lauantai 15. joulukuuta 2018

Pentuja tulossa!

Papu (Champagne Heady Slovansky Perun) on astutettu kasvatillamme Mandoksella (Tinwelindon Mandos) reilu kolme viikkoa takaperin ja tänään saimme iloksemme ultrata Papun tiineeksi. Ultrassa havaittiin kolmesta neljään alkiota. Pentujen odotetaan syntyvän viikolla 4.

Papu on tuontikoira tsekeistä ja sen sukutaulu koostuu pääasiallisesti harvinaisista linjoista. Papu sai ensimmäisen pentueensa marraskuussa 2017 ja nyt reilun vuoden ikäisiin kakaroihin olemme enemmän kuin tyytyväisiä, sekä luonteensa että ulkomuotonsa puolesta. Papu on jättänyt pentuhinsa erityisesti reipasta, avointa ja iloista luonnetta. Ulkomuodollisesti Papu on periyttänyt selvästi enemmän vahvuuksiaan kuin heikkouksiaan. Papu lisäksi kantoi, synnytti, imetti ja hoiti pentueensa esimerkillisesti ja on edelleen pysynyt hyvin terveenä. Täten oli selvä asia, että haluamme Papulle myös toisen pentueen.

Papu kesällä 2017

Sulhasen haku rajattiin tällä kertaa kotimaahan ja vaihtoehtojen pyörittelyn jälkeen urokseksi valikoitu oma kasvattimme Mandos (Tinwelindon Mandos). On ollut jo pitkään selvää, että haluaisimme käyttää Mandosta jalostukseen, ja nyt tuntui että se odotettu oikea hetki ja oikea narttu sattuivat kohdalle.

Mandos kesällä 2017

Mandos on kooltaan ja rotutyypiltään varsin lähellä Ramseytä, joka on Papun ensimmäisten pentujen isä. Kuten Ramseyn, myös Mandoksen ulkomuodolliset vahvuudet ja heikkoudet menevät aika sopivasti ristiin Papun kanssa. Mandoksella on Papuun nähden mm. voimakas ja iso pää, tilava etuosa, syvä rintakehä, suorat etu- ja takaliikkeet, pitemmät raajat sekä neliömäisemmät mittasuhteet.  Koska kyseessä on jälleen lähes täysi ulkosiitos, tulee pentue todennäköisesti olemaan ulkomuodollisesti varsin monimuotoinen.


Mandos Salon kr näyttelyssä 2015
Luonteeltaan Mandos muistuttaa hyvin paljon siskoansa Vardaa. Mandos on vilkas, tekemiseen nopeasti syttyvä koira, joka on, tilanteesta riippuen, toisaalta pehmeä ja toisaalta temperamenttinen. Kun mitään ei tapahdu, Mandos ottaa asiat iisisti, mutta kun tilanne on päällä, Mandos on siinä täysillä mukana. Koska tässä yhdistelmässä molempien vanhempien perusluonne on varsin sähäkkä, on pennuista odotettavissa erityisen toimeliaita ja reippaita. Toki vain aika näyttää pitävätkö nämä ennustuksemme paikkaansa.

kuva: Jari Juntunen

Kuva: Jari Juntunen
Nyt sitä sitten taas odotellaan viikko viikolta lähestyvää h-hetkeä. Masupäivityksiä on toivottavasti luvassa tuttuun tapaan viikottain, ellei tulevat joulun kiiret ynnä muut vuodenvaihteen menot harhauta meitä kameroiden ja tietokoneiden ääreltä ;)


Kuva: Jari Juntunen

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Syksyn kuulumiskooste

Nyt olisi aika taas ottaa itsestään niskapersotetta ja astua takaisin "ihmisten ilmoille". Blogin päivitys ja oikeastaan kaikki innostus kasvatustyöhön ja sen oheistoimintoihin lopahti tyystin viimeisimmän päivityksen jälkeen, kun selvisi, hyvin tiivistetysti ilmaistuna, että Myy (aka Tellu Vardantytär) on vakavasti sairas ja elinajanodote on lyhyt. Asian ollessa jo itsessään raskas ja traaginen, seurasi tätä vielä Vardan poisjättäminen jalostuskäytöstä ja siten meidän alkuperäisen narttulinjan sammuminen. Nämä asiat kaikkinensa olivat kova isku meidän kasvatustyölle ja omalle henkiselle jaksamiselle, ja tilanteesta oli helpoin selvitä ottamalla väliaikainen evvk-asenne kaikkea koiranjalostukseen liittyvää kohtaan. Harrastuksena (jos tätä nyt voi harrastukseksi kutsua) tämä on kuitenkin luonteeltaan vahvasti aikaan sidottua, ja jottei kaikki valuisi hukkaan, on sitä pikkuhiljaa pakko kerätä itsensä taas kasaan, nostaa leuka ylös ja siirtää katse eteenpäin. Seuraava pentue on toivottavasti jo aluillaan, ja lisäksi toiveissa on ensi vuonna saada meille uusi ulkomaantuonti yhdistelmästä, jota olemme odottaneet jo pitkään.

