Neliviikkoiset riiviönalut

Näin viikko on taas vierähtänyt ja pentujen kasvu ja kehitys sen kun vain kiihtyy. Tällä viikolla ollaan alettu maistella kiinteitä ruokia, laajennettu reviiriä pentuhuoneesta yläkerran olohuoneeseen, tutustuttu muihin aikuisiin koiriin ja alettu kaikin puolin käyttäytyä yhä koiramaisemmin. Jos pennut ovat nukkumassa kun pentuhuoneeseen tullaan, ne heräävät nopeasti tulijan äänen kuullessaan ja tulevat, yleensä Artemis etunenässä, pentuaitauksen portille tervehtimään pienet hännät viuhuen. Jos herääminen puolestaan tapahtuu niin ettei paikalla ole ketään, protestihaukut kuuluvat kyllä alakertaan asti. Tällöin on paras siirtää koko lauma olohuoneen puolelle missä on vielä paremmin tilaa leikkiä ja temmeltää. Leikkiminen tosin painottuu vielä hyvin vahvasti kaiken mahdollisen maisteluun ja pureskeluun, eivätkä lelut todellakaan ole yleensä se mieluisin kohde. Ateenan lemppari vaikuttaa olevan villasukat ja niiden sisässä olevat varpaat, Apollon puolestaan sisätossujen soljet ja Artemiksen melkein mikä vaan saatavilla oleva viltti tai peitto josta saa kunnon otteen suu täydeltä. Vielä tämä ikenillä pureskelu naurattaa, mutta kun leuoissa oleva voima on kasvanut selvästi päivä päivältä ja lisäksi kulmahampaat ovat pikkiriikkisen jo puhjenneet, on natustelun kohteeksi joutumisella pian ihan toisenlainen vivahde.
   Ruokapuolelta emonmaito on vielä selvästi se ykkönen, mutta kiinteän maistelu on myös lähtenyt hyvin käyntiin. Ensialkuun maisteltiin käsintarjoilulla ihan pieniä nökeröitä naudan jauhelihaa, mutta nyt pennut syövät jo reippaasti kupista. Jauhelihan lisäksi tarjolla on ollut joukkoon sekoitettuna kermaviiliä ja tänään myös ensimmäisen kerran turvotettua ja muussattua pentunappulaa.  Hyvää on ollut, kuten voi ehkä myös alla olevasta kuvasta päätellä :D

Pennut ovat kasvaneet edelleen tasaiseen tahtiin ja kokoerot ovat myös tasoittuneet entisestään. Tosin turkinlaadussa olevien erojen vuoksi kokoeroa näyttää edelleen olevan enemmän kuin vaa'an perusteella uskoisi. Ateenan turkki on lähtenyt selvästi jo pörhistymään ja erityisesti sillä on päälaella jo oikein hieno pystyyn nouseva permanentti. Apollolla on puolestaan selvästi vähiten karvaa ja turkki pysynyt sileämpänä kuin tytöillä, minkä vuoksi se on vieläkin pienimmän näköinen vaikka todellista eroa ei juuri ole. Vauhdissa pentuja on tosin usein vaikea nopealla silmäyksellä erottaa toisitaan, ja alkavalla viikolla voisikin ehkä olla aiheellista aloittaa myös (värikoodatun) kaulapannan pitoharjoittelut...
     Koska pennut ovat jo niin jämäkästi jaloillaan, otettiin eilen pennuista myös ensimmäiset viralliset seisotuskuvat. Ja kylläpä sitä hienosti seisottiinkin! Vaikkakin Apollo tuttuun tyyliinsä olikin hieman tyttöjä vastahakoisempi moiseen asetteluun. Tässä siis naperoiden neliviikkoiskuvat päivän painoineen, olkaatten hyvät:

 

Ateena 1275g

 

Apollo 1230g

Artemis 1235g

Ja loppuun taas yhteispotretti, jossa vasemmalla Artemis, keskellä Apollo ja oikealla Ateena:

Kolmiviikkoiset kakarat

 Pennut täyttävät tänään jo kolme viikkoa! Viikon aikana kaikilta on auennut silmät ja korvat ja sitämyöten alkoi myös tutustuminen maailmaan. Eteneminen on vielä monin paikoin hataraa, liukastelevaa ja muksahtelevaa, mutta aktiivisina hetkinään vauhtia alkaa jo ihan oikeasti olla. Pennut leikkivät keskenään pieniä hetkiä (purevat ikenillään niin kovaa kuin osaavat ja välillä on nähty jo kaulaotteita kera tapporavistusten), taapertelevat ympäriinsä tutkien, tekevät tarpeensa itsekseen (alkoi näkyä heti sotkun määrän eksponentiaalisena lisääntymisenä), murisevat ja haukkuvat, näin muutamia uusia päivittäisiä käyttäytymisen piirteitä luetellakseni.
   Pennut siirtyivät viikonloppuna pentulaatikosta pentuaitaukseen, joka on oikeasti todella reippaan kokoinen verrattuna aiempaan pentulaatikkoon sekä pentujen tämänhetkiseen kokoon ja niiden kineettisiin taitoihin. Artemiksen mielestä aitaus on kuitenkin hyvin selvästi liian pieni. Muutaman kerran ollaan säikähdetty pentulaatikosta kuuluvaan huutoon kun Artemis on alkanut pentuaitauksen nurkassa valittaa kovaan ääneen sitä, kuinka hänen elintilaansa on rajoitettu. Neiti ehti myös jo kerran karata reippaasti yli 10cm korkean kynnyksen yli ja isolle ihmisten istumatyynylle nukkumaan sisarus"parkojen" jäädessä pentuaitauksen vangeiksi. Näin osoittautui turhaksi se luulo että matala kynnys riittäisi pidättelemään pentuja vielä tässä iässsä.
   Yleensä olemme alkaneet tarjoilla kiinteää ruokaa (ja ensimmäiset matolääkkeet) tässä kolmiviikkoispäivänä, mutta eräistä käytännön syistä johtuen (kakkapartio-siivousvastaavan poissaolo kotoa muutaman päivän ajan) tätä erityistä tapahtumaa on nyt siirretty muutamalla päivällä eteenpäin. Painoa on tullut viikon aikana keskimäärin vajaa neljänneskilo kullekin ja paino-erot, erityisesti suhteellisesti, ovat entisestään tasoittuneet. Apollo on nyt myöskin kirinyt painossa Artemiksen ohi, Ateena johtaa edelleen joukkoa jo yhden kilon rajapyykin ylittäneenä. Tässä nämä palleroisten kolmiviikkoiskuvat päivän painoineen, olkaa hyvät!

Ateena 1012g

Apollo 975g

Artemis 962g

Ekstrana vielä jokaisen omantyyliset posetukset, alkaa luonne-erot näkymään kyllä niin hyvin, varsinkin tällaisessa valokuvaushetken kaltaisessa poikkeavassa tilanteessa :D 

Ja loppuun perinteinen yhteiskuva <3 Tässä vasemmalta oikealle Artemis, Apollo ja Ateena.

Kaksiviikkoiset koiranalut

Näin se viikko taas vierähti ja sinä aikana pennut ovat kasvaneet hurjasti! Painot alkaa olla kaikilla kolminkertaisissa lukemissa syntymään nähden ja lisäksi olemus alkaa hiljalleen muistuttaa jo enemmän koiraa kuin myyrää. Pentulaatikosta on kuulunut jo pieniä kimeitä haukahduksia sekä murinaa, jaloille nousua sekä suorastaan kävelyä on jo alettu harjoitella kovasti ja ensimmäisiä merkkejä aistien avautumisesta on myös havaittavissa! Korvat ovat hiljalleen alkaneet aukeamaan ja samoin silmät. Artemis oli näissä hommissa edelläkävijä ja sillä oli hieman silmiä näkyvissä jo eilen, ja se myös selvästi reagoi kun pentulaatikon ylle sytytettiin lamppu. Mahtaa se olla ihmeellistä pennuille, kun maailma, joka tähän asti on koostunut vain tunto- ja hajuaistimuksista onkin yhtä-äkkiä täynnä ääniä ja valoa.
   Käytännön syistä johtuen pentujen viikkoiskuvat jouduttiin ottamaan jo eilen joten kuvissa ollaan hyvin pitkälti vielä simmut kiinni. Tytöillä oli kuvauksissa kova meno päällä ja yrittivät kyllä ikäänsä nähden hyvin vakuuttavasti poistua paikalta neljällä tassulla lompsien. 

