lauantai 4. elokuuta 2018

Pennut kahdeksan viikkoa

Kakaraisilla on nyt ollut vauhdikas viikko, kun sosiaalistaminen on saatu kunnolla käyntiin. Aiemmassa kirjoituksessa kuvaillun Helsingin reissun lisäksi pentujen kanssa on tavattu lisää ihmis- ja koiravierailijoita, tutustuttu Haminan keskustaan ja piipahdettu täkäläisessä Mustissa ja Mirrissä hakemassa pentureput. Pääsivätpä pennut samalla näkemään vähän Hamina Tattoo -hulinaakin :D

Pentujen riiviöikä on myös jo kunnolla käynnissä. Pikku apulaiset osallistuvat parhaansa mukaan kaikkeen toimintaan ja aktivoinnin puutteessa osaavat järjestää toimintaa myös itsenäisesti mm. mylläämällä ympäri, ämpäri ja kasaan kaikki viltit, sanomalehdet ja alustat mitä niille on olohuoneeseen asetettu puhumattakaan samaisten sanomalehtien ja alustoja paikaallan pitävien maalarinteippien repimisestä ja silppuamisesta. Pihalla kakaralauma juoksee jo isossa kaaressa hyödyntäen pihaa koko laajuudeltaan, syövät vadelmia puskista, kanniskelevat käpyjä ja keppejä, hyppivät, kierivät ja myllertävät ruohikossa ja pusikoissa. Sisätiloissa pupeloiset painivat toki edelleen paljon keskenään, mutta nyt mukana on usein myös jompi kumpi vanhemmista. James esittää kovasti piittaamatonta pentuja kohtaan, mutta kun silmä välttää selvästi nauttii pentujen kanssa nujuamisesta. Varda leikkii pentujen, erityisesti Tellun, kanssa oikein mielellään. Nämä remuamiset tosin keskeytyvä usein siihen, kun pojat hyökkäävät piraijahampaineen tisseihin kiinni ja Varda joutuu nousemaan ylös hätistääkseen pikkuvampyyrit kimpustaan.



Natiaiset tuntuvat viikon aikana lähinnä venyneen laajentumisen sijaan, mikä näkyy myös maltillisemmassa painokehityksessä. Tässä natiaisten viikkoiskuvat kahdeksanviikkoispainoineen:

Tellu 1750g




Vallu 2180g




Manu 2030g



 Koko pörröinen kakaralauma:



Yhdeksännen viikon aikana jatketaan maailmaan tutustumista ja trimmaillaan toisen kerran. Viikon kuluessa luvassa viimeinen viikkopäivitys koko jengin voimin!

torstai 2. elokuuta 2018

Kesäretkellä Helsingissä

Maanantaina tehtiin jälleen pentujen perinteinen kaupunkiseikkailu. Uudeksi perinteeksi on näköjään muodostumassa se, että retkikohteena on Eastonin Musti ja mirri – sinne kun on juuri sopivat pari pysäkkiä metrolla, ja matkaan pystyy kätevästi yhdistämään myös bussin. Tälläkään kerralla emme ottaneet vaivoiksemme kameraa, sillä vilkkaissa pennuissa on kyllin kaitsemista, ja kuvanlaatu onkin siksi valitettavasti puhelintasoa.

Pentujen päivä alkoi jo paljon ennen varsinaista retkeä, sillä ensin vuorossa oli pidempi autoilu Haminasta Helsinkiin. Automatka sujui ilman ihmettelyä, sisarukset nököttivä kiltisti omassa isossa häkissään kuin tottuneektin matkaajat.

Joko mennään?!


Hirmu reippaita kaupunkilaisia ovat Vardankin pennut, mitenkäs muutenkaan. Metrossa istuttiin reippaasti sylissä ja katseltiin menoa. Tälläistäkö täällä aina on?
Liekö kuumuus kuitenkin uuvuttanut matkaajat, sillä kaverit olivat vähän väsyneen oloisia suurimman osan reissua. Manu mm. oli nukahtaa pehmolelukoriin. :D


Pehmoeläimet

Ihan vähän vaan ummistan...


Yhtään piipitystä tai merkkiä jännittämisestä ei kuitenkaan näkynyt, vaan metroilun ja suhteellisen pitkän sylikävelymatkan jälkeen porukka marssi ympäri kauppaa ja tutki paikkoja. Possunkorva aiheutti hurjaa nuuskutusta ja vesikin kelpasi hyvin seikkailijoille.


