maanantai 29. marraskuuta 2021

Papun kolme pienokaista

Niinhän siinä kävi että Papu synnytti pentunsa täsmällisesti ja esimerkillisesti viime yönä tiineyden 63. vuorokaudella. Sattuipa niin hauskasti, että näillä pennuilla on nyt todella sama syntymäpäivä kuin myös Papun ensimmäisellä pentueella!
   Papu vetäytyi eilen illalla yhä enemmän omiin oloihinsa pentulaatikkoon, kävi välillä tervehtimässä, jos ei siinä ihan laatikon vieressä oltu, ja painui sitten takaisin järjestelemään pentulaatikon vällyjä mieleisikseen. Päällepäin Papu oli oikeastaan koko ajan hyvin rauhallinen, avautumisvaiheesta kertoivat lähinnä vain vetäytyvä käytös, sisäänpäin kääntynyt ilme ja ajoittainen supistusten aiheuttama tutina. Pientä levottomuutta alkoi olla havaittavissa vasta yön aikana ja hieman viiden jälkeen aamulla alkoivat ensimmäiset ponnistukset. Parissakymmenessä minuutissa ensimmäinen pentu oli maailmassa, reippaan kokoinen oikein ponteva sininen tyttö! Toista kolmannestuntia myöhemmin syntyi siskoonsa nähden pieni mutta reipas sininen urospentu. Reilua puolta tuntia myöhemmin putkahti vielä toinen sininen narttupentu. Tämä viimeinen napero syntyi näistä ainoana pää edellä, ja siitähän tyyppi yritti ottaa kaiken edun irti - kauhoi etutassuillaan kohti maitobaaria kaikin voimin vaikka puolet pennusta oli vielä syntymättä!
   Papulla oli tällä kertaa varsin voimakkaita jälkisupistuksia ja hetken aikaa ehdittiin ihmetellä onko sieltä tulossa vielä neljäs yllätyspentu. Tunnin kuluessa viimeisen pennun syntymästä Papun tuntemukset kuitenkin hellittivät ja synnytyspuuhat vaihtuivat leppoisaan mutta huolelliseen pentujen hoitoon. Luku jäi siis tällä(kin) kertaa kolmeen, mutta mikä ihme tämä kolmikko meille onkaan: ensimmäistä kertaa ikinä meillä on narttuvoittoinen pentue! Tässä muutamia kuvia sekä syntymäpainot meidän pienistä ihanista myyristä:

 sininen narttu 272g


 

sininen uros 195g

 

 sininen narttu 250g


Ja tähän vielä muutama yhteiskuva ihanista <3






sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Pian ne ovat täällä!

Tänään on Papun tiineyden 62. vuorokausi, ja huomenna olisi laskettu aika. Papu alkoi jo eilen olla synnytykseen valmistautuvan oloinen ja yön aikana ruumiinlämpökin tippui 36,5 asteeseen. Nyt aamusta on selviä avautumisvaiheen merkkejä ollut jo havaittavissa, Papu on muun muassa pedannut pentulaatikon sisustuksen itselleen mieluisaksi ja nököttää nyt siellä omissa oloissaan suurimman osan aikaa, sen sijaan että olisi oma seurallinen itsensä.

Eli näin se jännitys tiivistyy ja ajankulu sen kun vaan hidastuu hidastumistaan täksi hetkeksi. Tässä Papusta vielä viimeinen masukuva, joka on otettu toissapäivänä eli tiineysvuorokaudella 60. Viimeiset hetket arvailla montako pentua sieltä on tuloillaan!




sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Papumasu 8 viikkoa

Perjantaina tuli (meidän näkökulmasta vihdoin) aika Papun siirtyä kotoaan Helsingistä Sinin luokse Lahteen odottamaan lähestyvää synnytystä. Papu tuntui tulevan oikein iloisin mielin ja asettuvan heti taloksi. Papun jo varsin pitkäksi venähtänyt turkki kerittiin lyhyeen synnytys ja pentujen hoito -malliiin ja samalla masu tuli vihdoin paremmin esille. Mahan koon ja stetoskooppien kanssa suoritetun salapoliisityön perusteella odotamme nyt todennäköisimmin 2-3 pentua, eli mitään iso pentuetta ei valitettavasti ole tulossa. Valitettavasti lähinnä siltä kannalta, että kysyntää pennuille on ollut valtavasti, ja nyt vaikuttaa todennäköiseltä, että vieläkin useampi innokas odottaja joutuu pettymään pentuekoon jäädessä pieneksi.
   Joka tapauksessa on ollut nyt ihanaa päästä tunnustelemaan ja katselemaan pentujen potkujen ja muun elämöinnin aiheuttavaa muljuntaa Papun masun pinnalla. Papu tuntuu myös nauttivan kovasti saamastaan huomiosta ja on viihtynyt sylissä paijattavana hyvin pitkiä aikoja lähes tulkoon liikahtamatta, mitä nyt toinen takajalka välillä nykii refleksinomaisen näköisesti kun pentujen myllerrys on erityisen voimakasta. Lämpöjä on varmuuden vuoksi lähdetty jo seuraamaan, vaikkakin on varsin todennäköistä että saamme rauhassa odotella synnytystä aina laskettuun aikaan asti. Kuitenkin, noin yksi viikko enää jäljellä...





sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Papun masu 7vk

Taas viikko hurahtanut ja Papun masu jatkanut kasvamistaan. Pentujen liikkeistä on viikon aikana tullut selkeämpiä töytäisyjä ja maha muljuiluineen tuntuu hiljattain myös vaikuttavan Papun omaan olemiseen. Pienellä kerällä nukkuminen ei nimittäin ole enää ihan niin helppo suoritus, lepoa on helpompi ottaa lattialla pitkin pituuttaan röhnöttämällä. Painoa on tullut lisää tiineyden alusta jo parisen kiloa. Kaksi viikkoa odotusaikaa enää jäljellä!



 

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Papun tiineys kuusi viikkoa

Tiineydestä on nyt hiljalleen noin kaksi kolmannesta takana ja Papun masu alkaa olla sen mukainen. Sivuprofiilissa ei tosin ole vielä hirveän dramaattista muutosta havaittavissa:


Mutta kasvu onkin tapahtunut tähän mennessä lähinnä leveyssuunnassa, mikä on näin kuvien välityksellä selvempää makuuasennossa. Papun varsin runsaaksi päässyt turkki hämää, mutta kun kuvia katsoo tarkoin, voi huomata että maha pullottaa jo rintakehää ulompana:



Ja mikä ihmeellisintä, eilen on tuntunut jo ensimmäiset selvät pentujen liikkeet! Aavistus tällaisesta on ollut jo useampi päivä sitten, tai vähintäänkin vatsapeitteiden läpi on tuntunut ajoittain kiintän oloista möllykkää, mutta eilen oli kaksiin eri tunnusteleviin käsiin tuntunut hentoa mutta selvää pentujen potkintaa. Tässä sitä kuumeisesti sitten pohditaan onko näin varhaisten liikkeiden havaitseminen merkki siitä, että masussa on ruuhkaa, vai siitä että siellä on kasvamassa oikein kunnon kokoisia pötkylöitä :D Iso kiitos taas Miljalle kuvista ja viikon mittaan sadelleista havaintoraporteista!

Viimeinen ja tottakai jännittävin kolmannes starttaa siis nyt! Viimeinen kolmannes on sikiöille voimakkaimman kasvun aikaa, eli mahan pitäisi lähteä nyt venymään oikein vauhdilla. Jännitys tiivistyy, uusia kuvia julkaistaan taas viimeistään viikon kuluttua :)

lauantai 6. marraskuuta 2021

Esittelyssä Cuenta's Baldomar "Hän"

Hän valikoitui Papun sulhaseksi pitkällisten pohdintojen päätteeksi, ja hieman mutkan kautta. Etsimme Papulle ensisijaisesti perustervettä, hyvärakenteista ja hyväluoneista urosta, jolla olisi mielellään englantilaisia sukujuuria sekä ehdottoman hyvä ja normaali purenta. Papun aiemmissa pentueissa on nimittäin esiintynyt purentavikaa, minkä takia uroksen ja sen lähisukulaisten purennan normaali kehittyminen oli vielä tavanomaistakin tärkeämpää.
     Suvi Kuivasen Cuenta's kennelin B-pentueen urokset päätyivät lopulta ensisijaisen huomion kohteeksi. Kyseisen pentueen isä on brittiläinen Bisbee Boy Wonder. Vaikka kyseinen uros herätti aikanaan paljon huomiota, ei sen jälkeläisiä ole nykyään enää paljoakaan jalostuskäytössä. Cuenta's kennelin emälinja on puolestaan käynyt Suvin tarkan seulan läpi, jalostuskäyttöön päätyneistä koirista voi olla varma, että niillä on terveys- ja luonnepuoli kunnossa.
    Arvoimme jo viime keväänä hyvän tovin Hänen ja veljensä Sulon (Cuenta's Bijou) välillä, ja päädyimme silloin Suloon, muun muassa koska sillä ei ollut ennestään pentueita. Papu kuitenkin jäi tyhjäksi ja pää upotettiin jälleen mietintämyssyyn seuravaan urosvalinnan suhteen. Puhtaalta pöydältä aloitetun mietinnän myötä Hän päätyi taas listan kärkeen ja tällä kertaa oikeutetusti ykkössijalle. Hänellä on entuudestaan vain yksi pentue reilun neljän vuoden takaa, joten mistään uroksen ylikäytöstä ei missään nimessä ole nytkään kyse.