Artemis

Ateena

Vaikka Apollokin on harjoitellut kovasti ensimmäisten askelten ottamista, oli sillä kuvaushetkellä hieman rauhallisempi hetki menossa.

Apollo

Kuten alle kirjatuista painoista näkyy, on Apollo ottanut kasvussa selvästi kiinni, erityisesti Artemista. Ateena porskuttaa painonkeruussa kylläkin edelleen selvänä ykkösenä, muttei enää ole niin selvästi isompi kuin sisaruksensa, vain selvästi rotevampaa tekoa. Tässä siis nämä varsinaiset viikkoiskuvat päivän painoineen:

 

Ateena 794g

Apollo 705g

 

 

Artemis 710g

Ja loppuun taas muuta yhteiskuva. Tällä kertaa pentukasa ei halunnut asettua aivan niin kuvauksellisesti kuin viime viikolla :D

Vasemmalla Artemis, alimpana Apollo ja siinä välissä pää vähän piilossa Ateena

Kännyräpsy Papusta kakaroineen <3

Papun pallerot yhden viikon

Papun pienet natiaiset täyttivät tänään jo yhden viikon! Kaikki on sujunut suorastaan ihanteellisen hyvin ja helposti, ainakin tähän asti. Papu on hoitanut pennut jälleen hyvin esimerkillisesti - siinä määrin ettei meidän ihmisolentojen ole oikeastaan tarvinnut muuta kuin seurata ilolla vierestä ja pitää Papun perustarpeista huolta. Pentujen painon kehitystä on seurattu punnituksin aamuin illoin ja aina on jokaisen pennun paino noussut edelliseen punnitukseen nähden. Pojanpallero on edelleen selvästi pienin, vaikka onkin ainut joka on jo ehtinyt tuplata syntymäpainonsa. Kaikki kolme pentua ovat kovasti eläväisiä, reippaita ja pontevia ja pentulaatikossa käy tasainen unen ja kiihkeän maitobaarissa roikkumisen vuorotteleva rytmi.
    Pennut saivat tällä kertaa työnimikseen mahdolliset tulevat viralliset nimensä. Papun aiempien pentueiden nimien teemojen mukaisesti inspiraatiota haettiin taas vanhoista tarustoista ja niiden osalta päädyttiin tällä kertaa muinaiseen Kreikkaan. Tytöt saivat nimikseen Ateena ja Artemis, pojasta tuli puolestaan Apollo. Taitaa olla nyt ensimmäisen kerran että kaikkien pentujen nimet alkaa samalla alkukirjaimella!
     Vaikka pennut ovat kovin pieniä vielä ja enemmän luokiteltavissa refleksien varassa toimiviksi kuin kognitiivisiksi olennoiksi, on niiden käytöksessä jo havaittavissa hienoisia eroja. Ateena, ehkä pentueen isoimpana ja vahvimpana, on selvästi rauhallisin, ja keskittyy selvästi ja puhtaasti nukkumiseen ja syömiseen. Apollo pienenä ja sen vuoksi varsin ketteränä vetää välillä kunnon tutkimusmatkaa ympäri pentulaatikon, päätyen yleensä lopulta lähimain samaan paikkaan nukkumaan mistä ensin lähti liikkeelle. Artemis on porukan kovin ilmoittamaan ääneen jos jokin asia ei miellytä, se myös reagoi varsin sähäkästi ärsykkeisiin ja on varmasti porukan vauhdikkain kömpimään tissille. Yritys on jo nyt kova nousta kaikille neljälle jalalle. Artemiksen vauhdikkuus näkynee hieman myös alle laitetuissa viikkoiskuvissa, hän ei todellakaan malttanut olla kuvausstudiossa (pentulaatikon viereen isolle istumatyynylle asetettu lakana) paikallaan. Tässä siis pupeloiden ensimmäiset viikkoiskuvat päivän painon kera!