Otetaan kuitenkin vielä pieni katsastus päivitystauon (iloisempiin) tapahtumiin!

Koiranäyttelyrintamalla on debytoitu ja leivottu muutama uusi valio. Uutena Suomen muotovaliona juhlittiin Saksan tuontiamme Valttia (Blue Hunter Orlando), joka nappasi kolmannen sertinsä Helsingin kansallisessa koiranäyttelyssä.

FI MVA Blue Hunter Orlando

Nooa (T. Svarog) korkkasi näyttelyt osallistumalla pentuluokkaan TerriErissä ansaiten hienosti kunniapalkinnon.

Tinwelindon Svarog

Myöhemmin syksyllä sisaruksista Napu (T. Ziva) ja Jedi (T. Perun) debytoivat junioriluokassa Tarton kansainvälisissä näyttelyissä ja Jedi kävi vielä seuraavana viikonloppuna nappaamassa ensimmäisen suomalaisen ja pohjoismaisen sertinsä Jyväskylän Nord-näyttelyssä. Tarton reissussa olivat mukana myös Risto (T. Alagos) ja Valtti, joista tuli Viron valioita, sekä Varda, joka jäi tällä kertaa ilman tuloksia.


Tinwelindon Perun
3.11. Jun-sert, pu2
4.11. eri
Tinwelindon Ziva
3.11. Jun-sert, pn2
4.11. eh
Tinwelindon Alagos
3.11. Sert, vsp, EE MVA
Tinwelindon Varda
3.11. Eri
4.11. Eri

Papun pennut täyttivät yhden vuoden marraskuun lopussa, ja Vardan lapsoset puoli vuotta joulukuun alussa. Kaikilla on tietojemme mukaan sujunut hyvin, ja kaikki ovat kasvaneet kovasti.

Cosmos (T. Radegast) 1v
Kuva: Pia Björkell

Edison (T. Dazbog) 1v
Kuva: Marjo Alexandrova

Sulo (T. Belbog) 10kk
Kuva: Ida Helander-Tommila

Rilo (T. Tilion) 5kk
Kuva: Marjut Ikonen

Manu (T. Silmaril) 6kk
Kuva: Ida Siik


Pikku-Myy (T. Arien) 6kk

Jos suurempi blogin päivittely jää joulun ja uudenvuoden hulinoissa, niin haluamme jo tässä kohtaa kiittää suuresti uusia ja vanhoja kasvattiemme omistajia tästä vuodesta! Erityisesti kun näitä muita murheita on tällä koirankasvatusrintamalla ollut turhan paljon, korostuu kiitollisuus siitä, että meidän kaikilla maailmalle ja elämään päässeillä kasvateilla on ihanat ja huolehtivat kodit. Kiitos teille kaikille, ilman teitä meillä tuskin olisi ollut enää uskoa tai voimaa jatkaa kasvatustyötämme. Rauhaisaa joulunaikaa ja ihanaa uutta vuotta meidän koko Tinwelän väelle sekä kaikille meidän toimintaa ja blogia seuraaville tahoille!


lauantai 4. elokuuta 2018

Pennut kahdeksan viikkoa

Kakaraisilla on nyt ollut vauhdikas viikko, kun sosiaalistaminen on saatu kunnolla käyntiin. Aiemmassa kirjoituksessa kuvaillun Helsingin reissun lisäksi pentujen kanssa on tavattu lisää ihmis- ja koiravierailijoita, tutustuttu Haminan keskustaan ja piipahdettu täkäläisessä Mustissa ja Mirrissä hakemassa pentureput. Pääsivätpä pennut samalla näkemään vähän Hamina Tattoo -hulinaakin :D