Kuva: Minna Teerijoki
Kuva: Minna Teerijoki

 Näin "ulkopuolisen" silmään Hän on iloisen, avoimen ja hyväluontoisen oloinen koira. Hänellä on hyvä rakenne, mistä ovat osoituksena myös monet menestystä niittäneet käynnit näyttelykehissä. Hän on varsin isokokoinen (lähinnä korkea, ei niinkään massava), mutta ehkäpä koska Papu ei ole mikään ihan pieni narttu itsekään, olivat ne vieretysten katsottuna erittäin hyvän näköinen pari.


Sen sijaan että sanailisin Hänestä lisää omaan mututuntumaan liittyviä kuvausksia, pyysin Hänen omistajan Tanjan kirjoittamaan Hänestä pienen esittelytekstin, josta herran tyypillisimmät ominaisuudet käyvät varmasti paljon selkeämmin ilmi.

Kuva: Tanja Köykkä

" Hän on perheemme ensimmäinen bedlignton. Ennen Hänen syntymää olin jo monta vuotta ihaillut Hänen kasvattajan koiria. Meille oli alusta asti selvää, että haluamme avoimen ja reippaan bedlingtonin, josta löytyy myös terrierimäisyyttä ja iloksemme juuri sellaisen koiran saimme. Hän on monella tapaa helppo koira. Se ei hätkähdä turhasta ja kulkee lapsiperheen hetkisen elämän käänteissä mukana ongelmitta. Kaikki vieraat ihmiset ovat mahdollisia rapsutusautomaatteja, joten lenkilläkin Hän mieluummin pysähtyisi tervehtimään kaikkia, kuin kävelisi ohi. Hän innostuu yhteisistä leikeistä, mutta jos mitään ei tapahdu, Hän käyttäytyy hyvin rauhallisesti. Terrierimäisyys tulee esiin varsinkin periksiantamattomuutena vetoleikeissä. Hän touhuaa mielellään ihmisten kanssa. Uudet asiat eivät välttämättä välähdä ihan hetkessä, mutta opittujen asioiden suhteen Hän on todella luotettava. Vaikka Hän palkkautuu hyvin saalisleikistä, elävistä eläimistä Hän ei ole juurikaan kiinnostunut. Riistaviettiä en sanoisi olevan juuri ollenkaan, metsän hajut eivät Häntä kiinnosta ja monta kertaa on katseltu ihan rauhassa lenkillä, kun peurat kulkevat viereisillä pelloilla. Hän on kaikkiruokainen, jos juustoa ei lasketa. Juustosta Hän ei tykkää. Muuten kaikki ruokakuppiin ilmestyvä kelpaa ja viime aikoina Hän on oppinut myös, että lapsilla on tapana jättää voileipiä pöydälle odottamaan. Kadonneiden leipien mysteeri selvisi, kun Hän yllätettiin itse teossa kurkottelemassa pöydän reunalle. Onnekkaita olemme olleet myös Hänen terveyden suhteen. Eläinlääkärillä ei ole tarvinnut käydä rokotuksia ja terveystutkimuksia lukuunottamatta. Nyt 7-vuoden iässä alkaa olemaan tarve hammaskivenpoistolle."

Tähän loppuun vielä Aino Pikkusaaren Hänestä ottamat upeat muotokuvat :)




maanantai 1. marraskuuta 2021

Papun tiineys viisi viikkoa

Hieman madellen lähtee blogin päivitys taas käyntiin, mutta tässä sitä vihdoin ollaan! Papu todettiin tiineeksi 20 päivää arvioidun ovulaatiopäivän (ja jälkimmäisen astutuksen) jälkeen sunnuntaina 17.10. Ultrausaika oli hyvin varhainen, mutta kohdussa erottui ainakin neljä muutaman millimetrin halkaisijaltaan olevaa nestesisältöistä alkiorakkulaa. Tutkimus toi lähinnä varmuuden siitä, että hedelmöittyminen oli tapahtunut ja ainakin neljän munasolun kohdalla, mutta muuten pentujen lukumäärästä ei tämän perusteella voi olla lainkaan varma. Koska alkiorakkulat olivat niin pieniä, on niitä voinut jäädä tutkimuksessa huomaamatta, ja siten pentueen koko olla havaittua suurempi. Toisaalta keskenmeno on ihan tavallinen tapahtuma kun niin varhaisen vaiheen alkioista puhutaan, eli pentue voi myös jäädä pienemmäksi. Täten siis hyvin jännittävää seurata Papun tiineyttä ja kuinka maha tässä tulevien viikkojen aikana venyy!

Tässä muutama kuva Papusta neljä viikkoa astutuksesta. Maha ei tuolloin ollut juuri miksikään muuttunut, pientä pömpötystä korkeintaan havaittavissa ja takin vyö ehkä hieman kiristynyt:


Viidennen viikon aikana on nyt sen sijaan alkanut tapahtua, kun Papun ruokahalu on kasvanut hurjasti ja yleensä niin timmiin mahaan on ilmestynyt selvä pömpötys:



Jännityksellä jäämme odottamaan kuinka tilanne tästä kehittyy!

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Rosvolasten viimeinen yhteispäivitys

Näin se pentuaika hurahti ja Papun pojanpallerot ovat valmiita lähtemään maailmalle. Kasper, nykyään Masi, muutti uuteen kotiin jo eilen ja Jesperin vuoro lentää pesästä on vajaan viikon kuluttua. Joonatan odottelee vielä kodin löytymistä. Pennut trimmattiin ja valokuvattiin torstaina kun koko poppoo oli vielä kasassa, joten tässä natiaisten viimeiset viralliset "viikkoiskuvat" reilun kahdeksan viikon iässä:

Tinwelindon Thor "Masi"



Tinwelindon Heimdall "Jesper"



Tinwelindon Baldur "Joonatan"



Ja koko hurmaava kööri <3 Tukat vähän sekasin, kun ei se näiden vauhdissa kauaa ojennuksessa pysy:


Me kiitämme ja kumarramme, säännölliset päivitykset olivat todennäköisesti tässä taas joksikin aikaa. Seuraavaa pentuetta on suunnitteilla aikaisintaan vuodelle 2020 kunhan Napu Papuntytär on vähän vielä kasvanut ja aikuistunut ;)

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kahdeksannen viikon seikkailut

Pentujen viimeinen yhteinen kokonainen viikko on tarjoillut penneleille paljon uusia kokemuksia. Viime viikon keskiviikkona pennut lähtivät mukaan iltareissulle Helsinkiin kun äitikoira palautettiin kotiin. Jottei homma olisi mennyt silkaksi edes-takas ajeluksi, käytiin pentujen kanssa tekemässä pieni retki itäkeskuksen kauppakeskukseen. Auto parkkeerattiin Siilitielle, mistä noukittiin mukaan myös innokas avustava käsipari. Ensimmäistä kertaa pannoissa, hihnoissa ja takkeihin puettuina pennut kävivät alkajaisiksi pissillä lumisohjossa metroaseman välittömässä läheisyydessä, eikä uudet vermeet tahi vieras äänimaailma kakaroita tuntunut juuri haittaavaan. Seuraavaksi pennut sylikyydissä harjoiteltiin ensin metromatkustamista ja kuljettiin sitten ison kauppakeskuksen läpi ja jäätiin käytäväpenkeille joksikin aikaa istuskelemaan ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä. Pikkusen oli väsynyttä porukkaa tässä kohtaa, mutta eipä ainakaan tuntunut uusi ympäristö pentuja juuri ahdistavan.

Kuva: Mari Tuovinen
Kun pennut alkoivat taas virkistyä, käytiin vähän tepastelemassa Tallinnanaukiolla kuin kunnon citykoirat konsanaan!

Kuva: Mari Tuovinen
Raittiin ulkoilman jälkeen kasvattajatäti lähti pikaiselle kauppareissulle, minkä aikana kakaraisille oli tullut täyssippi avustajakäsiparin sylissä.


Metromatka sujui siis varsin uneliaasti ja pennut taisivat nukkua autossa koko paluumatkan takaisin Haminaan. Näinpä heillä oli täys meno taas päällä kun kotiin päästiin, ei paljoa päivän kokemukset näkyneet tai tuntuneet energiatasoissa :D

Muuten loppuviikon ajan sujui kotosalla aika tavanomaisissa merkeissä. Pentuja on nyt roudattu pihalle säässä kuin säässä ainakin kolmesti päivässä ja suuri osa tarpeista, erityisesti kakkakikkareet, tehdäänkin nyt ulos. Muina aikoina sanomalehtiä käytetään varsin kiitettävästi.

Tänään oli taas erityisempi päivä, kun tuli vihdoin aika viedä kakarat eläinlääkäriin pentutarkastukseen ja verinäytteen ottoon. Samaan syssyyn pennut jäivätkin sitten takahuoneeseen odottelemaan muutamaksi tunniksi kun oma työpäivä alkoikin suunniteltua aikaisemmin. Työpäivän jälkeen pennut pääsivät mukaan Haminan keskustaan ja siellä Mustiin ja Mirriin ostoksille ja hakemaan pentureppuja. Pannat ja hihnat olisivat tällä keikalla olleet kyllä tarpeen, sillä natiaiset levisivät joka ilmansuuntaan heti kun ne lattialle laski, eikä niitä paljoa ujostuttanut koluta kaikkia nurkkia. Sitä mukaa kun poikia keräili takaisin näköpiiriin, oli seuraava jo porskuttanut tiskin taakse tai kauempien hyllyjen väliin. Varustetasoon nähden liiallisen avoimuuden vuoksi kakarat joutuivatkin aika äkkiä tyytymään taas sylikyytiin, kun muuten olisi ollut vaarana, että ne olisivat vielä karanneet ulko-ovesta muiden asiakkaiden perään...
Kuva: Mira Hämäläinen
Tällainen viikkopäivitys tällä kertaa. Pennut trimmataan uudestaan vileä myöhemmin tällä viikolla, ja siinä yhteydessä otetaan tyyppien viimeiset viralliset viikkoiskuvat. Että näin tämä pentuaika taas hurahti! Ensimmäinen rosvolapsi lennähtää pesästä ensi perjantaina, toinen näillä näkymin viikkoa myöhemmin, ja kolmannen kanssa odotellaan vielä uutta kotia löytyväksi ;)

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Seitsemän viikkoa

Kakaraiset täyttivät tänään jo seitsemän viikkoa, kuinka aika rientää! Pennut alkavat olla jo aika kovaäänisiä ja villejä, esim. siivoaminen on kakaroiden keskellä lähes mahdotonta, kun kaikki kolme hyökkivät ensin jalkoihin, housunpuntteihin ja varpaisiin ja laittiaa pyyhkiessä pyritään kiinni käteen, kädessä olevaan rättiin tai paperinpalaan ja kaiken kukkuraksi pitäisi tietenkin päästä tutkimaan siivouksen kohde. Protokollaan kuuluu luonnollisesti kunnon murina, ärinä ja haukku riipuen siitä roikutaanko kiinni housunlahkeessa vai pyydystetäänkö sormia vai reikutaanko ympäriinsä ihan muuten vaan.

Pentujen kanssa päästiin hetkeksi nauttimaan ulos peräti auringonpaisteesta! Kakarat tuntuivat kylläkin olevan valoilmiöstä huolimatta sitä mieltä, että sisällä lämpimässä keinovalon loisteessa on paljon mukavampaa kuin ulkona kylmässä värjöttelemässä. Muutama kuva tuli kuitenkin tässä yhteydessä napattua murusista.




Pojat ovat kasvaneet edelleen kovasti ja alkavat olla itsenäisiä emostaan. Papu on edelleen imettänyt silloin tällöin, mutta kaiken kaikkiaan Papu on ollut jo oikeastaan koko viikon sen oloinen, että pennut eivät häntä juuri enää tarvitse. Papun onkin huomenna aika palata takaisin Helsinkiin, ja samalla päättyy sijoitussopimus ja Papu siirtyy halijoidensa omistukseen. Suurkiitokset Miljalle ja Tristanille erinomaisesta yhteistyöstä Papun kanssa!

Tämä kolmikko tänne jää kuitenkin vielä pariksi viikkoa, tässä pitemmittä puheitta pentujen seitsenviikkoisposetukset:

Tinwelindon Thor
Kasper
2800g



Tinwelindon Heimdall
Jesper
2480g



Tinwelindon Baldur
Joonatan
 2530g



Ja tämän yhteisposetuskuvan yhteydessä mainittakoon vielä täälläkin, että veljeksistä yksi etsii vielä rakastavaa kotia. Eli jos elämässäsi tuntuisi olevan pienen ja temperamenttisen bedlingtoninalun kokoinen aukko, ota yhteyttä!