Seikkailu Suuressa Kaupungissa

Tänään oli pennuilla jännittävä päivä. Ei riittänyt, että lauantaina autoiltiin Helsinkiin ja Papu-emo muutti takaisin omaan kotiinsa, vaan sunnuntaina kävimme pentujen kanssa tutustumassa kaupungin vilskeeseen. Tosin pennut ottivat itselleen ominaisesti niin emon häviämisen kuin uudet kulkuneuvot, ison kauppakeskuksen ja lukemattomat vieraat ihmisetkin vastaan uteliaalla reippaudella ja – niin no, täysin odotetusti – melkoisella itsepäisyydellä.

Reitti kulki bussin ja metron kuljettamina Itikseen, ja maailmaa ihmeteltiin omien ihmiskuskien syleistä. Kaikki kuusi tutkivat uusia maisemia uteliaina, eikä jännittämistä ollut havaittavissa. Välillä rauhallisessa kohtaa käväistiin lattialla koittamassa, miltä kaupungin kivilattiat tuntuvat tassujen alla. Aika samalta.
Retken päämääränä oli lemmikkieläinliike, jossa viihdyttiin ja seikkailtiin pidempi aika. Pennut saivat viipottaa hihnoissaan hyllyjen väleissä, tavata asiakkaita ja nuuhkia kaikkia tosi jänniä hajuja. Ukon tassut veivät erehtymättömästi kissanruokahyllylle. :D

Samalla reissulla saatiin kaulaan ensimmäistä kertaa hihnat, jotka olivat yhtä aikaa tosi kivoja leluja, joista veljeä voi kuljettaa ympäriinsä, ja toisaalta aika ärsyttäviä kapistuksia, jotka seurasivat perässä kaikkialle. Varsinkin Ilmarisella oli hihnasta aika voimakkaita mielipiteitä.

Meen tonne, jännä haju. 

Mutta kun mussa on joku ärsyttävä piuha!

Piuha ei irtoa vetämällä. Tätä täytyy pohtia.

Ehkä se saisi puremalla poikki?

Enimmäkseen pennut kulkivat hihnoissaan kuitenkin todella mallikkaasti, myös Ilmarinen. On hauska huomata, miten pennut kulkevat yhtenä laumana ja ihmisten kanssa, vaikka ympärillä tapahtuisi jänniä juttuja. Tosin kun eteneminen pysähtyi, alkoivat tyypit matkata määrätietoisesti omia reittejään, ja me ihmiset pääasiassa koitimme pysyä perässä.

Pennut pääsivät koittamaan myös pehmeää pesää, jossa Ukkoa ei olisi huvittanut kököttää yhtään. Tuuria taas alkoi tässä kohtaa jo seikkailu vähän väsyttää. Lopulta kävikin niin, että kun seikkailunhaluisimmat lähtivät viipottamaan kohti uutta ja jännittävää, jäivät Tuuri ja Ahti pesän lämpöön pitämään pientä lepotaukoa.

Antero, Ukko, Tuuri, Ilmarinen, Ahti ja Aino

Ihan hirveästi eivät uudet paikat pikkutyyppejä jännittäneet!

Metromatkalla kohti kotia alkoi jo kaikkien silmät lurpata, vaikka varsinkin Antero, tuo suuri löytöretkeilijä, koitti viimeiseen asti imeä itseensä Suuren Kaupungin tunnelmaa.

Ukko ja Ilmarinen näyttävät mallia metrossa matkustamisesta

Tässähän voisi vaikka nukahtaa vähän...

Ei näistä retkeilijöistä voi muuta sanoa, kuin että uskomattoman reippaita ja toimintakykyisiä ovat kaikissa tilanteissa. Ja kilttejä. Mitä nyt Ukko kävi komentamaan kaksi kertaa itseään isompaa kaksitoistaviikkoista shiba inun pentua. Kun ei se ymmärtänyt tulla leikkimään, kurkisteli vain omistajansa takaa, kun terrierilauma olisi halunnut tutustua.

Tervetuloa maailma ja kaikki uusi – me ei malteta odottaa! <3