Papun neljännen viikon masupäivitys

Saimme Papusta tänään uudet masukuvat. Kotiporukat ovat tuijottaneet mahanalusta tiiviisti, eivätkä ole juuri kasvua havainneet. Näin pelkkiä kuvia katsellessa kuitenkin väittiäisin että pientä pömpötystä olisi noussut viime viikkoon nähden. Kukin katsokoon itse ja tehköön omat päätelmänsä ^_^

Vardan tiineys 47 vuorokautta

Tämä viikko on onneksi kulunut rauhallisesti ja ilman ylimääräistä draamaa. Kaksosten todettiin tänään ultrassa kasvaneen kovasti ja olevan oikein hyvin hengissä. Rötkäleet ovat varmaan jo ihan kokonsa takia asettautuneet nyt vieretysten yhdensuuntaisesti emonsa kanssa, kun vielä viime viikolla köllöttivät molemmat puolittain poikittain ja vähän mihin suuntaan sattui. Pentuja on enää ihan mahdoton saada kuvattua edes 4 sekunnin videopätkälle kokonaisuudessaan, mutta eiköhän tämä sydänvideokin anna hieman kuvaa siitä kuinka kovasti kokoa on tullut lisää ;)

Vardan huomion- ja hellyydenkaipuu kasvaa koko ajan, rapsutuksia olisi paras saada 24/7 ja mieluiten kaksin käsin. Vahtivietti tuntuu myös kasvavan ja oudoista äänistä ynnä muista pitää huomauttaa tavanomaista herkemmin.  Masu ei ole edelleenkään kovasti kasvanut, mutta maha on muuttunut viime viikosta taas hieman pinkeämmäksi ja nisät kasvaneet entisestään.

H-hetkeen on enää kaksi viikkoa ja täällä kotosalla on lähdetty järjestelemään pentuhuonetta asianmukaiseen kuntoon. Ylimääräinen tavara on nyt saatu siirrettyä pois, ja viikon kuluessa saadaan toivottavasti järjestettyä sisustuskin sopivaksi.

Papun matka Hollantiin ja uuden elämän alku

Papun ihka ensimmäinen astutusmatka suuntasi kunnianhimoisesti Alankomaiden Goudaan asti. Sulhaseksi oli valittu Iso-Britannialaissyntyinen Ramsey, Burmington Cotswold Dream. 

Papu ja Ramsey

Kiinnostus Ramseyta kohtaan heräsi jo muutama vuosi sitten, emänsä Ashan, Gnejnabay Just Asha at Burmington, kautta. Ashan sukutaulusta löytyy käyttölinjaisia bedlingtoneja ja sen turkin väri ja laatu herätti huomiota bedlingtonfoorumeilla joitakin vuosia sitten. 

Ramsey. Kuva lainattu omistajan facebook-sivulta.

Asha. Kuva lainattu sivulta Hondenpage.com

Matka Hollantiin taittui lentäen Helsingistä Amsterdamiin. Tästä eteenpäin matka olikin tähänastisiin muihin koirareissuihin nähden selvästi helpompi, sillä Ramseyn omistaja tuli ystävällisesti noutamaan meidät autolla lentokentältä asti. Reissu kesti kaikkiaan reilu kaksi vuorokautta ja ne kuluivat suurimmalti osin Ramseyn luona kyläillessä. Kun tuli aika lähteä takaisin lentokentälle sain eteiseen seurakseni innokkaasti mukaan tahtovan Ramseyn, Papu olisi mielellään jäänyt kyläilemään pitemmäksikin aikaa :D Thank you Jacco and Hanneke once again for your help and generous hospitality during our visit <3

Ramsey ja Papu. Lopulta herrasmies luovutti lelun ;)

