lauantai 12. toukokuuta 2012

Pentukuulumisia



Eilen meillä laulettiin onnittelulaulua, kun Eemeli täytti kokonaiset kaksitoista viikkoa. Kolmekuukautisjuhlan kunniaksi soiteltiin sisaruksillekin ja kyseltiin kuulumisia. Kuten odottaa sopi (ainakin Eemelin ja pikkupentuajan antamien viitteiden perusteella), sisarukset ovat päässeet uusissa, ihanissa kodeissaan mainiosti alkuun. Rohkeita ja energisiä tyyppejä jokainen, välillä vähän liiankin kanssa! Ainakin siitä päätellen, että näitten asenne tuntuu meidän kaikkien vanhempien mielestä olevan se, että tiiliseinästäkin pääsee läpi, jos vaan päättää. Tämä emo huomaa toisinaan toivovansa, että pikkunaperoon voisi silloin tällöin saada äänenvaimentimen. Tai ajastimen. :D

Bella on Lauran kanssa päässyt jo matkustelemaan mökille ja Jyväskylään ja tapaamaan muiden mukana kennel Tanzaran Eila-mummia. Eila oli harjaillut Bellaa ja taisipa nipsaista kynnetkin, ja tyttö oli nököttänyt kiltisti pöydällä. Hyvä Bella!
Toissapäivänä Laura ja Bella kävivät meillä moikkaamassa pikkuveljeä ja laittamassa sen ruotuun. Sisaruksilla oli huisin kivaa, joskin molempien (äänekäs) ärrieriluonne sai välillä Ronja-emon komentamaan, että nyt tenavat hiljaa.


Laura-tädin sylistä on turvallista inttää emolle vastaan :)



Sisarusparvesta rauhallisempana tunnettu Pete on alkanut vilkastua uudessa laumassaan. Entinen suursyömäri on myös keksinyt, että kavereitten painostuksen takia ei enää tarvitsekaan ahmia ruokaa niin nopeasti kuin mahdollista ja alkanut närppiä ruokansa kanssa toden teolla. Mutta jos routa ajaa porsaan kotiin, niin ehkä nälkä tekee saman kasvavalle pennulle!
Muuten Pete on pysynyt samanlaisena hurmaavana kainalorapsuteltavana kuin ennemminkin, ja kuten kuvasta näkyy, suloisuus on vaan lisääntynyt koon myötä. 


"Miten niin on laitonta olla näin söpö?"
Kuva: Minni Leppänen



Myös Lennistä on kuoriutunut pikkuinen riiviö, ehkä pojalla on sittenkin vielä toivoa kehittyä kunnon vahtikoiraksi! :P Vauhtihepuleita ilmenee niin sisällä kuin pihallakin vaakasuorina ilmavirtauksina, mutta enimmäkseen tyypin korvat on kuitenkin tallella ja vanhempia totellaan kiltisti. Kuten kaikkien pentujen, myös Lennin lempiharrastuksena on noukkia ulkoa suuhun Kaikki Ihana, eli kaikki se, mikä meistä ihmisistä ei ole ihan niin ihanaa.
Katja ja Mikko ovat ihasteltavasti pitäneet kiinni viikkoiskuvatraditiosta, ja seisomistakin on harjoiteltu. Ehkä Lennistä kehkeytyy myös oikea kehälammas, ketut  kun on jo poissa muodista!


Minkä pienenä oppii, sen vähän isompanakin taitaa.
Kuva: Katja Moila



Pallosalama Eemeli tuhoaa irtaimistoa termiitin lailla, eikä tyyppiä saa uupumaan reilu tunninkaan pihariehumisella tai leikillä. Tämän hetken lempileikit ovat emon kanssa haukkuminen (mikä tapahtuu niin, että kuono laitetaan emon kuonoon kiinni ja sitten räksytetään yhtä aikaa mahdollisimman kovaan ääneen) ja kissojen kanssa painiminen. Uskomatonta mutta totta, kissat ovat enimmäkseen mukana leikissä ja alkavat yhä enemmän luottaa siihen, että kovasta äänestä huolimatta ipana on kiltti ja vaaraton. Samalla tyyppi on oppinut, että kissaa ei kannata purra. :D
Onneksi meillä on ollut aikaa riehua paljon ulkona auringossa, käydä pitkillä kävelyillä ja tavata niin ihmis- kuin koirakavereitakin. Touhuntäyteisen päivän jälkeen ärrieripentukin käpertyy uupuneena tyynyn viereen nukkumaan ja painaa kuononsa onnellisen emon poskeen.

Emo ja Eemeli pitämässä hengähdystaukoa leikin lomassa.



Koko pentueen kevät on siis ollut täynnä onnellisia päiviä ja uusien, ihmeellisten asioiden oppimista, juuri niin kuin kuuluukin. Ainakin Lenni on ylittänyt viiden kilon maagisen rajan, ja pikkuinen Eemelikin painaa jo reilusti yli neljä.
Aloittelevien kasvattajien sydän täyttyy ilosta ja ylpeydestä, kun saa seurata näiden ihanien maailmanvalloittajien edesottamuksia. Mihin kaikkeen tämä määrätietoinen joukko vielä pystyykään! ♥