sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Valmiina suureen maailmaan, Papun pennut 8 viikkoa

Pennut täyttävät huomenna kahdeksan viikkoa ja niin tämä pentuaika täällä alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Apollo, uudelta kutsumanimeltään Matti, lähtee uuteen kotiin huomenna ja toinen tytöistä matkaa sijoituskotiinsa keskiviikkona. Niin nopeasti on taas aika mennyt, kaksi kuukautta sujahti ohitse melkein huomaamatta. Artemis jää kuitenkin ainakin toistaiseksi tähän vielä pyörimään, eli ihan täyttä pentukatoa ei tämän katon alla ole kuitenkaan tapahtumassa.
   Alkuviikosta kävimme ensin Papun ja pentujen kanssa Haminassa vahnalla työpaikallani, missä pennuille tehtiin pentutarkastukset ja niiltä otettiin verinäytteet. Tokikin jäimme muutenkin hengailemaan vastaanotolle muutamaksi tunniksi. Reippaita kakaroita olivat (kuten jo tiesimmekin) ja olivat uudessa paikassa heti kuin kotonaan. 

Parin tunnin riekkumisen jälkeen iski tosin valtaisa väsymys ja koko poppoo asettui levolle vastaanottotiskin taakse.

Seuraavaksi ajoimme Helsinkiin ja veimme äitikoiran takaisin kotiin. Iso kiitos Papun omistajille sekä tietysti Papulle itselleen tämän pentueen mahdollistamisesta! Papu on ollut taas niin huippuäiti, toivottavasti ainakin jompi kumpi näistä tyttäristä pääsisi jatkamaan linjaa äitinsä tassunjäljissä sitten aikanaa. Pentujen kanssa jäimme vielä yöksi ja seuraavaksi päiväksi Helsinkiin. Koronatilanteen vuoksi mitään suurempia seikkailuja ei tullut harrastettua, mutta onpahan nyt ihmetelty autoja ja ohikulkevia metroja, haisteltu katuja ja talsittu loskassa :D Ja tottakai koko reissun yhteydessä tuli harrastettua myös varsin runsaasti automatkustamista, mistä pennut suoriutuivat taas esimerkillisesti.
   Takaisin kotona on jatkettu jo tutuiksi tulleide rutiineiden kanssa. Ulkonakäymisruljanssiin tuli uutta sävyä kun pennut oppivat/keksivät alkaa kiivetä kuistille nousevia rappusia itse, ja nythän huonon sään sattuessa kakarat karkaavat vaan heti takaisin ulko-oven eteen kyhjöttämään tarpeiden toimituksen sijaan... Toisaalta on hauska kun kantamisen sijaan pennut voi vaan päästää ovista sisään. Pienten tassujen innostunut töminä on mitä ihastuttavin ääni kun koko lauma kurvaa täyttä vauhtia kylmältä pihalta takaisin sisätiloihin leikkimään. 


 Tähän viikon loppuun pennut pestiin ja trimmattiin vielä toisen kerran. Hoidin koko systeemin kuvien ottamisine päivineen keskenäni ja siihen nähden homma sujui hyvin mallikkaasti. Pesussa vettä roiskui aika lailla ympäriinsä ja föönaaminen vaati aikamoista akrobatiaa eikä trimmatessa montaa hetkeä maltettu olla paikallaan, mutta muuten yhteistyö naperoiden kanssa sujui melkein yhtä hienosti kuin olisivat olleet jo aikuisia koiria. Tässä siis pentujen viimeiset viikkoiskuvat ja viimeiset summittaiset viikkoispainot. En tiedä oliko vaa'assa  (tai punnitsijassa) mahdollisesti vikaa tällä tai viime viikolla kun painoissa ei ole kovin isoja muutoksia tapahtunut. Vai ovatko sitten vain kasvattaneet jalkojaan :D

Tinwelindon Athene "Helga" 2400g




 

Tinwelindon Apollon "Matti" 2150g




Tinwelidon Artemis 2250g

 
 


Ja viimeisen kerran koko poppoo yhdessä <3

Helga, Matti ja Artemis


Nämä olivat Papun viimeiset pennut. Nyt siis odottelemme että tämä uusi sukupolvi kasvaa ja aikuistuu, joten seuraavan kerran meille on lienee luvassa pentuja aikaisintaan vuonna 2024. Muutamia tuontikoiria on toivottavasti tulossa myös lisävahvistuksiksi riveihimme, eli jännityksellä nyt seuraamme ja odottelemme millainen nelitassuinen tiimi meillä on parin vuoden kuluttua kasassa!

