Pennut neljä viikkoa

Neljä viikkoa mittarissa ja pentujen kehitysvauhti mykistyttää edelleen. Viime viikon haparoivat askeleet ovat muuttuneet jämäkäksi tallusteluksi, jota ei liukaskaan alusta enää juuri huojuta. Tassua laitetaan toisen eteen vauhdilla, ravia ja laukka-askelia otetaan hyppimisen, pomppimisen ja hepuloinnin seassa. Omiin askeliin ja pentuesisaruksiin kompastelu ja satunnainen maahan muksahtelu on vielä tavallista, mutta pennut osaavat nousta takaisin jaloilleen niin ketterästi, että se ei menoa haittaa. Leikkikäyttäytyminen on edenneyt pienestä kaverin hännän maistelusta kunnon painiksi, jota leikkimurina ja ärinä ovat alkaneet säestää.

Iso askel kohti aikuisuutta on myös otettu ruokarintamalla. Maidon lisäksi pennut ovat koko viikon saaneet enenevässä määrin maistella kiinteää ruokaa. Pääasiallisesti piiperoille on tarjoiltu jauhelihaa, mutta myös kananmunaa ja purkkiruokaa on kokeiltu. Ruoan tuominen pentujen keskuuteen aiheuttaa hirmuisen hulinan ja tuhinan kun kuusi pientä nenää ja silmäparia yrittää parhaansa mukaan paikantaa aterian ja ehtiä paikalle ennen muita. Myös maitobaarin ääressä ovat otteet kovenneet ja Ronja onkin jo muutamaan kertaan murissut pennuille. Maitohampaat ovat puhkeamaisillaan, mikä näkyy kaiken ympäristöstä löytyvän natustamisen lisääntymisenä.


Koska pennelit pysyvät jo niin tukevasti jaloillaan, aloitimme tänään seisomisposetusharjoitukset. Hienosti meni, kaikki nököttivät paikallaan kuin herkkutatit <3 Saanemme siis esitellä neliviikkoiset piiperoiset päivän painon kera:

Jooseppi 1247 g

Kalevi 1267 g

Vappu 1019 g

Josefiina 971 g

Armas 1248 g

Otto 971 g

Ryhmäkuvaan saatiin sievä rivistö. Vasemmalta oikealle Josefiina, Armas,Otto, Kalevi, Vappu ja Jooseppi. Etualalle kuvaan on päässyt näköjään myös kökkö jauhelihaa...

Miten ne voivatkin olla päivä päivältä ja viikko viikolta yhä ihanempia ja rakkaampia <3

Viikko, jonka aikana myyrät muuttuivat koiranpennuiksi

Pennut täyttivät tänään kolme viikkoa ja meininki pentulaatikossa on nyt ihan eri luokkaa kuin viikko sitten. Silmät lähtivät avautumaan ensimmäisiltä jo kahden viikon ja yhden päivän iässä, ja perjantaihin mennessä viisi pentua tillitteli maailmaa sinisillä silmillään. Jooseppi ei pitänyt kiirettä ja avasi silmänsä vasta viikonloppuna.

Silmien avautuminen itsessään teki pennuista jo paljon enemmän koiran näköisiä. Sen jälkeen myös liikkuminen ja eleet ovat monipuolistuneet hämmästyttävästi. Pennut tarpovat jo varsin täpäkän oloisina eteenpäin, vaikkakin pyllähdyksiä sattuu edelleen usein. Makuuasento eri variaatioineen on edelleen yleisin oleskeluasento, mutta nyt pennut jäävät välillä myös istumaan ja katselemaan ympärilleen. Olemme saaneet myös todistaa ensimmäisiä leikkiyrityksiä (purraan hampaattomalla suulla kaveria takapuoleen), pään ravistelua ja korvan rapsutusta. Myös muutamia pieniltä haukahduksilta kuulostavia ääniä on kajahtanut pentulaatikosta.

Pentujen maailma on myös avartunut pentulaatikon ulkopuolelle. Piiperoiden (erityisesti Kalevin) yritykset päästä pentulaatikon laidan yli muuttuivat hyvin määrätietoisiksi heti silmien avauduttua. Maanantaina koittikin sitten se suuri päivä, kun natiaisille tarjottiin mahdollisuus kömpiä laatikosta pois. Ei kulunut montaa minuuttia kun isot pojat, Kalevi etunenässä, kököttivät rinnakkain pentulaatikon suulla ja pohtivat uskaltaako maagisen rajan todella ylittää. Alku-ujouden hälvettyä pennut eivät juuri tahdo enää pentulaatikossa pysyäkään, ja varsinkin Jooseppi on ottanut vakituiseksi nukkumispaikakseen pentulaatikon oikean ulkoreunan. Suurin osa porukasta osaa reippaasti kiivetä laatikkoon takaisinkin, mutta touhujensa keskelle simahtaneita pentuja tulee usein autettua ja nostettua sinne nukkumaan.