Ramsey paljastui päivien aikana oikein seuralliseksi ja lempeäksi bedlingtonherraksi. Turkin väri oli kuulemma vierailumme aikaan keskimääräiseen nähden selvästi vaaleampi, mutta silti maksanruskea pigmentti oli syvempi ja runsaampi kuin Suomessa tavattavilla bedlingtoneilla yleensä. Karvanlaatu oli myös käsituntumalta erittäin hyvä, mutta turkki ei silti ollut mielestäni liian harvaa. Joissain kuvissa Ramsey on näyttänyt hyvin pieneltä ja hintelältä, mutta todellisuudessa kyseessä oli kuitenkin selvä uros riittävällä säkäkorkeudella ja massalla. Liikkuminen Ramseyllä oli kevyttä ja vaivatonta, liikkeessä etu-v säilyi hyvin ja takana oli puolestaan sopivasti tilaa takajalkojen välissä. Vaikka olimme innoissamme yhdistelmästä jo etukäteen, voimistui tuo tunne huomattavasti lisää vierailun aikana, niin mukava ja sievä herra oli kyseessä.

Reissusta on nyt kolme viikkoa ja Papu todettiin iloksemme tiineeksi, ultraäänitutkimuksessa havaittiin viisi pienenpientä alkiota. Papu on sijoituskoira ja asuu tiineyden ajan sijoituskodissaan Helsingissä, joten lähtökohtaisesti ultrailuja ei Papun kanssa tulla enempää tekemään. Papun haltijat lupasivat kuitenkin ottaa masukuvia meidän kaikkien iloksi, joten niitä tullaan toivon mukaan kuulumisien kera päivittämään tänne viikottain.  Tämän päivityksen lopuksi tässä sarjassaan ensimmäinen Papun masukuva. Vatsa on vielä aika lailla normaaleissa mitoissaan, mutta tuntuma on tavanomaiseen nähden selvästi pinkeämpi ja nisät ovat myös korostuneet.

Seuraavat viikot näyttävät miten tuo tuosta paisuu. Kovasti toivomme ja odotamme että tämän tiineyden kanssa menisi kaikki hyvin.

Kaksi kolmesta, Vardan tiineys 40 vuorokautta.

Vardan tiineydestä alkaa olla hiljalleen kaksi kolmaosaa täynnä. Kuusi viikkoa on kohta kulunut ja kolmisen viikkoa on jännitysnäytelmää vielä edessä. Jännitetty nimittäin on edelleen, ja kovasti. Maanantain ultrassa jouduimme nimittäin taas toteamaan kadon käyneen: perjantain kolmesta alkiosta oli enää kaksi jäljellä. Kyllä nuo kaksi ovat nyt onneksi tämän viikon ainakin porskuttaneet ja eläväisiltä tämänpäiväisessä ultrassa vaikuttivat, mutta kyllä nyt hirvittää mikä on taas tilanne maanantaina, kun jostain syystä tämä viikonlopun aika on ollut nyt toistuvasti alkioiden kohtalona.

Lapsukaiset ovat viikon aikana kasvaneet hurjasti kokoa, ja ovat nyt virallisesti kehittyneet alkioista sikiöasteelle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että masupennut ovat jo ihan oikean koiranpennun oloisia, kaikki elimet ja ruumiinosat paikoillaan (ainakin toivon mukaan). Kovin hyviä kuvia ei tyyppien ultraäänitutkimuksesta pystynyt enää saamaan, mutta tässä videopätkä, jossa näkyy ensin  vilaus vatsaonteloa, sitten rintakehää ja pää. Toisena jälleen videota pienestä sykkivästä sydämestä.

Vardan masu kutistui selvästi alkuviikosta kun kesken menneet alkiot absorboituivat hiljalleen pois. Nyt loppuviikkoa kohti on pieni pinkeys palannut takaisin ja tissit ovat selvästi lähteneet suurentumaan. Kokonaisuudessaan masun koko on kuitenkin pysynyt edelleen ennallaan, ja tällä pentumäärällä ei sinänsä tarvitsisi kyllä kovin isoksi missään kohtaa kasvaakaan.

Vardan masupäivityksiä kaksosten kera jatketaan kaiken toivon mukaan taas viikon kuluttua. Papun ensimmäinen tiineysultra tehdään nyt viikonlopun aikana, joten siitä pääsemme toivottavasti päivittämään iloisia uutisia muutaman päivän sisään.

