Nyt kun kaikki Kajon pienet nuppuset ovat löytäneet kodin, on hyvä aika purkautua pentujen toilailuista. Niin ihania kuin pienet koiranpennut ovat, alkaa jokaisella pinna kiristyä, kun niitä pyörii kolme kappaletta jaloissa kolmetoistaviikkoisiksi asti. Lattian siivoamiseen kului joka päivä suunnilleen tunti (roskien keruu, pahimpien tahrojen pyyhkiminen, imuroiminen, moppaaminen), jonka jälkeen innostusta ei juuri riittänyt muun huushollin ylläpitoon.
Mitä kaikkea sieltä lattialta onkaan löytynyt? No tietenkin aimo annokset pissaa, kakkaa ja hirmuiset määrät silputtuja sanomalehtiä (=tarkoitettuja pissapapereita). Roskaa, roskaa ja vielä vähän lisää roskaa. En ymmärrä mistä ne sen kaiken pikkumurun ovat löytäneet ja saaneet leviteltyä pitkin lattiaa. Silputtua vessapaperia, silputtuja kakkapusseja, silputtuja leluja, silputtuja sukkia, silputtua mitä rahansa irtaimistoa, joka on tavalla tai toisella päätynyt lattialle ja silpuksi.
Kolmentoista viikon aikana pennut oppivat hyppäämään sekä sohvalle, sängylle, sohvapöydälle, sohvapöydältä sohvalle että sohvalta sohvapöydälle. Vieressä Varda näyttää esimerkkiä hyppäämällä sohvalle selkänojan kautta ja kiipeilemällä pöydille ja kissapuuhun. Pennut ovat muksahdelleet alas milloin mistäkin, onnistuneet löytämään tiensä tietokonepöydälle ja sieltä pää edellä alas pyykkikoriin. Eräs epäonnekas nuoriherra kurkisteli kerran niin innokkaana vessanpyttyyn, että mulahti sinne pää edellä kissavessan siivousjätteiden seuraksi.
Tämän perusrellestyksen liäksi pennut ovat muotoilleet vessan kynnyslistan, yhden kulmauksen asunnosta, hyllynreunoja, useiden kirjojen kansia (ja poistaneet ylimääräisiksi kokemiaan sivuja), sängyn päädyn alareunan, sohvankulman, nahkataluttimen, läjän vaatteita, kenkiä ja muutamia sähköjohtoja kaikenmoisesta pikkuirtaimistosta puhumattakaan. Pennut oppivat myös avaamaan vaatekaapin oven ja vetämään takkeja alas eteisen henkarista.
Oikeita vahinkoja, siis pennuille haitallisia vahinkoja, ei kuitenkaan ole onneksi sattunut. Kiperin tilanne oli kun Ristonpallurainen oli kokonaisen päivän masusta kipeä, huonovointinen ja syömätön. Tilanne raukesi ja pahan olon syy selvisi, kun Risto kakkasi eräänä sunnuntaiaamuna kaksi pentupantaa noin kolmikymmensenttisenä pötkönä. On se tehokas tuo pennun suoli, ei voi muuta sanoa. Luoja tietää mitä kaikkea muuta naperoiden mahasuolikanavaan on päätynyt.
Kaiken tämän materiaalisen huolen lisäksi meno on tällaisen lauman kanssa usein aika korvia huumaavaa. Räskytys-murina-hippajuoksu-piiloutumis-painileikit ovat villiintyneet koko ajan. Rieha saattaa tulla päälle yhtä hyvin aamulla, päivällä, illalla tai yöllä. Päiväsaikaan riehuminen on ihan sallittavaa, mutta kolmen aikaan yöllä keskellä viikkoa se on ahdistavaa jo ihan naapurisovun säilymistä ajatellen. Yhtään valitusta ei tosin ole tullut, kiitos ja kumarrus kilteille ja pitkäpinnaisille naapureilleni!
Kaikki angsti kuitenkin unohtuu tyystin, kun kaikki pennut tulevat mukaan sängylle nukkumaan, hyppivät piruetteja ja sitten istuvat kauniisti riviin ruokaa odottaessaan, pomppivat lumihangessa, laskevat tahattomasti jääliukumäkeä rinnettä alas, rynnivät tervehtimään aina ihmisotuksen herätessä tai palatessa kotiin, saadessaan hellyyskohtauksia ja tullessaan kesken puuhien syliin paijattaviksi ja suukoteltaviksi. Ne ovat tavattoman rakkaita pikkuisia pupeloita, joita tulee ikävä heti jos on useamman tunnin pois kotoa, uskokaa tai älkää.
Urakka tämän pentueen kanssa on loppusuoralla. Eetu muuttaa omaan kotiin tänään ja Risto viimeistään ensi maanantaina. Ilta jää lapsuudenkotiin elävoittämään meidän lauman elämää jatkossakin. Ikävä saattaa silti yllättää, vaikka kuinka kuvittelisi, että "ylimääräisistä" pennuista eroon pääseminen olisi tässä tilanteessa pelkästään helpotus.
En kuitenkaan suosittele kenellekkään pitämään kolmea pentua kolmetoistaviikkoisiksi asti, jos vain ikinä sen pystyy välttämään ;)