Pentujen riiviöikä on myös jo kunnolla käynnissä. Pikku apulaiset osallistuvat parhaansa mukaan kaikkeen toimintaan ja aktivoinnin puutteessa osaavat järjestää toimintaa myös itsenäisesti mm. mylläämällä ympäri, ämpäri ja kasaan kaikki viltit, sanomalehdet ja alustat mitä niille on olohuoneeseen asetettu puhumattakaan samaisten sanomalehtien ja alustoja paikaallan pitävien maalarinteippien repimisestä ja silppuamisesta. Pihalla kakaralauma juoksee jo isossa kaaressa hyödyntäen pihaa koko laajuudeltaan, syövät vadelmia puskista, kanniskelevat käpyjä ja keppejä, hyppivät, kierivät ja myllertävät ruohikossa ja pusikoissa. Sisätiloissa pupeloiset painivat toki edelleen paljon keskenään, mutta nyt mukana on usein myös jompi kumpi vanhemmista. James esittää kovasti piittaamatonta pentuja kohtaan, mutta kun silmä välttää selvästi nauttii pentujen kanssa nujuamisesta. Varda leikkii pentujen, erityisesti Tellun, kanssa oikein mielellään. Nämä remuamiset tosin keskeytyvä usein siihen, kun pojat hyökkäävät piraijahampaineen tisseihin kiinni ja Varda joutuu nousemaan ylös hätistääkseen pikkuvampyyrit kimpustaan.



Natiaiset tuntuvat viikon aikana lähinnä venyneen laajentumisen sijaan, mikä näkyy myös maltillisemmassa painokehityksessä. Tässä natiaisten viikkoiskuvat kahdeksanviikkoispainoineen:

Tellu 1750g




Vallu 2180g




Manu 2030g



 Koko pörröinen kakaralauma:



Yhdeksännen viikon aikana jatketaan maailmaan tutustumista ja trimmaillaan toisen kerran. Viikon kuluessa luvassa viimeinen viikkopäivitys koko jengin voimin!

torstai 2. elokuuta 2018

Kesäretkellä Helsingissä

Maanantaina tehtiin jälleen pentujen perinteinen kaupunkiseikkailu. Uudeksi perinteeksi on näköjään muodostumassa se, että retkikohteena on Eastonin Musti ja mirri – sinne kun on juuri sopivat pari pysäkkiä metrolla, ja matkaan pystyy kätevästi yhdistämään myös bussin. Tälläkään kerralla emme ottaneet vaivoiksemme kameraa, sillä vilkkaissa pennuissa on kyllin kaitsemista, ja kuvanlaatu onkin siksi valitettavasti puhelintasoa.

Pentujen päivä alkoi jo paljon ennen varsinaista retkeä, sillä ensin vuorossa oli pidempi autoilu Haminasta Helsinkiin. Automatka sujui ilman ihmettelyä, sisarukset nököttivä kiltisti omassa isossa häkissään kuin tottuneektin matkaajat.

Joko mennään?!


Hirmu reippaita kaupunkilaisia ovat Vardankin pennut, mitenkäs muutenkaan. Metrossa istuttiin reippaasti sylissä ja katseltiin menoa. Tälläistäkö täällä aina on?
Liekö kuumuus kuitenkin uuvuttanut matkaajat, sillä kaverit olivat vähän väsyneen oloisia suurimman osan reissua. Manu mm. oli nukahtaa pehmolelukoriin. :D


Pehmoeläimet

Ihan vähän vaan ummistan...


Yhtään piipitystä tai merkkiä jännittämisestä ei kuitenkaan näkynyt, vaan metroilun ja suhteellisen pitkän sylikävelymatkan jälkeen porukka marssi ympäri kauppaa ja tutki paikkoja. Possunkorva aiheutti hurjaa nuuskutusta ja vesikin kelpasi hyvin seikkailijoille.


Yhden tankkauksen taktiikka

Vähän vasemmalle sitä ylintä laatikkoa!

Reissulla tutustuttiin luonnollisesti myös lähes pariinkymmeneen ihmiseen, mihin pennut suhtautuivat ennakkoluulottomasti ja iloisesti, vaikka sylimatkustuksen lomassa keskittyminen menikin vähän siihen, että nukuttaa. Kun siinä sylissä on niin hirmuisen mukava vähän lepuuttaa silmiä! Ennen paluumatkaa otettiinkin pieni lepohetki, ettei mene nukkuessa koko loppu reissu.


Manu ilman pehmoleluja

Tellu

Vallu
Toki retkellä täytyi ennen lähtöä ottaa myös yhteiskuva. Tellu alkaa olla siinä iässä, että veljet on vähän ällöjä, eikä ensin halunnut istua samassa rivissä. Se oli Vallun ja Manun mielestä aika tyhmää, tilanteen huomioon ottaen. Lopulta Tellukin kuitenkin myöntyi kuvaan, vaikka se terrierineidon ylpeyttä vähän koittelikin.


No en istu noiden kanssa!