Vardan tiineys 33 vuorokautta

Tämä viikko mennyt meidän kaksijalkaisten osalta aika pitkälti jännittäessä, eikä niin positiivisessa mielessä. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mahdollisuus ultrailla milloin mielii ja seurata pennunalkujen kehitystä niin tiheällä tarkkailulla kuin haluaa on upea etuoikeus, mutta tuo mukanaan myös tietoisuuden taakan. Maanantaina, eli kolme vuorokautta edellisen masupäivityksen ja ultran jälkeen, uteliaisuus jälleen voitti. Ikäväksemme jouduimme toteamaan että havaituista viidestä pennusta kaksi ei ollut kasvanut lainkaan perjantaista eikä niiden sydämiä ollut enää näkyvissä. Loppuviikko menikin pelätessä, käykö katoa vielä lisää. Tänään virallisessa viikkoultrassa tilanne tarkentui niin, että alunalkaen alkioita olikin ollut peräti kuusi, mutta kolme niistä on mennyt kesken. Kolme pennunalkua siellä kuitenkin onneksi edelleen kasvaa, nyt toivotaan että tämä trio jaksaa puskea elämässä eteenpäin. Varda on voinut koko ajan erinomaisen hyvin.

Alkiot ovat kasvaneet viikon aikana hurjasti ja muistuttavat jo kovasti oikeita koiranpentuja. Tässä kuvat kolmikosta (senttimetrimitta jälleen kuvan oikeassa reunassa):

Vardan masu on pysynyt suunnilleen samoissa mitoissa viikon takaisessa. Turkillekaan ei ole itsekseen ihmeitä tapahtunut :D Tässä kuitenkin viikon pömppökuvat myös:

 

Jatkoa seuraa taas viikon kuluttua. Tai näin me ainakin haluamme uskoa.

Winston

Vardan sulhasen valintaprosessi oli pitkä ja mutkikas. Vardalle sopivaa urosta on alkujaan lähdetty etsimään kolmisen vuotta sitten. Ensimmäinen valinta päätyi kaksi vuotta sitten saksalaiseen Koljaan, mutta kun Varda ei vuosi sitten jäänytkään tiineeksi, alkoi pohdinta taas alusta. Katseet oli hyvin päättäväisesti suunnattu ulkomaille, mutta kun suunnitelmat toinen toisensa perään torppaantuivat aina vain aikaisemmassa ja aikaisemmassa vaihessa alkoi epätoivo iskeä. Kesällä, juoksun kovaa vauhtia lähestyessä, oli lopulta aika luovuttaa korkealentoisten tavoitteiden kanssa ja suunnata katse takaisin kotimaahan. Ja sieltä se ratkaisu pompsahtikin esiin niin kirkkaana ja oikean tuntuisena, että hetken aikaa piti miettiä miksei tätä ollut tullut aiemmin ajatelleeksi. Syynä oli aika. Näköjään kaikkien epäonnistuneiden suunnitelmien tarkoituksena oli saada aikaa kulumaan niin, että tämä valinta tuli lopulta mahdolliseksi.

Wini on kaksivuotias komea nuori uros Kuopiosta, Sinikka Leivosen ja Mika Reinsalon omistama ja kasvattama. Wini on Sinikan ja Mikan kauniin norjantuonnin Lilan (Chablue's Fancy Freya) ainut jälkeläinen. Mikä Lilasta tekee näkökulmastamme erityisen on se, että olisimme todennäköisesti kysynyeet sitä jalostuslainaan jos Sinikka ja Mika eivät olisi itse sille tielle lähteneet. Olimme siis jo haikalleet Lilan ulkomuodon ja sukutaulun perään, niin mikäs sen näppärämpää kuin valita sen poika sulhaseksi omalle nartulle!

