Viimeistä viedään

Niin vain kahdeksan viikkoa hurahti ja pikku rääpäleistä kasvoi hienoja koiranalkuja, jotka ovat nyt valmiita muutamaan uusiin koteihin. Ensimmäinen murunen tallusteli pesästä jo tänä aamuna. Saimme Armaan uudelta emolta viestin, että automatka oli sujunut mukavasti ja että pikkunatiainen oli ottanu heti uuden kodin omakseen. Huomenna on Tildan aka Vapun suuri muuttopäivä, ja näin pennut lähtevät maailmalle yksi toisensa perään. Kalevin vuoro on vasta muutaman viikon päästä ja Varda jää Sinille Kajon pikkusiskoksi.

Viimeinen viikko on ollut vauhtia täynnä ja kaiken härdellyksen keskellä meille ihmisolennoille on hädin tuksin jäänyt muistijälkeä kaikesta tapahtuneesta. Paljon ihmisiä on käyny kylässä viimeiseen asti ja myös pari uutta koirakaveria kävi leikkimässä pentujen kanssa:

Ulkoilukuvia lisää täällä.

Ja nyt kahdeksan viikon blogipäivityshuipennus eli pentujen kahdeksannet yhtä kuin viimeiset viikkoiskuvat:

Mandos
Tinwelindon Mandos aka "Jooseppi"
2462g

Kalevi
Tinwelindon Manwe
2578 g

Tilda
Tinwelindon Yavanna aka "Vappu"
2171 g

Varda

Tinwelindon Varda aka "Josefiina"
2071 g

Armas

Tinwelindon Ulmo
2526 g

Ozzy
Tinwelindon Orome aka "Otto"
2274 g

Ozzy raasu oli ihan hirveän väsy kuvauksissa. Kamalaa miten despootit kasvattajatädit roudaavat pienen pennun kesken unien kuvausstudioon ja vaativat hienoa seisontaa kuin aikuiselta koiralta ikään ;P (Kaikki pennut osasivat seistä ihan uskomattoman hienosti! Ja huomatkaa pentujen uudet hienot ihka omat pannat <3)

Ja viimeinen yhteiskuva kultapupeloista <3 Vasemmalta oikealle Varda, Armas, Otto, Tilda, Mandos ja Kalevi.

Haikeaksihan tämä pentujen lähtö kasvattajatätien mielen tekee. Toisaalta olemme taas hirmuisen onnellisia, kun pupsit pääsevät niin ihaniin ja rakastaviin koteihin. Suurkiitos teille kaikille jo nyt <3 Toivottavasti olemme onnistuneet antamaan pennuille ansaitsemansa hyvän alun elämään.

Seitsemäs viikko - rakkaita pieniä riiviöitä

Rakkaat pienet pupeloisemme ovat nyt saavuttaneet riiviövaiheen. Seuraava video auttanee ymmärtämään mitä tällä tarkoitamme:

Pennuista on tullut pysäyttämättömiä. Jos pennut haluavat kylpyhuoneeseen syömään kissojen ruoat, niitä ei ole pysäyttäminen. Jos pennut haluavat ulko-ovesta ulos, pihalle lähteminen vain aikuisten koirien kanssa on mahdotonta. Jos pennut haluavat repiä vessapaperirullan tuusan nuuskaksi, mutta rulla on pöydällä, kissat heittävät sen avuliaasti lattialle pupeloiden raadeltavaksi. Jos viisi pentua haluaa hyökätä kuudennen ruokakupille (kun tämä kuudes vielä syö, muiden imuroitua jo omansa), kädet ei millään riitä pysäyttämään niitä. Jos pennut haluavat valvoa keskellä yötä, ei kenelläkään muullakaan ole mahdollisuutta nukkua. Onneksi meitä on kaksi kaitsemassa tätä ärrierilaumaa, sillä lisäkädet ja mahdollisuus vuorotteluun ovat arkea huomattavasti helpottavia asioita.

Toisaalta paljon myös elämää helpottavaa kehitystä on tapahtunut: pissat ja kakat tulevat aika suurelta osin jo paperille, varsinkin osa pennuista osaa todella hyvin hakeutua paperille pissalle. Pieni Otto-poika on useampaan kertaan pyytänyt ulos (parvekkeelle) tassulla ovea raapimalla. Pennut ovat oppineet leikkimään hienosti leluilla, vetoleikkejä harrastetaan sisarusten kesken ja Eemelin ja ihmisolentojenkin kanssa. Toisaalta yksi lempileikeistä on housunpuntuissa tai hameenhelmassa roikkuminen.  Palleroiset ovat entistä tietoisempia ympäristön tapahtumista ja tulevat usein kotiovesta sisään tullutta tai päiväunilta noussutta kaksijalkaista vastaan riemua hehkuvana laumana. Kaikkiaan ne ovat mitä ihanampia ja mainioimpia pieniä terrierinalkuja, jotka elävät täysillä ja tekevät kaikkien touhujaan vierestä seuraavien päivästä paremman.

Tässä toiseksi viimeiset viikkoiskuvat kultamuruista päivän painon kera:

Jooseppi 2235 g

Kalevi 2302 g

Vappu 1933 g

Varda 1821 g

Armas 1983 g

Ozzy 1983 g

Ja koko lauma saatiin taas kerran istumaan hetkeksi paikoilleen <3
Vasemmalta oikealle Vardam Armas, Jooseppi, Kalevi, Vappu ja Ozzy

Viikko vielä jäljellä kuusinkertaista pentuonneamme.

Voiko siitä olla jo kuusi viikkoa...