Yhden tankkauksen taktiikka

Vähän vasemmalle sitä ylintä laatikkoa!

Reissulla tutustuttiin luonnollisesti myös lähes pariinkymmeneen ihmiseen, mihin pennut suhtautuivat ennakkoluulottomasti ja iloisesti, vaikka sylimatkustuksen lomassa keskittyminen menikin vähän siihen, että nukuttaa. Kun siinä sylissä on niin hirmuisen mukava vähän lepuuttaa silmiä! Ennen paluumatkaa otettiinkin pieni lepohetki, ettei mene nukkuessa koko loppu reissu.


Manu ilman pehmoleluja

Tellu

Vallu
Toki retkellä täytyi ennen lähtöä ottaa myös yhteiskuva. Tellu alkaa olla siinä iässä, että veljet on vähän ällöjä, eikä ensin halunnut istua samassa rivissä. Se oli Vallun ja Manun mielestä aika tyhmää, tilanteen huomioon ottaen. Lopulta Tellukin kuitenkin myöntyi kuvaan, vaikka se terrierineidon ylpeyttä vähän koittelikin.


No en istu noiden kanssa!

Reippaat seikkailijat

Takaisin "kotiin" päästyä viileyden virkistämänä jaksoi taas peuhata ja kissojen leikkiputki saikin kovaa kyytiä. Päissä olevista leluista putkea oli kätevää hinata ison olohuoneen toiseen päähän, oli kyydissä matkustajia tai ei. Toisaalta samoja leluja ja niiden kuminauhoja oli hurjan kiva saalistaa ja natustella pikkuhampailla villin saalistamisen jälkeen.


Siiman päässä on iso saalis!

Sain sen kiinni!

Kaikkiaan siis vallan onnistunut retkipäivä, seuraavaa kertaa odotellessa! <3

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Seitsemän viikkoa

Nyt kävi tosiaan semmonen hassutus, mitä ei ole käynyt toistaiseksi vielä aiemmin. Aidosti ja oikeesti unohdin yhden viikkoispäivityksen! Virheen ymmärsin tänään kun pennut ovat jo seitsemän viikkoa, joten myöhäinen kuusiviikkoispäivitys koostettiin käytännössä pelkistä viikkoisposetuksista (edellinen päivitys). Viimeiset (vajaan) kahden viikon kuulumiset tajoillaan nyt siis kokonaisuudessaan tämän päivityksen yhteydessä.

Pennut saavuttivat nyt lakisääteisen alhaisimman luovutusiän, ja se kyllä tästä poppoosta näkyy. Hampaita on kasvateltu kovasti, Tellu yllätti ja kasvatti ensimmäisenä kulmahammasnaskalien rinnalle rivin etuhampaita ja muutaman väliposkihampaan. Ja ai että kun uudella pirajakaluston avulla saakin niin hyvän otteen leluista, vilteistä, peitteistä, sanomalehdistä, kasveista, vaatteista, toisten tassuista, niskavilloista sekä ihmisolentojen sormista ja varpaista (näin muutamia luetellakseni) pelkkiin ikeniin nähden. Koko lattiapinta-ala on jo vakavasti otettavaa vaaravyöhykettä niin esineille, asioille ja vaivihkaa läpikulkua yrittäville ihmisolennoille. Pentulauman ollessa hereillä koko kööri juoksee kantapäillä ja osallistuu kaikkeen toimintaan hyvin ahkerasti.

Kyllä täällä välillä nukutaankin ;)

Purukaluston ilmaantuminen on johtanut myös siihen, että Varda on hiljalleen alkanut vieroittaa pentujaan. Varda erehtyy päätämään pennut tisseille edelleen useita kertoja päivässä, mutta herkkuhetket alkavat käydä lyhyeksi, kun Varda todennäköisesti tuntee joutuneensa itse ruokalistalle. Tarkkaan Varda pentujaan kuitenkin edelleen seuraa, pesee ja valvoo, vaikka lempitouhu taitaa tässä kohtaa jo ollakin pentujen ruoantähteiden kärkkyminen.

Pennut syövät nyt hyvällä ruokahalulla turvotettua pentunappulaa ja muuta sattunaista mitä kuppiin eksyy. Pihalla käydään nyt säännöllisesti aina aamulla heti kun on herätty ja iltapäivisin kun palaan töistä, sekä joka kerta kun pennut ovat syöneet ja aina kun tarpeidentekopaikan etsimiseen liittyvä liikehdintä havaitaan tarpeeksi ajoissa. Ulkona pennut viilettävät jo menemään kuka mihinkin suuntaan, vaikkakin tulevat usein kutsuttaessa myös luokse. Ulkona ollaan päästy vähän ihmettelemään moottorajoneuvoja ajettavasta ruohonleikkurista traktoriin ja käyty sylistä käsin katsomassa hevosia. Sosiaalistamista jatketaan entistä ahkerammin seuraavan kahden viikon aikana.