Lila ja Wini. Kuva: Sinikka Leivonen

Wini on kaunislinjainen ja verrattain pienikokoinen uros. Turkinlaatu on vielä varsin pehmeä ja turkin väri vaalea, mutta on mahdollista että tässä suhteessa tapahtuu vielä iän myötä kehitystä. Ulkomuodon ja sukutaulun puolesta yhdistelma tuntui jo oikealta ratkaisulta, mutta kun saimme vielä tutustua Winin luonteeseen oli yhdistelmästä tuleva viba jo todella vahva.

Kuva: Sinikka Leivonen

Uunituore FI MVA
Kuva: Sinikka Leivonen

Vardan tavoin Wini on leikkisä ja nimenomaan yhdessä tekemisestä pitävä koira. Sillä on hyvä huumorintaju, mutta terrierimäistä napakkuuttakin löytyy tarvittaessa. Wini on hieman varautunut vieraita kohtaan, mutta siinä kohtaa Vardan sosiaalisuus ja avoimuus varmasti tarjoaa hyvän vastapainon. Tämä yhdistelma onkin loppujen lopuksi tehty luonne ja harrastusominaisuudet edellä. Kahdesta leikkisästä, aktiivisesta ja ihmishakuisesta koirasta voisi toivoa saavansa samanoloisia pentujakin. Omana toiveena onkin ensisijaisesti saada tästä pentueesta topakka pentu agilitykentille ja muuhun harrastamiseen, jalostuksellisia tavoitteita tietenkään unohtamatta.

Wini ja Varda

Tässä vielä videot Winistä erikoisnäyttelyssä 2016 ja Vardan ja Winin leikkivideo parivaljakon ensitapaamiselta.

Lopuksi vielä suurkiitos Sinikalle ja Mikalle loistavasta ja avoimesta yhteistyöstä tämän yhdistelmän toteuttamiseksi!

Pienenpieniä sydämiä - Vardan tiineyden 26 ensimmäistä vuorokautta

Vuodentakaisen tyhjäksijäämisen jälkeen Vardan juoksuja, hormonitoimintaa ja munasarjoja on seurattu erityisellä tarkkuudella. Tiuhan munasarjojen ultraäänitutkimisen ansiosta ovulaatioaika tiedetään vuorokauden tarkkuudella ja vaikka astutus tapahtui vasta päivää paria myöhemmin, perustuvat vuorokausilaskelmat nyt oletettuun ovulaatiopäivään*.

Vardan ensimmäinen tiineysultra tehtiin kaikessa hiljaisuudessa jo 19 vuorokautta ovulaation jälkeen. Tässä erittäin varhaisessa ultrassa löydettiin Vardan masusta ainakin kolme pienenpientä alkiota.

Kuvassa näkyvä rinkeli on noin 19vrk ikäinen varhainen alkio kalvorakenteineen,
kokoa koko komeudella on vajaa yksi senttimetri.

Viisi päivää myöhemmin tehtiin uusi ultraäänitutkimus. Alkiota ympäröivä neste oli lisääntynyt huomattavasti ja ensimmäiset sikiökalvot olivat havaittavissa. Pennunalkuja pystyttiin tällä kertaa laskemaan varmasti neljään, mutta vahva mututuntuma jäi että piilossa olisi vielä viides bonuslapsi. Vain kahta vuorokautta myöhemmin, eli tänään noin 26 vuorokautta ovulaatiosta, olivat itse alkiot sikiökalvojen ja nesteiden keskellä kasvaneet havaittavissa olevaan kokoon. Ja sieltä se viideskin alkio nyt varmuudella löytyi!

Mustan pyörylän keskellä oleva vaalea rakenne on alkio. Poikittaisleikkaus.

Itse alkio on vielä alle sentin mittainen, mutta ympäröivä neste ja kalvorakenteet mukaanlukien rakennelma on jo melkein 2cm pitkä! Pitkittäisleikkaus.