maanantai 17. tammikuuta 2022

Seitsemän viikkoa mittarissa

Pienistä kakaroista on jo kovasti kasvanut pieniä koiranalkuja ja ovat enää viimeistä silausta vaille valmiita maailmaan. Papu-emo lähtee huomenna takaisin omaan kotiin ja naperot jatkavat keskenään maailmaan tutustumista, porukalla vielä reilun viikon ajan.
   Tällä viikolla pennut ovat alkaneet saada ruuan omista pienistä kupeistaan yhden yhteisen sijaan, tasaisemman ruoanjaon takaamiseksi. Keskimäärin ruoka katoaa kupista jo niin kovaa vauhtia että siinä on mahdoton sanoa kuinka paljon kukin on ehtinyt ahmaista. Maitobaarilla käyntiä on vähennetty sekä Papun komennuksesta että myös pitämällä Papua ja pentuja erillään osan aikaa vuorokaudesta, jotta Papun maidontuotanto olisi jo selväst vähentynyt ennen kotiinpaluuta. Tämän vuoksi pentujen on juomapuolen osalta täytynyt siirtyä vesilinjalle. Yllättävän hyvin ovat pennut malttaneet pitää vesikupin paikallaan, eikä se oli löytynyt kuin parina aamuna mukkelis makkelis aivan toisesta paikkaa kuin mihin se on illalla täytenä asetettu.
   Leluilla leikkiminen on viikon aikana lisääntynyt, eikä puremisen kohteena ole enää ihan niin paljoa kädet, nilkat, vaatteet ynnä muut. Siltikin jos pennuilla on kunnon rieha päällä, on olohuoneen halki käytännössä mahdoton kävellä ilman että kaikki pennut roikkuisivat sukanvarressa tai housunpuntissa (vaikka niitä on kuinka yritetty kannustaa valitsemaan muunlaisia kohteita mihin upottaa hampaansa). Monet kerrat pennut ovat repineet ja ravistelleet yhdessä jotain isompaa pehmolelua ja Papu myö leikittää, "painii" ja önisee kunkin pennun kanssa vuoronperään. Selvästi pieniä terrierinalkuja ovat siis kaikki kolme, vaikkakin erilaisia terrieripiirteitä on jaettu pennuille hieman erilaisin painotuksin. Ateena on selvästi aktiivisin ja seikkailunhaluisin, Apollo itsepäisin ja Artemis puolestaan kovin protestoimaan häntä kohdanneita vääryyksiä (kuten turkinhoitoa, elintilan rajoittamista ja puuhastelun keskeyttämistä). Ovathan nämä luonteenpiirteet olleet pääsosin arvattavissa ja havaittavissa toki myös jo aiemin :D 

Pennut pääsivät tällä viikolla käymään myös autoretkellä läheisessä kauppakeskuksessa, kun kävimme hakemassa pentupakkaukset Mustista ja Mirristä. Apollo ja Ateena tepastelivat liikkeessä kuin missä vaan huoneessa johon ne olisi törkätty, Artemiksen piti tarkkailla tilannetta hieman tarkemmin ennen toimintaan ryhtymistä. Kovasti saivat kehuja ollessaan niin reippaita vaikka ovatkin niin kovin pieniä vielä. Hihnassa kulkeminen oli kylläkin kakaroiden mielestä vähän kurjaa, kun ei voinutkaan sännätä ihan mihin tahansa suuntaan sattui haluamaan, mutta muuten ei tainnut juuri olla valittamista vermeissä tai olosuhteissa. Autoilukin sujui hyvin hiljaisesti kaikkien kolmen asettuen kerälle nukkumaan paksissa olevan häkin nurkkaan.
   Siinäpä tärkeimmät tämän viikon kuulumiset. Tässä taasen natiaisten viikkoiskuvat, kuinka hienon näköisiä pieniä koiranalkuja niistä onkin tullut! 


Tinwelindon Athene "Helga" 2400g



Tinwelindon Apollon "Matti" 1900g



Tinwelindon Artemis 2300g



Ja koko jengi. Iso kiitos Annalle kuvausavusta, meni niin nopeaan ja näppärästi kun joku oli painamassa kameran laukaisijaa :D

Artemis, Apollo, Ateena

maanantai 10. tammikuuta 2022

Kuusiviikkoiset terminaattorit

iViikko on ollut täynnä vauhtia näiden pienten kauhukakaroiden kanssa. Valveollaoloaika ja aktiivisuus ovat lisääntyneet päivä päivältä ja äänenkäyttö on voimistunut entisestään. Nyt jo koko joukko ulvoo ja huutaa yhdessä tuumin jos on tylsää tai ruokapalvelu ei ole aamulla pelannut ajallaan. Kaikilla on nyt puhjennut kaikki tai ainakin lähes kaikki etuhampaat ja myös osa poskihampaista ja ai että niillä onkin kiva nyt purra ja tarttua asioihin kiinni. Kun pennut ovat irti ja villi meno päällä, on huoneessa kävelemisestä tullut jo haastavaa, kun kaikki kolme jahtaavat jalkoja tai roikkuvat housunpunteissa (tai villasukissa tai säärystimissä, mistä nyt hyvän otteen siellä nilkan seudulla saa). Papu on nyt myös alkanut selvästi hakemaan pentuja mukaan leikkeihin, saattaa mennä örisemään ja härkkimään pentujen keskellä, tarjoilla niille lelua tai suorastaan heittäytyä pieneen painimatsiin (antaa siis pennun pomppia päälle ja purra mistä kiinni saa). Papu pitää kyllä pentuja myös kurissa, jos meno menee liian rajuksi tai esim maitobaarilla purraan tissistä liian kovaa, niin siitä kyllä pennut saavat topakkaa palautetta. Papu on siis osoittanut jo hieman merkkejä pentujen vieroittamisesta, mutta ihmeen kärsivällisesti se kuitenkin myös imettää piranjalaumaa vielä useita kertoja päivässä. 