Ateena 519g

Apollo 412g

Artemis 480g

Tähän loppuun vielä muutama yhteiskuva ihanista <3 Uutta päivitystä sitten taas viikon kuluttua.

Vasemmalta oikealle Ateena, Apollo ja Artemis

Papu ja pesue <3

Papun kolme pienokaista

Niinhän siinä kävi että Papu synnytti pentunsa täsmällisesti ja esimerkillisesti viime yönä tiineyden 63. vuorokaudella. Sattuipa niin hauskasti, että näillä pennuilla on nyt todella sama syntymäpäivä kuin myös Papun ensimmäisellä pentueella!
   Papu vetäytyi eilen illalla yhä enemmän omiin oloihinsa pentulaatikkoon, kävi välillä tervehtimässä, jos ei siinä ihan laatikon vieressä oltu, ja painui sitten takaisin järjestelemään pentulaatikon vällyjä mieleisikseen. Päällepäin Papu oli oikeastaan koko ajan hyvin rauhallinen, avautumisvaiheesta kertoivat lähinnä vain vetäytyvä käytös, sisäänpäin kääntynyt ilme ja ajoittainen supistusten aiheuttama tutina. Pientä levottomuutta alkoi olla havaittavissa vasta yön aikana ja hieman viiden jälkeen aamulla alkoivat ensimmäiset ponnistukset. Parissakymmenessä minuutissa ensimmäinen pentu oli maailmassa, reippaan kokoinen oikein ponteva sininen tyttö! Toista kolmannestuntia myöhemmin syntyi siskoonsa nähden pieni mutta reipas sininen urospentu. Reilua puolta tuntia myöhemmin putkahti vielä toinen sininen narttupentu. Tämä viimeinen napero syntyi näistä ainoana pää edellä, ja siitähän tyyppi yritti ottaa kaiken edun irti - kauhoi etutassuillaan kohti maitobaaria kaikin voimin vaikka puolet pennusta oli vielä syntymättä!
   Papulla oli tällä kertaa varsin voimakkaita jälkisupistuksia ja hetken aikaa ehdittiin ihmetellä onko sieltä tulossa vielä neljäs yllätyspentu. Tunnin kuluessa viimeisen pennun syntymästä Papun tuntemukset kuitenkin hellittivät ja synnytyspuuhat vaihtuivat leppoisaan mutta huolelliseen pentujen hoitoon. Luku jäi siis tällä(kin) kertaa kolmeen, mutta mikä ihme tämä kolmikko meille onkaan: ensimmäistä kertaa ikinä meillä on narttuvoittoinen pentue! Tässä muutamia kuvia sekä syntymäpainot meidän pienistä ihanista myyristä:

 sininen narttu 272g

 

sininen uros 195g

 

 sininen narttu 250g

Ja tähän vielä muutama yhteiskuva ihanista <3

Pian ne ovat täällä!

Tänään on Papun tiineyden 62. vuorokausi, ja huomenna olisi laskettu aika. Papu alkoi jo eilen olla synnytykseen valmistautuvan oloinen ja yön aikana ruumiinlämpökin tippui 36,5 asteeseen. Nyt aamusta on selviä avautumisvaiheen merkkejä ollut jo havaittavissa, Papu on muun muassa pedannut pentulaatikon sisustuksen itselleen mieluisaksi ja nököttää nyt siellä omissa oloissaan suurimman osan aikaa, sen sijaan että olisi oma seurallinen itsensä.

Eli näin se jännitys tiivistyy ja ajankulu sen kun vaan hidastuu hidastumistaan täksi hetkeksi. Tässä Papusta vielä viimeinen masukuva, joka on otettu toissapäivänä eli tiineysvuorokaudella 60. Viimeiset hetket arvailla montako pentua sieltä on tuloillaan!