...kun nämä pienet ihanuudet syntyivät ja mahtuivat kämmenelle? Nyt tupa on täynnä vilistävää pentua, murinaa, haukuntaa ja painia. Ruoka-aikaan kuuden kopla odottaa kupeilla jo innokkaana, ja on aika sama, mitä kuppiin tulee, se syödään innolla. Tytöt ovat vähän nirsompia ja selvästi huolissaan linjoistaan, pojat taas söisivät toistensakin ruoat, varsinkin Armas ja Jooseppi.
Tällä viikolla on maisteltu kaikkea hyvää: lohta, sisäelimiä, broilerin sydämiä (NAM!!), keittojuureksia kypsennettynä, uusia nappuloita, omenaa, salaattia ja vesimelonia. Kaikki on ollut kaikkien mielestä ainakin maistamisen arvoista. :)

Ulkoilu on alkanut toden teolla ja aurinko on hellinyt sekä meitä että pentuja. Päivällä on tahtonut tulla nopeasti kuuma, mutta iltapäivisin pihalla on viivytty pitempääkin riehumassa. Avustavat ulkoiluttajat ovat tämän lössin kanssa korvaamattomia, kiitos kaikille ihanille apureille. Ja ihan erityiskiitokset kenneltytöllemme Ellille ja kennelpojallemme Samulle! <3
Ulkona ollaan tutustuttu isoihin ja pieniin koirakavereihin amstaffista parsoniin, eikä ketään ole pelottanut sitten yhtään. Josefiina taisi saada tosi ison pusunkin amstaffikaverilta.

Jännittävintä tällä viikolla on tainnut olla porrasharjoitukset. Kaksi pentua kerrallaan olemme menneet porraskäytävän kaikuihin harjoittelemaan portaalta alas hyppäämistä paksun viltin päälle ihmisemojen syliin. Edellinen pentue rakasti hommaa ja tuntui loikkivan portaalta alas ihan hyppäämisen ja uskaltamisen ilosta. Ihan tähän ei ole vielä päästy, mutta ehkä ensi viikolla. :) Kaikki ovat joka tapauksessa rohkaistuneet rappukäytävässä vaelteluun, minkä myötä ovesta ulos lähteminen ilman pentuja on muuttunut mahdottoman vaikeaksi, kun parhaimmillaan kuusi pentua yrittää änkeä samasta ovenraosta ulos.

Karstaaminen ja kynsien leikkaaminen ovat selkeästi haastavampia toimenpiteitä tämän pentueen kanssa, etenkin Josefiina kuulostaa karstatessa siltä kuin karhu söisi. Tästä lähtien ainakin harjaaminen otetaankin meillä aivan erityisharjoitteluun. Muuten käsittely sujuu hyvin, ja tyypit nököttävät trimmauspöydällä kiltisti.

Tässä silmäterämme jälleen kerran ystävämme Patun kera:

Jooseppi 1947 g

Kalevi 1834 g

Vappu 1549g

Varda aka Josefiina 1446g

Armas 1962 g

Otto 1566 g

Koko pesue - Vappu, Armas, Varda, Otto, Kalevi ja Jooseppi:

Ja lopuksi taas muutama kuva pentujen ulkoilureissuilta <3

 

 

Kun koiranpennuista tuli minibedlingtoneja

Eilen ja tänään meillä oli ihan oikeasti pentutehtailun makua, kun pikkupentuja trimmattiin kolme kumpanakin päivänä liukuhihnavauhtia. Hirmu reippaasti pienet selvisivät niin pesusta, föönauksesta kuin trimmauksestakin – osa istuskeli pesuvadissa vallan onnellisena, osaa vähän jännitti se kummallinen märkä, joka ympäröi. Kukaan ei kuitenkaan hätääntynyt missään vaiheessa, ja Armas pyrki kahlaamaan vielä uudelleenkin, kun Vappu oli pestävänä. <3

Pentujen luonne-erot tulivat urakan aikana esille selvemmin kuin aiemmin, kun esimerkiksi Armas ja Josefiina nököttivät pöydällä kuin vanhat tekijät, kun Vappu taas osoitti mielipiteensä hommasta hyvinkin kovaäänisesti.

Nyt meillä tepastelee täällä siis kuusi syötävän suloista miniatyyribedlingtonia, jotka pääsivät jo uudessa turkissaan ulos ihastuttamaan naapureitakin. Samalla tutustuttiin pihan ihaniin lapsiin siinä kuin aikuisiinkin. Kaikki olivat reippaasti menossa mukana, vaikka Otto päivän uuvuttamana nukahtikin ihan vieraan naapurinsedän syliin. Pitkässä ruohikossa nähtiin jos jonkinlaisia hepuleita ja leikkipaineja, vaikka Vappu keskittyikin lähinnä pakoyrityksiin portista. Onneksi meillä oli ihan oma pentuportsari, joka kuljetti pentuja keskemmäs pihaa aina, kun kielletty ruoho aidan toisella puolella alkoi häämöttää.

Juuri nyt tuntuu, että kaikki nämä ihanat otukset voisivat jäädä tänne meille, eikä tyypeistä ihan oikeasti tahdo malttaa kääntää katsetta pois. Samalla julkaisemme myös pentueen viralliset nimet, jotka tälläkin kertaa tulevat Tolkienilta ja Silmarillion-teoksesta. Jokainen nimistä on Valarin eli maailman luomiseen osallistuneen pyhän voiman nimi.

Katsokaa ja ihastelkaa siis, saanemme esitellä hurmaavat bedlingtonlapsemme:

Jooseppi – Tinwelindon Mandos

Kalevi – Tinwelindon Manwe

Vappu – Tinwelindon Yavanna

Josefiina – Tinwelindon Varda

Armas – Tinwelindon Ulmo

Otto – Tinwelindon Orome

Lopuksi vielä muutama kuva iltapäivän ulkoleikeistä. :)