Pennut trimmattin ensimmäisen kerran jo melkein viikko sitten. Kylvyssä käytiin keittiön lavuaarissa, jonka jälkeen turkki föönattiin kuivaksi ja trimmattiin konetta ja saksia käyttäen. Hirmu hienosti meni koko operaatio ja keskimäärin jaksoivat nököttää todella kiltisti koko toimituksen ajan. Odotetusti Artemis pisti porukasta eniten hanttiin joka vaiheessa, mutta vastustus oli senkin kohdalla vähäisempää kuin mitä etukäteen kuvittelin. Kuvia pennuista ensimmäisen trimmin jälkeen on ladattu pentujen facebook-kuvakansioon, tässä otokset märkien pienten naperoiden nassuista.


Ateena

Apollo

Artemis

Kakarat ovat käyneet jo vajaa viiden viikon iästä asti ulkona kolme kertaa päivässä (aina ruokailun jälkeen). Todella reippaasti on jokainen tehnyt tarpeensa ulos lähes joka kerta. Pitempää ulkoilua ei kuitenkaan ole päästy harrastamaan pakkasten vuoksi ja tänä aamuna oli niin kylmä (-20C) että eipä siitä muustakaan toimituksesta mitään tullut takeista viis, kun tassut lähtivät heti paleltumaan.

Pennut myös sirutettiin ja rekisteröitiin, pentue tulevat odotettavasti näkyviin omakoiraan lähipäivien aikana. Tässä pentujen kuusiviikkoiskuvat virallisinine nimineen (ei yllätyksiä niiden suhteen tosi) sekä viikkoispainoineen!


Tinwelindon Athene 2050g




Tinwelindon Apollon 1750g



Tinwelindon Artemis 1850g




Meno alkaa kyllä olemaan siinä määrin kovaa jo, että näiden kuvien ottaminen yksinään (seisotuksissa etälaukaisin apuna) oli erittäin haastava. Ensi viikolla lienee pakko hankkia apuvoimia kameran taakse :D



maanantai 3. tammikuuta 2022

Viisiviikkoinen villikkokolmikko

Taas yksi viikko hujahti ja samalla vuosikin ehti vaihtua! Hyvää uutta vuotta siis kaikille! Pentujen vauhti on kiihtynyt päivästä toiseen, liikkuminen muuttuu yhä varmammaksi ja meno muutenkin lähteny muuttumaan villiksi. Kulmahmpaat ovat nyt jo kunnolla puhjenneet ja pennut ovat huomanneet että niillä saa otettua aika kivan otteen monenlaisista materiaaleista. Siispä oikeastaan kaikkea suuhun sopivaa purraan, vedetään, kiskotaan ja parhaimmassa tapauksessa silputaan (tähän mennessä silppuri on onneksi tehonnut lähinnä vain sanomalehteen). Ruokaa pennut ovat saaneet nyt kolmeisti päivässä, pääasiallisesti turvotettua ja toistaiseksi myös liiskattua pentunappulaa. Ateena on selvästi porukan ahmatti, joka imaisee ruokakupista tilanteen tullessa vähän enemmänkin kuin mahansa täyteen. Maitobaarilla käydään silti yhä edelleen monta kertaa päivässä.

  Äänitehosteiden määrä on myös selvästi lähtenyt lisääntymään tämän viikon aikana. Enää ei tarvitse arvailla ovatko pennut nukkumassa vai hereillä, sillä hereilläolosta ilmoitetaan varsin kovaäänisesti. Haukkumisharjoitusten lisäksi eritysesti Artemis on myös kokeillut ulvomista useaan otteeseen. Tosin ääni kuulostaa lähinnä huutamiselta, mutta kuonon asennosta on pystynyt päättelemään millainen kommunikaatiomuoto on tosiasiassa testissä.
    Pentujen turkit ovat viikon aikana pörhistyneet hurjasti, erityisesti Ateenan turkki on noussut jo pystyyn, Apollolla turkki on vielä eniten ihonmyötäien. Täten viikkoiskuvat ovat nyt erittäin karvaisista pienistä turriaisista, jotka muistuttavat paljon enemmän pehmoleluja kuin oikeita koiria. Asiaan on kyllä tulossa muutos lähipäivien aikana...


Ateena 1680g


Apollo 1500g



Artemis 1550g




Ja loppuun jälleen yhteiskuva koko karvakuonokööristä


Ateena, Apollo ja Artemis