Reippaat seikkailijat

Takaisin "kotiin" päästyä viileyden virkistämänä jaksoi taas peuhata ja kissojen leikkiputki saikin kovaa kyytiä. Päissä olevista leluista putkea oli kätevää hinata ison olohuoneen toiseen päähän, oli kyydissä matkustajia tai ei. Toisaalta samoja leluja ja niiden kuminauhoja oli hurjan kiva saalistaa ja natustella pikkuhampailla villin saalistamisen jälkeen.


Siiman päässä on iso saalis!

Sain sen kiinni!

Kaikkiaan siis vallan onnistunut retkipäivä, seuraavaa kertaa odotellessa! <3

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Seitsemän viikkoa

Nyt kävi tosiaan semmonen hassutus, mitä ei ole käynyt toistaiseksi vielä aiemmin. Aidosti ja oikeesti unohdin yhden viikkoispäivityksen! Virheen ymmärsin tänään kun pennut ovat jo seitsemän viikkoa, joten myöhäinen kuusiviikkoispäivitys koostettiin käytännössä pelkistä viikkoisposetuksista (edellinen päivitys). Viimeiset (vajaan) kahden viikon kuulumiset tajoillaan nyt siis kokonaisuudessaan tämän päivityksen yhteydessä.

Pennut saavuttivat nyt lakisääteisen alhaisimman luovutusiän, ja se kyllä tästä poppoosta näkyy. Hampaita on kasvateltu kovasti, Tellu yllätti ja kasvatti ensimmäisenä kulmahammasnaskalien rinnalle rivin etuhampaita ja muutaman väliposkihampaan. Ja ai että kun uudella pirajakaluston avulla saakin niin hyvän otteen leluista, vilteistä, peitteistä, sanomalehdistä, kasveista, vaatteista, toisten tassuista, niskavilloista sekä ihmisolentojen sormista ja varpaista (näin muutamia luetellakseni) pelkkiin ikeniin nähden. Koko lattiapinta-ala on jo vakavasti otettavaa vaaravyöhykettä niin esineille, asioille ja vaivihkaa läpikulkua yrittäville ihmisolennoille. Pentulauman ollessa hereillä koko kööri juoksee kantapäillä ja osallistuu kaikkeen toimintaan hyvin ahkerasti.

Kyllä täällä välillä nukutaankin ;)

Purukaluston ilmaantuminen on johtanut myös siihen, että Varda on hiljalleen alkanut vieroittaa pentujaan. Varda erehtyy päätämään pennut tisseille edelleen useita kertoja päivässä, mutta herkkuhetket alkavat käydä lyhyeksi, kun Varda todennäköisesti tuntee joutuneensa itse ruokalistalle. Tarkkaan Varda pentujaan kuitenkin edelleen seuraa, pesee ja valvoo, vaikka lempitouhu taitaa tässä kohtaa jo ollakin pentujen ruoantähteiden kärkkyminen.

Pennut syövät nyt hyvällä ruokahalulla turvotettua pentunappulaa ja muuta sattunaista mitä kuppiin eksyy. Pihalla käydään nyt säännöllisesti aina aamulla heti kun on herätty ja iltapäivisin kun palaan töistä, sekä joka kerta kun pennut ovat syöneet ja aina kun tarpeidentekopaikan etsimiseen liittyvä liikehdintä havaitaan tarpeeksi ajoissa. Ulkona pennut viilettävät jo menemään kuka mihinkin suuntaan, vaikkakin tulevat usein kutsuttaessa myös luokse. Ulkona ollaan päästy vähän ihmettelemään moottorajoneuvoja ajettavasta ruohonleikkurista traktoriin ja käyty sylistä käsin katsomassa hevosia. Sosiaalistamista jatketaan entistä ahkerammin seuraavan kahden viikon aikana.

Tässä nyt vielä poiminnat kuusvikkoiskuvista sekä pupeloiden seitsenviikkoiskuvat olkaatten hyvät:

Tellu 1520g



Vallu 1910g



Manu 1810g


On ne jo niin ison näkösiä ja olosia <3



P.S. toiselle pojalle olisi vielä harrastava koti etsinnässä!

Kuusiviikkoiskuvat

Kuusiviikkoispäivitys unohtui tyystin ja totaalisesti. Koska pennut ovat jo seitsenviikkoisia, pitemmät tarinat pentujen kuulumisista tulevat seitsenviikkoispäivityksen yhteydessä myöhemmin tänään. Jotta asiat kuitenkin pysyisivät jotensakin järjestyksessä, tässä pelkkä kuusiviikkoiskuvapläjäys natiaisista :)

Tellu 1272 g



Vallu 1521 g



Manu 1425 g



Pentupyramidi <3