Tässä taasen viikkoiskuvat meidän ihanista kultamuruista <3

Jooseppi 952 g

Kalevi 970 g

Vappu 795 g

Josefiina 762 g

Armas 961 g

Otto 772 g

Ryhmä rämä: Armas, Vappu, Josefiina, Kalevi, Jooseppi ja takarivissä Otto

Käsittämättömän ihania pieniä otuksia, ainakin meidän mielestä <3 Viikon aikana otettuja kuvia olisi tarkoitus lisäillä kotisivuille lähipäivinä.

Kaksi viikkoa mittarissa

Pennut täyttivät tänään kaksi viikkoa. Silmät eivät ole vielä kellään auenneet, vaikkakin silmäluomet ovat muuttuneet sen näköisiksi, että aukeaminen on enää hetkistä kiinni. Pennut ovat myös alkaneet liikutella silmäluomiaan jo päiviä sitten. Korvakäytäviä tukkinut vaha on alkanut varista pois, eli tuskin kauaa menee siihenkään, että lapsukaiset pääsevät tutustumaan myös tämän maailman ääniin.

Maito on piiperoille maistunut, onneksi sitä on maitobaarissa hyvin riittänytkin. Liikkuminen ja eleet ovat monipuolistuneet, eikä ole tavatonta, että pienet hännät vipattavat hyvän nisän sattuessa kohdalle. Jalat ovat alkaneet pikkuhiljaa kantaa, ja nisälle mennessä pentu jos toinenkin nousee silloin tällöin jo huojuvien jalkojensa varaan. Eteenpäin tällä tavoin päästään korkeintaan askel tai pari, ennen kuin tasapaino pettää ja pentu muksahtaa kyljelleen noustakseen vain uuteen yritykseen. Pääasiallisesti liikkuminen tapahtuu kuitenkin edelleen ryömien, mutta vauhti on vähintään tuplaantunut viime viikosta. Yllättävän vauhdikasta ja tarkoituksenmukaista tuo pentujen meno siis on, ottaen huomioon että ovat edelleen kuurosokeita! Ääntely on muuttunut laserpyssytaistelua muistuttavasta ujelluksesta kovaääniseksi apinalauman älämölöksi.

Sen pitemmittä puheitta tässä päivityksen kohokohta, eli pentujen viikkoiskuvat:

Jooseppi 717 g

Kalevi 689 g

Vappu 564 g

Josefiina 576 g

Armas 717 g

Otto 560 g

Ja ryhmäpotretti "pentukasa". Päällimmäisenä Otto, keskirivissä Josefiina ja Jooseppi ja pahnan pohjimmaisina Vappu ja Armas. Koko komeutta reunustamassa vasemmalla nokkaeläin Patu ja oikealla Kalevi.

Veikkaukset ja mutuilut pentujen luonteenpiirteistä ja ulkomuodollisista eroista alkavat hiljalleen tuntua varmemmilta. Armas ja Jooseppi ovat edelleen sakin isoimmat mörssärit. Kalevi on näennäisesti kooltaan yhtä iso, mutta on rakenteeltaan hieman kevyempi ja painaa siksi vähemmän. Pikkuinen Otto on koko pentueen toiseksi pienin, mutta sillä on levein pää. Josefiina on Vappua selvästi tukevampaa tekoa. Luonteen puolesta Otto ja tytöt ovat säpäkimmät ja näiden vintiöiden olemme jo kuulleet vähän murisevankin kun he kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi, kuten esimerkiksi pyllyä pyyhittäessä. Vappu ei ole erityisen pitkäpiimäinen, vaan se kyllästyy nopeasti johonkin nisään ja reissaa siten jatkuvasti ympäri maitobaaria maistellen vähän joka kohdasta. Armas on porukan mammanpoika, joka jää avuttomana paikoilleen vikisemään jos nisästä loppuu maito. Toisaalta se myös nauttii silittelyistä ja hellyydestä silminähden jo nyt. Jooseppi on kaikista rennoin ja aina tyytyväisen oloinen. Kalevia puolestaan kuvailisi tällä hetkellä sanoin itsenäinen ja päättäväinen.

Pentulaatikkoa pari viikkoa tiiviisti tuijoteltuamme tuntuu hauskalta ajatella, että pian sieltä tuijotetaan takaisin – yhtä ihanaa odottamista koko pentuelämä! <3 ­