, eli sen mukaan laskettu aika olisi vasta tiistai 14.11. Tässä kohtaa huomionarvoista on, että koiran tiineyden pituutta käsittelevissä tutkimuksissa oli ovulaatioaika aina määritelty progesteronitasojen perusteella.
Keskiviikon 15.11. vastaisena yönä Varda alkoi muuttua levottomaksi ja lämmöt käväisivät hieman alle 37 asteen. Aamuun mennessä toinen pennuista oli vaihtanut hieman paikkaa vatsaontelossa, siirtyen enemmän keskilinjaan ja lähemmäs synnytyskanavaa. Ultraäänitutkimuksessa alettiin myös havaita merkkejä kohdunkaulan avautumisesta, eli synnytyksen ensimmäisen vaiheen voitiin todeta olevan käynnissä. Iltapäivästä Vardan lämpö nousi takaisin normaalille tasolle ja jännitys alkoi tiivistyä, sillä siitä hetkestä tulisi ensimmäisen pennun syntyä 12 tunnin sisällä. Pitkän ja piinalliseksikin muuttuneen odotuksen jälkeen pennut olisivat pian vihdoin täällä!
Vaikka edessä olisi saattanut olla vielä tuntien odotus ennen aktiivisten ponnistusten alkua, ei Vardaa juuri enää malttanut jättää silmistään. Siten yliuteliasuuksissa tuli vilkaistua ulkosynnyttimiä ja niitä raottaessa havaittiin vihreäksi värjäytynyttä limaa. Vihreä vuoto on merkki istukan irotamisesta, joten tässä kohtaa odottelu vaihtui kiireeksi. Pentujen sykkeet tarkastettiin ja niiden todettiin olevan vielä normaalit. Synnytystiet kokeiltiin sormin ja niiden todettiin olevan täysin avautuneet. Koska polttoja ei vielä ollut vaikka istukat olivat alkaneet irtoilemaan, annettiin Vardalle annos oksitosiinia aloittamaan voimakkaammat supistukset. Polttoja alkoi hiljalleen olla, mutta sitten kuono edellä tulevan pennun sykkeen todettiin tippuneen lähes kuuteenkymmeneen. Varda ja ultra pakattiin äkkiä autoon ja lähes koko työpaikan henkilökunta hälytettiin paikalle hätäsektiota varten.
Vastaanotolla Vardalle pistettiin ensitöiksi kanyyli jalkaan ja leikkaussali valmisteltiin. Kirurgin saapumista odotellessa pennut tarkastettiin jälleen ultralla. Huojennukseksemme molempien pentujen sykkeet olivat taas normaalilla tasolla. En halunnut Vardaa leikkauspöydälle ellei ole ihan pakko, joten pennuille päätettiin antaa lisää aikaa syntyä normaalisti. Vardan veren kalsiumtasot tarkastettiin ja niiden todettiin olevan normaalit.
Pentujen sykkeet heittelivät hieman hetkestä toiseen, ollen kuitenkin pääsääntöisesti hyvä. Koska vihreää vuotoa tuli lisää ja pentujen ajan tiedettiin olevan kortilla, sai Varda lisää oksitosiinia. Lopulta kunnon poltteet alkoivat ja Varda sai puskettua ensimmäisen pennun maailmaan. Ensin syntyi takajalat edellä pieni sininen tyttö. Pentua elvytettiin kaikin voimin, mutta se ei kaikesta yrityksestä huolimatta osoittanut lainkaan elonmerkkejä. Suru ja pettymys oli suuri, olisiko pennut sittenkin pitänyt leikata ulos? Toisen pennun syke tarkastettiin, se oli liian matala mutta silti päätettiin Vardan antaa synnyttää se itse.
Hoivattuaan elotonta pientä olentoa oman aikansa Varda keskittyi jatkamaan synnytystä ja pullautti toisen pennun maailmaan muutamalla työnnöllä. Pentukäärö oli hirmuisen pieni ja kokonaisuudessaan istukan peitossa. Kalvot riivittiin vauhdilla irti ja tätäkin aloitettiin elvyttää, mutta sen todettiin hyvin nopeasti olevan hyödytöntä. Pentu oli kaikkiaan ihan keskenkasvuisen näköinen, siitä ei varmasti olisi ollut eläjäksi vaikka se olisi hengissä saatu tähän maailmaan.
Tunnelma oli epätodellinen. Siinä ne sitten oli, Vardan kauan kauan odotetut ja toivotut pennut, rinnakkain patjalla kylminä ja kuolleina. Kaiken sen keskellä keskittyi lopulta kahteen ajatukseen: onneksi Varda on kunnossa ja onneksi sitä ei lähdetty leikkaamaan. Toisena syntynyt keskenkasvuiselta näyttävä uros painoi vain 70g, sillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Ensimmäisenä syntynyt narttu oli suunnilleen normaalin näköinen pentu, mutta painoi sekin vain 113g ja koko tilanne huomioon ottaen olisi sekään tuskin selvinnyt pitkälle tässä maailmassa vaikka se olisi saatu leikkauksen avulla "ajoissa" ulos.
Pääasiallisesti päässä pyörii nyt kysymykset: Miksi kuudesta pennusta neljä meni kesken jo alkutiineyden aikana ja miksi nämä kaksi jäljelle jäänyttä jäivät kitukasvuisiksi, vaikka niillä olisi ollut kaikki tila ja aika kasvaa vahvoiksi ja elinvoimaisiksi pennuiksi? Pennut on tänään lähetetty Eviraan avattaviksi ja tutkittaviksi. Tuloksissa kestää yleensä 1-2 kuukautta, joten tässä on hyvin aikaa pistää oma pää sekaisin miettimällä kaikkia mahdollisia syitä tapahtumille.
Toivotaan että vihdoin Papun pentujen kanssa menisi kaikki hyvin. Muuten voi olla aika rajoilla kuinka monta kertaa tällaisia lopputulemia enää kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti