Kajon juoksut alkoivat!

Vihdoin ja viimein pitkän pitkän odotuksen jälkeen Kajon juoksut alkoivat viime sunnuntaina. Moneen kertaan Kajo ehti meitä tässä syksyn aikana huijata, että ne alkaa ihan just, mutta jättikin sitten asian joka kerta sikseen. Tuli ihan itselle turhautunut olo, että eikö sitä osaa omaa koiraansa sen vertaa tulkita, että tietäisi onko ne juoksut nyt alkamassa vai ei. Loppujen lopuksi ehkä niitä vaan odotti liian kovasti. Mutta joka tapauksessa, tämä ensimmäinen odotus on nyt ohi, lopultakin. Toivotaan vaan, että kaikki etenee nyt tästä eteenpäin suunnilleen aikataulussaan ja toivotulla tavalla! Jos toiveet täyttyvät, pentulaatikkoon olisi luvassa tuhinaa helmi-maaliskuun vaihteessa. Pidetään peukkuja pystyssä!

Yllä kuva Kajosta sunnuntai-iltana, alempi kuva otettu tänä syksynä ennen lumien tuloa.

Bono

Bono kävi luonamme trimmissä ja seuraavana päivänä käytiin ottamassa herrasta kuvia. Sää suosi: aurinko paistoi, maa oli kuurassa ja ruska loi kauniin värimaiseman. Tässä muutamia otoksia:

Lisää kuvia Bonosta on katseltavissa täällä.

Näiden jo kauan sitten luvattujen kuvien lisäksi tarjoilemme tässä samassa myös Bonon luonnekuvauksen:

Yleensä kun Bonon tapaa, sillä on kova meno päällä. Agilitykentällä häntä vispaa, ja koiran liike tuntuu ajoittain olevan vähintään yhtä paljon ylös- kuin eteenpäin. Innostuksen kanavointi on kuitenkin helppoa, ja Bono osaa keskittyä hirmu hyvin kovassakin menossa tehden juuri sen mitä pyydetään. Se pitää yhdessä tekemisestä ja myös oppii uusia asioita hämmästyttävän nopeasti. Kentän laidalla hmisiä ja koiria moikataan suurella innolla, sillä Bono haluaa olla kaikkien kaveri.

Perusluonteeltaan Bono on kuitenkin rauhallinen. Kotioloissa se ei turhia hötkyile, eikä ole jatkuvasti vaatimassa huomiota. Sylissä se köllii hirmu mielellään rapsutettavana ja nauttii saamastaan huomiosta täysin siemauksin. Mutta kun jotain alkaa tapahtua, Bono on heti täysillä mukana. Vauhti kiihtyy siis bedlingtonmaiseen tyyliin nollasta sataan muutamassa hetkessä, vaikkakin Bonon vauhti saattaa mennä silloin tällöin ylinopeuden puolelle. Tohinoissaan Bono antaa itsestään helposti vähän pöhkön kuvan, mutta nuorenherran itsetunto ei tunnu siitä pahastikaan kärsivän. Bono uhkuu itsevarmutta suorastaan siinä määrin, että se tuntuu pitävän itseään sankarillisena ja ylväänä. Herralla on myös olemus kuin maailman suurimmalla hyväntekijällä, minkä perrusteella se on myös nimensä saanut.
Yhteenveton voisi sanoa, että Bono on todella rakastettava nuori uros, joka osaa jakaa välitöntä iloisuuttaan kaikille ympärillään.

Ulkomuodollisesti Bono on kohtalaisen kevytrakenteinen ja pitkäjalkainen, mutta silti selvästi maskuliininen uros. Runko on hieman lyhyt, mutta rintakehä on kapea ja syvä. Liikkuminen on kevyen ja vaivattoman näköistä ja häntäänsä se kantaa kauniisti. Turkinlaatu on Bonolla hyvä runsaine tukikarvoineen ja väri on myös tavallisesti oikein kaunis.

Ja malttamattomina me odottelemme täällä edelleen Kajon juoksuja alkaviksi...

Pentusuunnitelmia

Kajo ja hänen tuleva sulhonsa kävivät viime torsraina virallisissa silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksissa, ja molemmat saivat puhtaat paperit. Moitteettomat tulokset varmistivat suunnitelmamme, eli nyt on aika julkistaa seuraava yhdistelmämme:

Cuenta's Elysia "Kajo" ja Cirrus Yasper Blackfoot "Bono"

Molemmat tulevat vanhemmat ovat perusterveitä, reippaita ja iloisia koiria.  Kajon juoksut ovat todennäköisesti alkamassa parin kuukauden sisään, neidin käytöksestä päätellen mahdollisesti jo hyvinkin pian...  Pentuja olisi siis toivottavasti syntymässä joulu-helmikuussa. Lisätietoja yhdistelmästä, sekä lisää kuvia uroksesta tulossa lähiaikoina.

Pentutreffit Koirametsäsässä

Eilen järjestettiin kennel Tinwelindonin ensimmäiset pentutreffit! Saimme koolle kaikki Ronjan naperot omistajineen, mutta valitettavasti äiti itse ei päässyt paikalle juuri alkaneiden juoksujensa takia. Sää suosi, vettä ei tullut ja pentujen vauhikkaan menon huomioonottaen oli ihan hyvä, että aurinko pysyi pilvessä.

 

 

  

Pentujen retken tärkein ohjelmanumero oli juurikin leikkiä ja riekkua yhdessä, ja sitä ne myös teki. Melkein tuntui kuin epelit eivät olisi koskaan omille teille lähteneetkään, niin luontevasti yhteinen paini ja hippa lähti käyntiin heti alusta alkaen.

Ihmisolennoille retki piti sisällään piknikin, jonka pystyyn pistäminen vaikutti täysin mahdottomalta tehtävältä pentujen riehunnan keskellä. Kun kovaan menoon ei tuntunut tulevan minkäänlaista taukoa, päätimme lopulta sitoa tyypit kiinni, jokaisen omaan puuhunsa. Teko tuntui aluksi julmalta, mutta kaikki pennut rauhoittuivat nopeasti - taisi pakollinen lepotauko olla niille ihan hyväksi.

Bella

Lenni

Pete

Eemeli

Kun kaksijalkaiset olivat saneet vatsansa retkiherkuista täyteen, päästettiin lössi taas irti ja lähdimme vaeltamaan takaisin autoille päin.

 

Laura ja Bella lähtivät ensimmäisinä takaisiin kotiin päin, ja jäimme vielä poikalauman kanssa harjoittelemaan tulevaa näyttelyä varten. Minni ja Katja ovat saaneet hyvin jutun juonesta kiinni ja Pete ja Lenni esiintyvätkin jo todella hienosti. Tuskin maltamme odottaa parivaljakoiden ensimmäistä esiintymistä TerriErissä!

Pojat päästettiin harjoitusten päätteeksi vielä riekkumaan:

 

 

 

Kiitoksia kaikille ihanasta treffipäivästä! Kuvia löytyy lisää täältä.

Laura ja Bella, Katja ja Lenni, Anna ja Eemeli sekä Minni ja Pete

♥

Ronjan epeleiden kuulumisia

Kuinkakohan monta kertaa tässä viimeisen parin kuukauden aikana on ollut tarkoitus laittaa kuulumispäivitystä Ronjan epeleistä? No, lienekö aikomuksilla ollut mitään merkitystä, kun ei kuitenkaan mitään ole aikaiseksi saanut. Mutta nyt tässä vihdoin kuvia ja tapahtumapäivityksiä :)

Kaikilla pennuilla on mennyt oikein mukavasti. Hyvin herttaisia ja ihmisrakkaita tyyppejä ovat kaikki, äitiinsä ja isäänsä tulleet. Naperot ei enää mitään ihan pikkutaaperoita ole, kaikilla on esimerkiksi vaihtuneet aikuisten hampaatkin jo suuhun. Kokoa epelit ovat kasvaneet reippaasti. Tytöntyllerö Bella on pienin ja sievin kuten pienen tytön kuuluukin. Pete ja Lenni ovat oikein kunnon pojanrötkäleitä jo, painavat yli yhdeksän kiloa kumpainenkin. Eemeli ei juuri säkäkorkeudessa vaikuta isoveljilleen häviävän, mutta painoa Eemelillä on pari kiloa veljiänsä vähemmän.