Tässä nyt vielä poiminnat kuusvikkoiskuvista sekä pupeloiden seitsenviikkoiskuvat olkaatten hyvät:

Tellu 1520g



Vallu 1910g



Manu 1810g


On ne jo niin ison näkösiä ja olosia <3



P.S. toiselle pojalle olisi vielä harrastava koti etsinnässä!

Kuusiviikkoiskuvat

Kuusiviikkoispäivitys unohtui tyystin ja totaalisesti. Koska pennut ovat jo seitsenviikkoisia, pitemmät tarinat pentujen kuulumisista tulevat seitsenviikkoispäivityksen yhteydessä myöhemmin tänään. Jotta asiat kuitenkin pysyisivät jotensakin järjestyksessä, tässä pelkkä kuusiviikkoiskuvapläjäys natiaisista :)

Tellu 1272 g



Vallu 1521 g



Manu 1425 g



Pentupyramidi <3


keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Esittelyssä Vardan pentujen isäehdokkaat: Aulis ja James!

Tämän blogipäivityksen julkaisu on tässä kaiken muun hulinan keskellä vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Tekstikin on ollut jo pitkään valmiina odottamassa, mutta julkaistuksi ei ole sitä saatu ennen kuin vihdoin nyt!

Vardan sulhasvalinnan lähtökohta oli, että astutus olisi mahdollisimman helppo toteuttaa. Tämä tietenkin siksi, että taustalla oli epäonnistumisia, eikä suuri henkinen ja taloudellinen panos tuntunut riskinarvioinnin näkökulmasta kannattavalta. Edellisen yhdistelmän uusiminen ei lyhyen harkinnan jälkeen ollut myöskään vaihtoehto, koska on hyvin mahdollista, että vaikka yhdistelmä näytti paperilla kuinka kivalta, oli luonto asiasta eri mieltä.

Meidän oma pikku-ukkeli James oli toki noussut urospohdiskelukeskusteluissa esiin varteenotettava vaihtoehtona useita kertoja. James on kuitenkin vielä nuori ja koska itsellä on hyvin pitkälti hallinta sen jalostuskäyttöön, ei sen käytön kanssa haluaisi pitää kiirettä. Täten Jamesta ei valittu Vardalle ensisijaiseksi sulhoksi, vaan varaurokseksi, jos astutussuunitelmien tai astutuksen yhteydessä tuleekin yllättäviä mutkia matkaan ykkösuroksen kanssa.

Yllättävänkin äkkiä uroksia pohtiessa mieleen tuli oikein hyvän tuntuisena vaihtoehtona käyttää jotakin Jenni Niemelän Oikeesti A-pentueen uroksista. Näistä kolmesta pojasta Vardalle valikoitui lopulta Aulis, Oikeesti Ahaa-Elämys. Aulis on tähän asti elellyt ihan "vain" kotikoiran elämää, ja tulosten puuttuessa vaikuttaa ehkä ulkoa katseleville erikoiselta valinnalta. Aulis on kuitenkin hyvin kaunislinjainen, omaan makuun sopivan kevytrakenteinen uros, jolla on erinomainen karvanlaatu ja -väri. Nätin ulkokuoren alla on lisäksi hyvin herttainen, vilkas mutta lempeä poika, joka valloittaa heti olemuksellaan. Auliksen silmät on peilattu terveeksi eikä polvitarkastuksessakaan ollut moitittavaa. Tässä linkki Auliksen KoiraNet-sivulle.

Aulis
Kennelimme omana koirana James tuskin tähän kohtaan mitään erityistä erillistä esittelyä kaipaa. Kuvaa, tekstiä ja videota löytyy varsin kattavasti Jameksen oman sivun kautta (linkki). Sanottakoon Jameksesta kuitenkin sen verran että kyseessä on hyvin hurmaava, charmantti ja herkkä herrasmies, joka ei tunnu koskaan kasvavan aikuiseksi. Ulkomuodollisesti James on suomalaisessa mittapuussa pitkäjalkainen ja kevytrakenteinen, eikä se ole kovin hääppöisesti suomalaisten ulkomuototuomarien alla pärjännyt. Rodun kotimaan katsantokannan mukaan kyseessä vaikuttaa kuitenkin olevan myös ulkomuodollisesti erinomainen rotunsa edustaja, josta osoituksena mm. sijoittuminen Cruftsissa toiseksi parhaaksi urokseksi. James on kuparitoksikoosin suhteen kantaja, silmät, lonkat, kyynärät ja selkä on todettu virallisesti terveiksi, polvet ovat epävirallisesti moitteettomat.