Ihmetykseksi ja ihastukseksi olivat pienenpienet sydämenlyönnit myös jo havaittavissa! (video kannattaa laajentaa koko ruudun kokoiseksi)

Ettei nyt menisi liian tekniseksi tämä tiineydenseuranta, pääsi tuleva emokoira itsekin tänään kuvattavaksi. Masupaisumuksen edistymisen seuraamiseksi tässä siis ensimmäiset masukuvat, yllättävän turpealta tuo Vardan kumpu jo näyttää:

Tuleva äitikoira olisi kyllä ehkä myös pienen trimmauksen tarpeessa :D

Seuravaa Vardan masupäivitystä viikon kuluttua, sitä ennen jossain kohtaa viikkoa luvassa tulevan isän tarkempi esittely. So stay tuned!

Wini

*) P. S. Kiimantarkkailusta kiinostuneille mielenkiintoisena huomiona mainittakoon vielä, että verestä mitatut progesteronitasot nousivat Vardalla ovulaatiota vastaaviin lukemiin pari vuorokautta jälkijunassa visuaalisen ovulaation todentamiseen nähden. Ilman ultraääniseurantaa olisi astusta siis todennäköisesti yritetty liian myöhään...

Catch up!

Nyt on lopulta aika lopettaa lähes vuoden mittaiseksi venynyt täysi päivityshiljaisuus. Pentuonnea on varsin hyvällä varmuudella luvassa Tinwelään neljän vuoden tauon jälkeen ja sitämyöten myös säännolliset blogipäivitykset alkavat uudella tarmolla tästä päivämäärästä alkaen. Luvassa on paljon odotusta ja toiveikkuutta ja lopulta toivon mukaan moninkertaista pentuiloa ;)

Mutta ennen pentuepäivitysten aloittamista lienee kuitenkin aiheellista koostaa tämän vuoden tähänastiset pääuutimet.

Vuoden huippuhetkiin kuuluu ehdottomasti maaliskuinen reissu maailman suurimpaan koiranäyttelyyn Cruftsiin brittituontipikkumiehemme Jameksen kanssa. Reissu taitettiin Dublinin kautta ensin lentäen ja sitten Jameksen kasvattajan kyydissä. Itse näyttelyyn lähdettiin tavoitteella, että James sijoittuisi kolmen parhaan joukkoon junioriluokan uroksissa, jolloin koirasta saisi myös arvostelun (Isossa-Britanniassa arvostelut tulevat jälkikäteen ja tuomari kirjoittaa ne vain jokaisen luokan kolmesta parhaasta koirasta) ja muistoksi sijoitusta vastaavan pahviplakaatin ja ruusukkeen. Näyttelysäännöt ja esittämiskulttuuri ovat briteissä varsin erilaiset suomalaisiin tapoihin nähden, joten jo ihan käytäntöjen vuoksi jännityksen määrä oli käsinkosketeltavaa ennen kehän alkamista. Jännitys muuttui häkellykseksi kun James sijoittui nuortenluokan ensimmäiseksi ja ansaitsi paikkansa paras uros -kehään! Kyseiseen jatkokisaan lähdettiin hyvin nöyrin mielin edustamaan, kehässä sekoiltiin oikein kunnolla kun ei voinut käsittää että tuomari valitsee oman koiran ensin, olisiko ollut, neljän parhaan joukkooon ja lopulta toiseksi parhaaksi urokseksi resCC.n kera. Täydellisen käsittämättömän hienoa.

Sharnor Justa Joker "James" Crufts 2017 pu2 ja resCC
Kuva: Nina Bläser

 Cruftsin upean menestyksen myötä Jameksen kanssa lähdettiin kiertämään suomalaisia näyttelykehiä oikein rinta rottingilla. Realismi iski kuitenkin nopeasti takaisin ja nöyrän huvittuneena otettiin Jameksen kanssa vastaan kolme eh:ta ja yksi h peräkkäisissä näyttelyissä yhdeltä romanialaiselta ja kolmelta suomalaiselta tuomarilta. Tämän rumban päätteeksi kohdalle sattui irlantilainen tuomari, joka puolestaan palkitsi pikkujäbän ensimmäisellä suomalaisella sertillä, cacibilla ja rop-tittelillä. Arvostelulajihan tämä on ja toki otantakin vielä varsin suppea, mutta pistää nämä kokemukset kuitenkin miettimään kumman tuomariryhmän näkemys on uskollisempi rotumääritelmälle, sillä tulkintaerot ovat silmiinpistävän selviä.

