sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Pupelokuulumisia

Ronjan nuoremmat natiaiset täyttivät tänään neljä kuukautta. Kuuleman mukaan elämä on lähtenyt mukavasti käyntiin uusissa kodeissa. Iloksemme kaikki Suomeen asumaan jääneet pennelit ovat nyt käyneet meillä myös kylässä trimmaus taka-ajatuksena. Kaikki nappulat ovat erittäin hyvin hoidettuja ja huoltajistaan suorastaan huokuu pyrkimys mahdollisimman hyvään koiranomistajuuteen. Aivan valtavat kiitokset kaikille, täytyy taas todeta, ettei parempia koteja olisi ipanoille voinut saada <3

Kasvattajatädit ovat myös todella tyytyväisiä pentujen kehitykseen. Kaikki ovat oikein sieviä ja tasapainoisesti kasvaneita. Luonteeltaankin vaikuttavat oikein näppäriltä tapauksilta. Trimmatessa jotkut testasivat rajoja vähän enemmän kuin toiset, mutta kaikki käyttäyivä loppupeleissä todella hienosti, napottivat pöydällä kuin olisivat siinä aina olleet.

Tässä kuvakooste vierailijoistamme ynnä Varda:


Tinwelindon Mandos - Mandos

3kk 1vk

Tinwelindon Yavanna - Tilda

3,5 kk


Tinwelindon Varda - Varda

11 vk
3,5 kk

Tinwelindon Ulmo - Popi

4 kk


Tinwelindon Orome - Ozzy

3 kk


Luonnollisesti jokainen pääsi sekä ennen että jälkeen trimmauksen leikkimään Vardan kanssa. Sisarusten paini on ihanaa katsottavaa, yhteinen sävel löytyy niin helposti ja pennut tuntuvat jaksavan sitä loputtomiin. Tai ainakin Varda jaksaisi.

Mandos ja Varda

Siskosten välinen paini oli vähän äänekkäämpää ja sävyltänsä vakavaotteisempaa tahtojen taistoa. Yhteenvetona voisi sanoa, että Tilda vei isosiskona kuningattaren paikan ja Varda joutui tyytymään olemaan perintöprinsessa.

Nokkimajärjesys on aika selvä myös näiden kahden välillä ;P
(Varda ja Kajo)

Viisikon kansainvälistyneellä veljellä Kalevilla on kuulemamme mukaan mennyt myös hyvin. Rohkeaksi ja reippaaksi on häntä kehuttu, ja ulkonäkökin miellyttää uuta omistajaa. Kalevi on jopa käynyt jo ensimmäisessä näyttelyssään ja saanut arvosteluksi "very promising" <3

Täällä meillä Vardan hampaat tipahtelevat suusta yksi toisensa jälkeen. Kaikkea pitää saada maistaa, pureskella ja repiä, mikä hienosti edesauttaa purukaluston vaihumista. Välillä (tai no, aika usein) riehutaan ja painitaan kissojen kanssa.  Lattia on jatkuvasti täynnä kaikenmaailman silppua ja matot on rutussa (kissat auttaa mielellään). Kakanhaju pelmahtaa edelleen aika-ajoin koko huoneistoon. Pentuarkea sellaisena kuin sen kuuluukin olla siis. Kaiken peruspuuhailun ohessa Varda on jo muutamaan kertaan päässyt mukaan agility-treeneihin ja neiti osaakin jo mennä putken, pussin, juosta estesiivekkeiden välistä ja kiertää takaa. Aika mahtava pieni otus tuo on, mielenkiinnolla odotetaan mitä siitä vielä kasvaakaan!