Pennut kahdeksan viikkoa

Kakaraisilla on nyt ollut vauhdikas viikko, kun sosiaalistaminen on saatu kunnolla käyntiin. Aiemmassa kirjoituksessa kuvaillun Helsingin reissun lisäksi pentujen kanssa on tavattu lisää ihmis- ja koiravierailijoita, tutustuttu Haminan keskustaan ja piipahdettu täkäläisessä Mustissa ja Mirrissä hakemassa pentureput. Pääsivätpä pennut samalla näkemään vähän Hamina Tattoo -hulinaakin :D

Pentujen riiviöikä on myös jo kunnolla käynnissä. Pikku apulaiset osallistuvat parhaansa mukaan kaikkeen toimintaan ja aktivoinnin puutteessa osaavat järjestää toimintaa myös itsenäisesti mm. mylläämällä ympäri, ämpäri ja kasaan kaikki viltit, sanomalehdet ja alustat mitä niille on olohuoneeseen asetettu puhumattakaan samaisten sanomalehtien ja alustoja paikaallan pitävien maalarinteippien repimisestä ja silppuamisesta. Pihalla kakaralauma juoksee jo isossa kaaressa hyödyntäen pihaa koko laajuudeltaan, syövät vadelmia puskista, kanniskelevat käpyjä ja keppejä, hyppivät, kierivät ja myllertävät ruohikossa ja pusikoissa. Sisätiloissa pupeloiset painivat toki edelleen paljon keskenään, mutta nyt mukana on usein myös jompi kumpi vanhemmista. James esittää kovasti piittaamatonta pentuja kohtaan, mutta kun silmä välttää selvästi nauttii pentujen kanssa nujuamisesta. Varda leikkii pentujen, erityisesti Tellun, kanssa oikein mielellään. Nämä remuamiset tosin keskeytyvä usein siihen, kun pojat hyökkäävät piraijahampaineen tisseihin kiinni ja Varda joutuu nousemaan ylös hätistääkseen pikkuvampyyrit kimpustaan.

Natiaiset tuntuvat viikon aikana lähinnä venyneen laajentumisen sijaan, mikä näkyy myös maltillisemmassa painokehityksessä. Tässä natiaisten viikkoiskuvat kahdeksanviikkoispainoineen:

Tellu 1750g

Vallu 2180g

Manu 2030g

 Koko pörröinen kakaralauma:

Yhdeksännen viikon aikana jatketaan maailmaan tutustumista ja trimmaillaan toisen kerran. Viikon kuluessa luvassa viimeinen viikkopäivitys koko jengin voimin!

Kesäretkellä Helsingissä

Maanantaina tehtiin jälleen pentujen perinteinen kaupunkiseikkailu. Uudeksi perinteeksi on näköjään muodostumassa se, että retkikohteena on Eastonin Musti ja mirri – sinne kun on juuri sopivat pari pysäkkiä metrolla, ja matkaan pystyy kätevästi yhdistämään myös bussin. Tälläkään kerralla emme ottaneet vaivoiksemme kameraa, sillä vilkkaissa pennuissa on kyllin kaitsemista, ja kuvanlaatu onkin siksi valitettavasti puhelintasoa.

Pentujen päivä alkoi jo paljon ennen varsinaista retkeä, sillä ensin vuorossa oli pidempi autoilu Haminasta Helsinkiin. Automatka sujui ilman ihmettelyä, sisarukset nököttivä kiltisti omassa isossa häkissään kuin tottuneektin matkaajat.

Joko mennään?!

Hirmu reippaita kaupunkilaisia ovat Vardankin pennut, mitenkäs muutenkaan. Metrossa istuttiin reippaasti sylissä ja katseltiin menoa. Tälläistäkö täällä aina on?
Liekö kuumuus kuitenkin uuvuttanut matkaajat, sillä kaverit olivat vähän väsyneen oloisia suurimman osan reissua. Manu mm. oli nukahtaa pehmolelukoriin. :D

Pehmoeläimet

Ihan vähän vaan ummistan...

Yhtään piipitystä tai merkkiä jännittämisestä ei kuitenkaan näkynyt, vaan metroilun ja suhteellisen pitkän sylikävelymatkan jälkeen porukka marssi ympäri kauppaa ja tutki paikkoja. Possunkorva aiheutti hurjaa nuuskutusta ja vesikin kelpasi hyvin seikkailijoille.

Yhden tankkauksen taktiikka

Vähän vasemmalle sitä ylintä laatikkoa!

Reissulla tutustuttiin luonnollisesti myös lähes pariinkymmeneen ihmiseen, mihin pennut suhtautuivat ennakkoluulottomasti ja iloisesti, vaikka sylimatkustuksen lomassa keskittyminen menikin vähän siihen, että nukuttaa. Kun siinä sylissä on niin hirmuisen mukava vähän lepuuttaa silmiä! Ennen paluumatkaa otettiinkin pieni lepohetki, ettei mene nukkuessa koko loppu reissu.

Manu ilman pehmoleluja

Tellu

Vallu

Toki retkellä täytyi ennen lähtöä ottaa myös yhteiskuva. Tellu alkaa olla siinä iässä, että veljet on vähän ällöjä, eikä ensin halunnut istua samassa rivissä. Se oli Vallun ja Manun mielestä aika tyhmää, tilanteen huomioon ottaen. Lopulta Tellukin kuitenkin myöntyi kuvaan, vaikka se terrierineidon ylpeyttä vähän koittelikin.

No en istu noiden kanssa!

Reippaat seikkailijat

Takaisin "kotiin" päästyä viileyden virkistämänä jaksoi taas peuhata ja kissojen leikkiputki saikin kovaa kyytiä. Päissä olevista leluista putkea oli kätevää hinata ison olohuoneen toiseen päähän, oli kyydissä matkustajia tai ei. Toisaalta samoja leluja ja niiden kuminauhoja oli hurjan kiva saalistaa ja natustella pikkuhampailla villin saalistamisen jälkeen.

Siiman päässä on iso saalis!

Sain sen kiinni!

Kaikkiaan siis vallan onnistunut retkipäivä, seuraavaa kertaa odotellessa! <3