Tässä muutamia kuvia ihanuuksista alkukesällä:

Eemeli ja Pete

Bella, takana Eemeli

Lenni
Kuva: Katja Moilanen

Pete ja Lenni ovat käyneet myös luonamme trimmattavana ja omistajansa samalla vähän trimmauskoulutuksessa. Minni trimmasi Peten ensimmäisen kerran kesäkuun alussa:

Lennin trimmaus venähti kesäkuun loppupuolelle asti, ja karvaa oli pojassa sen veroisesti. Pituudesta huolimatta olivat Katja ja Mikko saaneet pidettyä turkin oikein hyvässä kunnossa. Muutaman tunnin pakertamisen jälkeen karvan alta paljastui komea nuorimies:

Bellan ei ole tarvinnut tulla meidän luokse trimmattavaksi, kun se onnistuu Lauralta hyvin vanhasta kokemuksesta. Tässä tuoreempi kuva Bellasta mökkeilyyn sopivassa trimmissään :)

Kuva:; Laura Kallio

Näillä näkymin saamme koko pentueen taas koolle vajaan kahden viikon päästä Tinwelindon-kennelin ensimmäisillä pentutreffeillä! Elokuun lopussa on puolestaan luvassa Lennin ja Peten ensimmäinen julkinen esittäytyminen koiranäyttelyssä, tämän vuoden TerriErissä. Pete kävi jo ensimmäisessä näyttelyyn valmistamassa trimmissä...

...ja kehäesiintymisharjoituksessa:

Hienosti Minni Peten jo esittää, ja kaksikko onkin TerriErissä osallistumassa myös Jurior Handler -kehään :)

Eemelin näyttelyura ei vaikuta ihan hevillä urkeavan. Toinen kives ei ole vielä laskeutunut, vaikkakin se on pikkuhiljaa lupaavasti hilautunut kohti toivottua paikkaa. Tässä siis vielä viime hetken mietinnöissä uskaltaisiko kolmannenkin pojan ilmoittaa mukaan erkkariin.

Vaikka näyttelyharrastuksen toteutumisesta Eemelin kanssa ei ole takeita, on pikkumies jo hyvin lupaava agilitykoiran alku. Eemi on nyt useampana viikkona päässyt isompien koirien mukana agitreeneihin ja muutamaan kertaan kokeilemaan muun muassa esteitä (rimat maassa) ja putkea. Mikä agihirmu siitä vielä tuleekaan!

Eemeli

Nyt kun on tiedossa pennuille ihan todellista yhteistä ohjelmaa, ehkä näiden kuulumispäivitysten tekeminen onnistuu ainakin hetken aikaa totuttua paremmin ;)

Kajo luonnetestissä

Kajo kävi tänään Tuusulassa luonnetestissä. Tuomareina toimivat Tapio Eerola ja Anu Hatunpää. Testistä tuli ihan Kajon näköinen, tässä tulokset lyhyillä omasanaisilla erittelyillä:


Toimintakyky +1 kohtuullinen
Kajo halusi kovasti tehdä asioita testin aikana, mutta useinkaan sillä ei meinannut ihan rohkeus riittää. Pimeässä huoneessa Kajo lähti ensin tosi hienosti etsimään minua, mutta ei sitten uskaltanutkaan tulla huoneen pimeimpään soppeen, ennen kuin olin sitä jo vähän huhuillut ja taskulampulla näytetty suuntaa.

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Olin kuvitellut että yksin seinään kiinni sidottuna Kajo olisi räyhännyt lähestyvälle uhkaavalle henkilölle ihan kunnolla, mutta Kajo ei sanonutkaan sanaakaan. Raasu lähinnä katteli mihin minä olin kadonnut ja yritti väistellä parhaansa mukaan. Kajo antoi myös heti koskea itseensä tuomarin lakattua riehumasta.

Puolustushalu +1 pieni
Sekä kelkalle, että meitä lähestyvälle riehuvalle tuomarille Kajo huusi kunnolla, mutta sen sijaan että neiti olisi asettunut minun eteeni, karkasi se aika vilkkaan selkäni taakse piiloon räyhäämään.


Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Kajo ei halunnut lähteä leikkimään kepillä, vaan meni sen sijaan moikkaamaan toista tuomaria joka oli testin alun seisonut sivummalla. Kajon mielestä tuomari ei osannut leikittää kunnolla, joten päädyin sitten itse leikittämään Kajoa meidän omalla rievulla. Kun Kajo oli päässyt kunnolla vetoleikin vauhtiin, ojensi lelun tuomarille, joka sai jatkettua leikkiä oikein hyvin. Kajo ei päästänyt lelusta irti vaikka sen silmät peitettiin tai muuten yritettiin uhata/häiritä leikin aikana.

Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Testi kuormitti Kajoa, minkä huomasi hyvin siitä, että testin alussa komeasti pystyssä heilunut häntä laskeutui vähän rotutyypillisempään asentoon testin loppua kohden.

Temperamentti +1 erittäin vilkas
Tämä oli myös minulle hieman yllättävä kohta, sillä en ole ajatellut Kajon olevan mitenkään erityisen vilkas. Totta kuitenkin on, että Kajon reaktiot testin aikana olivat aika voimakkaita, ja välillä niin vauhdikkaita, että sitä törmäiltiin minne sattuu...

Kovuus -2 pehmeä
Eli Kajo on pehmeä, mutta hyvin kovapäinen pieni terrieri. Tuomarit näkivät pehmeyden olevan syynä moniin "arvosananalennuksiin" muissa testikohdissa, kuten puolustushalussa ja toimintakyvyssä.


Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Jos jokin, niin tämä oli tiedossa jo entuudestaankin :)

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Ei Kajo juuri laukauksia hätkähtänyt, korvat hörössä kuunteli mitä oikein tapahtuu.


Kokonaispistemääräksi Kajo sai 132 - 16 = 116 p eli hyväksytyn luonnetestituloksen. Kannatti käydä, oli todella mielenkiintoinen testi. Suosittelen!

Videon Kajon luonnetestistä voi katsoa täältä. (kuvaaja: Kiia Westin)

Roturace 2012

Kajo ja Ronja osallistuivat tämän vuoden bedlingtonien RotuRace-joukkueisiin. Ronja kilpaili Beduliinit-joukkueessa yhdessä Bellan, Dooriksen ja Kuuran kanssa, ja Kajo oli mukana Superlampaat-joukkuessa yhdessä Wäinön, Helmin ja Mintun kanssa. Kaikki bedlingtonie juoksiva hienosti ja ajat mahtuivat sekunnin sisälle (aikoja tuli väliltä 7,77-8,73 s). Beduliinit ja superlampaat saivatkin tismalleen samat joukkueajat eli 16,440 s (joukkueen paras ja huonoin aika poistetaan ja kaksi keskimmäistä aikaa lasketaan yhteen), joukkueiden sijoitusten ollessa 8. ja 9. kaikkiaan 27 joukkueesta. Ei mikään huono sijoitus ja kaikkiaan hyvin tasaiset joukkuesuoritukset! Yksilöajoissa Kajo oli 42. ajalla 8,31 ja Ronja 48. ajalla 8,38 kaikkiaan yli sadan koiran joukosta.

Kajo
Kuva: Jonna Paronen

Ronja juoksi tänään toista kertaa elämässään vieheen perässä ja ensimmäistä kertaa oikealla radalla, eli Ronjalle kunniamaininta aloittelijan hienosta suorituksesta! Ronja oli päässyt kokeilemaan viehejuoksua ensimmäistä kertaa vasta vajaata viikkoa aiemmin, ja tänään siis porskutteli radalla jo kuin vanha tekijä. 

Oli mukava päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan!

 

Pentukuulumisia

Eilen meillä laulettiin onnittelulaulua, kun Eemeli täytti kokonaiset kaksitoista viikkoa. Kolmekuukautisjuhlan kunniaksi soiteltiin sisaruksillekin ja kyseltiin kuulumisia. Kuten odottaa sopi (ainakin Eemelin ja pikkupentuajan antamien viitteiden perusteella), sisarukset ovat päässeet uusissa, ihanissa kodeissaan mainiosti alkuun. Rohkeita ja energisiä tyyppejä jokainen, välillä vähän liiankin kanssa! Ainakin siitä päätellen, että näitten asenne tuntuu meidän kaikkien vanhempien mielestä olevan se, että tiiliseinästäkin pääsee läpi, jos vaan päättää. Tämä emo huomaa toisinaan toivovansa, että pikkunaperoon voisi silloin tällöin saada äänenvaimentimen. Tai ajastimen. :D