James
Kuva: Nina Bläser

Valitettavasti astutus Auliksella ei mennyt ihan oppikirjan mukaan. Yritystä oli kovasti, mutta kunnon astumista nalkkiin jäämisineen ei tapahtunut. Pelataksemme niinikään varman päälle, päätimme sitten, niinikään suunnitelman mukaan, antaa myös Jameksen astua Vardan seisovan juoksun viimeiseksi osoittautuneena päivänä. Ja aika todennäköistähän se tätä taustaa vasten on, että nuo pupeloiset Jameksen lapsia kaikki ovat. Polveutuminen kuitenkin määritetään ja aika näyttää jos joukkoon olisi joku ylläripentukin sattunut!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Viisiviikkoiset (ja vähän päälle) kakarat

Tällainen myöhästelyjen kulttuuri tuntuu taas levittäytyneen tämän blogin kirjoittamisen ylle. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? (montakohan kertaa oon tuonkin jo joutunut toteamaan näitä postauksia kirjoittaessani...? :'D)

Itse asiaan, eli Vardan pupeloisiin, jotka täyttivät viisi viikkoa viime perjantaina. Varsinaisena viikkoissynttärinä ei vielä portretteja näistä karvaturriaisista otettu, mutta oltiin kuitenkin ulkona kuvailemassa ilta-auringossa, tässä muutama otos:




Seuraavana päivänä eli lauantaina olikin sitten pentujen ensimmäinen pesu- ja trimmauspäivä. Kaikki kolme kakaraa käyttäytyivät erinomaisen hienosti. Pientä asiaankuuluvaa vastustelua ja protestointia oli toki sitäkin, mutta pääpiirteisään toimenpiteen sujuivat kaikkien kanssa hyvin jouhevasti. Tässä siis viralliset viikkoisposetukset meidän pienistä minibedlingtoneista viisiviikkoispainoineen <3

Tellu 960 g



Vallu 1226 g


Manu 1175 g



Viidennen viikon kuulumisista noin yleisellä tasolla kirjoitettakoon vielä, että pennut käyvät nyt ulkona useita kertoja päivässä ja alkavat hiljalleen tottua kiinteän ruoan syöntiin (koskee eritoten Tellua, myös jossain määrin Manua, Vallu on ollut alusta asti kova poika syömään). Pentujen liikkuminen ja leikit muuttuvat koko ajan vauhdikkaammiksi, pikku tassuin nelistetään jo kantapäiden perässä ja keskinäiset painit äityy välillä kunnon nujakoiksi. Erityisesti Tellu on kunnostautunut ikea-rotan tappamisen saralla ja riepottelee itsensä kokoista pehmolelua oikein topakan tarmokkaasti. Kaikkea pitää purra ja maistaa -tyyppinen mentaliteetti on levinnyt muutenkin koko pentueeseen ja tavarat joita ei halua pentujen pureskeltaviksi on jo nostettava pois niiden ulottuvilta. Hampaita naperoilla ei ole vielä kulmahampaannysiä enempää, mutta niilläkin, kera hyvin napakan ienotteen, saa jo ihan kunnon tuntumaa pureskeltaviin kohteisiin.

Tähän loppuun vielä muutamia kuvia sunnuntaiselta ulkoiluretkeltä:

Tellu
Vallu
Manu
Äiteen kanssa

Yritettiin ottaa myös hieman asetelmallisempia perhekuvia. Helpommin sanottu kuin tehty:




Sitten kun pennut päättivät ruveta evästämään, oli poppoo yllättäen paljon helpompi saada pysymään yhden ruudun alueella:


Aikamoinen kuvasaastepläjäys tällä kertaa. Seuraava päivitys ehkä jo muutaman päivän päästä. Saa nähdä miten käy :D Vinkkivitosena kannattaa seurata myös pentujen facebook-kuvakansiota, sillä kuvilla on ollut hieman tapana päivittyä sinne enempi ajallaan kuin tänne blogin puolelle ;)