Varda vsp ja James rop Helsinki kv 5/2017

Tinwelään on vuoden aikana saatu myös uusia muotovalioita. Vardasta tuli tammikuussa Viron muotovalio ja sitän myöten myös baltian muotovalio. Ozzy (T. Orome) saavutti Viron muotovalion arvoon oikeuttavat sertit heinäkuussa ja Risto (T. Alagos) kävi kolmessa näyttelyssä touko-elokuussa, ansaitsi näissä kolme sertiä ja ansaitsi Suomen muotovalion arvon. Sertin metsästyksessä käytiin myös Mandoksen (T. Mandos) ja Papun (Champagne Heady Slovansky Perun) kanssa, mutta molemmilla valionarvo on vielä yhden sertin päässä. Toivottavasti se viimeinen napsahtaisi molemmille ensi vuoden aikana!

Risto ensimmäisten pokaaliensa kanssa Hamina kv:n jälken toukokuussa.
Kuva: Maria Pärnänen

Ozzy Pärnu kv näyttelyssä heinäkuussa
ansaittuaan kolmannen viron sertin ja cacibin

Erikoisnäyttely TerriEri oli luonnollisesti jälleen yksi vuoden päätapahtumista. Osanotto yleisellä tasolla jäi tosin aika laimeaksi, koiria oli kaikkiaan ilmoitettu vain 22, joista noin joka kolmas oli meidän poppoon koiria. Ihan viimevuotisiin tuloksiin ei päästy, mutta monessa kohtaa ei jääty kauhean kauaksi. Varda uusi melkein viime vuoden tuloksensa ollen toiseksi paras narttu. Papu jäi pn-sijoitusten ulkopuolelle, mutta sai jälleen sertin. Tilda (T. Yavanna) oli narttujen avoimen luokan toinen, Mandos urosten avoimen luokan toinen ja Ozzy neljäs. James sai erinomaisen sa:n kera ja nousi nuortenluokan ensimmäiseksi. Valtti (Blue Hunter Orlando) oli paras juniori ja nousi upeasti toiseksi parhaaksi urokseksi varasertin kera. Luna (Tanzara Isadora) kävi korkkaamassa veteraaniluokat ja sijoittui luokkansa kolmanneksi. Hieman vallaton kasvattajaryhmämme jäi kisassa toiseksi. Kaikkiaan voisi siis sanoa, että jos viime vuonna oltiin melkeen ykkösiä, niin tänä vuonna oltiin aika monessa kohtaa hyviä kakkosia ;D Kuvia näyttelystä on nähtävillä täällä.

Blue Hunter Orlando "Valtti" TerriEri 2017 pu2 ja varaserti

Champagne Heady Slovansky Perun "Papu" TerriEri 2017 serti

Tinwelindon kasvattajaryhmä TerriEri 2017:
T. Varda, T. Yavanna, T. Orome, T. Mandos

Näyttelyissä on siis tullut ravattua, ja ihan mukavia tuloksiakin on niistä saatu. Agilityä on harrastettu myös aktiivisesti. Laura ja Bella (T. Tinuviel) ovat nousseet kakkosluokkaan jo vuosi sitten, muutaman muun tinweläisten kanssa viralliset kisakentät ovat vielä korkkaamatta, mutta kaukana ne eivät enää ole. Vardan kanssa on käyty kokeilemassa parit möllikisat hienoin tuloksin ja virallisiin kisoihin päästään toivottavasti vihdoin ensi vuonna kunhan kepit ja kontaktit on saatu suoritusvarmoiksi (että tätä ei ole vielä saavutettu menee täysin ohjaajan saamattomuuden piikkiin).

Varmasti jotain olennaisuuksia jäi vielä uupumaan, mutta ehkä tässä nyt ainakin tulospuolelta ne vuoden suurimmat saavutukset. Mutta ehkä voimme nyt hyvillä mielein palata takaisin nykyhetkeen ja keskittyä pentujen odotukseen ;)