Bella on Lauran kanssa päässyt jo matkustelemaan mökille ja Jyväskylään ja tapaamaan muiden mukana kennel Tanzaran Eila-mummia. Eila oli harjaillut Bellaa ja taisipa nipsaista kynnetkin, ja tyttö oli nököttänyt kiltisti pöydällä. Hyvä Bella!
Toissapäivänä Laura ja Bella kävivät meillä moikkaamassa pikkuveljeä ja laittamassa sen ruotuun. Sisaruksilla oli huisin kivaa, joskin molempien (äänekäs) ärrieriluonne sai välillä Ronja-emon komentamaan, että nyt tenavat hiljaa.

Laura-tädin sylistä on turvallista inttää emolle vastaan :)

Sisarusparvesta rauhallisempana tunnettu Pete on alkanut vilkastua uudessa laumassaan. Entinen suursyömäri on myös keksinyt, että kavereitten painostuksen takia ei enää tarvitsekaan ahmia ruokaa niin nopeasti kuin mahdollista ja alkanut närppiä ruokansa kanssa toden teolla. Mutta jos routa ajaa porsaan kotiin, niin ehkä nälkä tekee saman kasvavalle pennulle!

Muuten Pete on pysynyt samanlaisena hurmaavana kainalorapsuteltavana kuin ennemminkin, ja kuten kuvasta näkyy, suloisuus on vaan lisääntynyt koon myötä. 

"Miten niin on laitonta olla näin söpö?"
Kuva: Minni Leppänen

Myös Lennistä on kuoriutunut pikkuinen riiviö, ehkä pojalla on sittenkin vielä toivoa kehittyä kunnon vahtikoiraksi! :P Vauhtihepuleita ilmenee niin sisällä kuin pihallakin vaakasuorina ilmavirtauksina, mutta enimmäkseen tyypin korvat on kuitenkin tallella ja vanhempia totellaan kiltisti. Kuten kaikkien pentujen, myös Lennin lempiharrastuksena on noukkia ulkoa suuhun Kaikki Ihana, eli kaikki se, mikä meistä ihmisistä ei ole ihan niin ihanaa.
Katja ja Mikko ovat ihasteltavasti pitäneet kiinni viikkoiskuvatraditiosta, ja seisomistakin on harjoiteltu. Ehkä Lennistä kehkeytyy myös oikea kehälammas, ketut  kun on jo poissa muodista!

Minkä pienenä oppii, sen vähän isompanakin taitaa.
Kuva: Katja Moila

Pallosalama Eemeli tuhoaa irtaimistoa termiitin lailla, eikä tyyppiä saa uupumaan reilu tunninkaan pihariehumisella tai leikillä. Tämän hetken lempileikit ovat emon kanssa haukkuminen (mikä tapahtuu niin, että kuono laitetaan emon kuonoon kiinni ja sitten räksytetään yhtä aikaa mahdollisimman kovaan ääneen) ja kissojen kanssa painiminen. Uskomatonta mutta totta, kissat ovat enimmäkseen mukana leikissä ja alkavat yhä enemmän luottaa siihen, että kovasta äänestä huolimatta ipana on kiltti ja vaaraton. Samalla tyyppi on oppinut, että kissaa ei kannata purra. :D

Onneksi meillä on ollut aikaa riehua paljon ulkona auringossa, käydä pitkillä kävelyillä ja tavata niin ihmis- kuin koirakavereitakin. Touhuntäyteisen päivän jälkeen ärrieripentukin käpertyy uupuneena tyynyn viereen nukkumaan ja painaa kuononsa onnellisen emon poskeen.

Emo ja Eemeli pitämässä hengähdystaukoa leikin lomassa.

Koko pentueen kevät on siis ollut täynnä onnellisia päiviä ja uusien, ihmeellisten asioiden oppimista, juuri niin kuin kuuluukin. Ainakin Lenni on ylittänyt viiden kilon maagisen rajan, ja pikkuinen Eemelikin painaa jo reilusti yli neljä.
Aloittelevien kasvattajien sydän täyttyy ilosta ja ylpeydestä, kun saa seurata näiden ihanien maailmanvalloittajien edesottamuksia. Mihin kaikkeen tämä määrätietoinen joukko vielä pystyykään! ♥

Yhdeksän viikkoa – kolme pentua jäljellä

Viimeinen pentujen yhteinen viikko hurahti ja nyt on jo ensimmäinen ipana lähtenyt maailmalle. Bella muutti keskiviikkona Lauran, Miikan ja Bablon luokse Lahteen ja ensimmäiset päivät uudessa kodissa ovat kuuleman mukaan sujuneet erinomaisen hienosti.

Viikko on sujunut pääpiirteissään tuttuun kiihtyvään tahtiin. Meno on ollut pentujen kesken ajoittain hurjaa ja kovaäänistäkin – haukkumisleikit ovat nimittäin aika hauskoja, ainakin pentujen mielestä. Pihalla pennut vilistävät sellaista vauhtia, ettei niiden perässä kaksinkaan pysy millään, eli yhteisulkoilut ovat nyt jääneet historiaan.

Pennut trimmattiin tällä viikolla nättiin kuntoon uuteen kotiin muuttamista ajatellen. Sapuskaa on kulunut valtaisat määrät, mikä näkyy myös puntarissa – painoa on kerätty viikon aikana neljästäsadasta yli kuuteensataan grammaan per pentu. Tässä viimeiset viikkoiskuvat koko poppoosta:

Bella: 3200 g

 

Lenni: 4127 g

 

Pete: 3818 g

Eemeli: 3098 g

Bella ehti lähteä maailmalle ennen kuin viimeinen pentu saatiin trimmattua ja ryhmäkuva otettua, joten yhteiskuva on tällä kertaa veljeksistä. Kuvassa vasemmalta oikealle Lenni, Eemeli ja Pete:

Kahdeksan viikkoa ja kaksi päivää

Aika kuluu niin hurjaa vauhtia, ettei mukana tahdo pysyä enää millään. Pennut täyttivät kahdeksan viikkoa jo toissapäivänä, mutta viikkoiskuvat saatiin otettua vasta tänään Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Menneen viikon merkittävin tapahtuma oli pentulääkärissä käynti. Pennuille tehtiin siis terveystarkastus, jokainen sai oman mirkosirun kaulanahan alle ja epeleistä otettiin myös verta kuparitoksikoosistatuksen määritystä varten. Matkat lääkäriin ja takaisin kotiin tehtiin bussilla, joten julkisissa kulkuvälineissä kulkeminen on nyt sekin koettu. Pennut matkustivat myös autolla ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Maailma on siis laajentunut jo kauas kotitalosta.

Ihmisvieraiden lisäksi pennut ovat kohdanneet myös ensimmäiset koirakaverit. Bellan isoveli Bablo kävi yksi iltapäivä viihdyttämässä tulevaa pikkusiskoaan ja bordercollie Hilla kävi toisena päivänä leikityttämässä koko pentulaumaa. Jälkimmäisessä tapauksessa kävi tosin niin, että Hilla pääasiallisesti leikki ja hyppi ympäri asuntoa, kun pennut ihmettelivät sivusta isomman pennun rymyämistä.

Ruoka on maistunut pennuille vähän turhankin hyvin. Lautaset tyhjenevät suunnilleen kymmenessä sekunissa jokaisella ruokintakerralla. Vauhti on siis niin kova ettei pennut ehdi pureskella ja tuskin hengittääkään, ennen kuin lautanen on puhtaaksi nuoltu. Ruokahalun mukaisesti on painoakin taas kerrytetty, ja jokainen on kasvanut noin neljäsataa grammaa  edellisestä punnituksesta. Viikon uusia makuja olivat sei, appelsiini ja porkkana, joista ainoastaan appelsiini epäilytti osaa porukasta.

Bella: 2779 g

Lenni: 3424 g

"Onnen-Pete": 3215 g

Eemeli: 2436 g

Ryhmäkuvassakin osattiin nököttää taas niin hienosti. Vasemmalta oikealle: Lenni, "Onnen-Pete", Eemeli ja Bella.

Viimeistä viikkoa viedään, ja olo alkaa olla jo valmiiksi vähän haikea.