Viimeistä viedään

Täällä on takana kahdeksas tiineysviikko ja synnytys käynnistyy mitä todennäköisimmin tällä viikolla. Masu jatkaa kasvuaan ja Tiuhtin olo on alkuviikon aikana alkanut käydä vähän raskaaksi. Vielä viikonloppuna häntä vipatti hurjana, palloa kuljeteltiin ympäriinsä ja ruoka maistui. Nyt päivät kuluvat lähinnä auringossa tai omassa pentulaatikossa pötkötellen, ja välillä tyypistä kuuluu pihinää, kun pennut mellastavat tai olo on muuten vain hankala. Ruokakin on alkanut maistua vähän huonommin ja välillä syömään täytyy houkutella. Mieli on kuitenkin pikkubussilla edelleen enimmäkseen hyvä, vaikka huomio alkaa selvästi kääntyä sisäänpäin ja uusiin tuntemuksiin.

Viimeinen masukuva, olkaa hyvät!

Prinsessapentuja tilauksessa, sanoi jälkikasvu.

Tiuhtin masupaketti on pysynyt edelleen tiiviinä. Masu näkyy paljon selvemmin, kun viime viikolla leikattiin turkki lyhyeksi nopean ja helpon huollon vuoksi. Edelleen Tiuhti viipottaisi ja nuuskuttelisi ulkona pitkiäkin lenkkejä, ja risteyksissä joudutaan käymään neuvotteluja, jotta päästäisiin kääntymään kotiin päin. 

Päivät kuluvat aurinkoa ottaen pihassa tai terassilla.

Reipas pieni ulkoilija

Täällä on synnytyspaketti kasattuna, doulalla kassi valmiina ja puhelin korvalla lähtömerkkiä varten. Ja sitten alkaa tosissaan se vaikein tähän asti – odottaminen. Kun kuukausien ja viikkojen odottaminen alkaa tiivistyä päiviin ja tunteihin. Olo on levoton ja seesteinen yhtä aikaa, kun toivoo koko sydämestään, että kaikki sujuu hyvin ja samalla pelkää, ettei mene.
Tervetuloa uusi Tinwe-sukupolvi!

Tiineyden seitsemäs viikko

Tiuhtin tiineys on kestänyt nyt seitsemän viikkoa ja aletaan olla loppusuoralla. Tasan viikko sitten tuntui pentujen ensimäiset hipaisut käteen, kun ne liikkuivat masussa ja viikon aikana ollaan päästy siihen pisteeseen, että Tiuhtin masu elää aivan omaa elämäänsä. Pentujen liikkeet näkyvät selvästi ja käteen tuntuu kevyiden hipaisujen sijasta napakoita potkuja. Tiineyden parasta aikaa, kuten Tiuhtin isän omistaja sanoi – paitsi että Tiuhtin mielestä se kaikkein kivoin vaihe taisi loppua viime viikolla, kun masussa ei vielä ollut jatkuvia treenejä menossa.

Ihanin pentumasu

Putosiko sinne joku herkku?

Edelleen Tiuhti vaikuttaa oloonsa enimmäkseen oikein tyytyväiseltä. Tiineyden hormonit tekevät Tiuhtista kerrassaan riemukkaan, kun kysymys on kivojen ihmisten tapaamisesta ja häntä heiluu kivoissa tilanteissa aivan villisti. Pallot aiheuttavat edelleen säntäilyä ja reaktionopeus on hurja. Ulkona pupujen perään olisi lähdetty hurjaa vauhtia, jos hihna ei olisi ollut hidastamassa.
Muuten emokoiraa selvästi nukuttaa enemmän ja se onkin viettänyt suuren osan pääsiäisestä päikkäröiden sylissä tai omassa rauhassa sängyllä. Edelleen onnistuu pienelle kiepille käpertyminen, mutta viikon aikana olen todistanut ensimmäistä kertaa ikinä, että Tiuhti nukkuu sammakkoasenossa mahallaan takajalat taaksepäin sojottaen.

Paita on alkanut kiristää :D

Maitobaari valmistautuu avajaisiin

Edelleen olemus on solakka, eikä ulkopuolinen rotua tuntematon edes tajua, että vierestä kulkee pentubussi. Saa nähdä, miten nyt alkava viimeinen kokonainen tiineysviikko tilannetta muuttaa. Luulen, että Tiuhti pysyy varsin tiiviinä pakettina loppuun asti. Toki pentujakin on maltillinen määrä.
Nisät ovat jatkaneet kasvamista ja maitorauhaset pystyy näkemään ja tuntemaan koko nisärivistön pituudelta. Tänään tuli myös junassa mieleen koittaa hellästi, joko nisistä tulee maitoa, ja niinhän sieltä ilmestyi pikkuinen valkoinen pisara.

 

Kuten näkyy, junassa on hirveän stressaavaa.

Ihanaa ihmeiden aikaa saamme elää ja huomaan, että itseenkin alkaa laskeutua rauha, kun synnytys lähestyy. Tällä viikolla surautamme nopean äitiystrimmin ja rakennamme pentulaatikon valmiiksi. Kaikki alkaa olla synnytystä ja pentuja varten valmiina. Ensin päivät tuntuvat karkaavan käsistä, kunnes ne tuntuvat pitenevän viikoiksi. Lopulta tunnitkin tuntuvat ikuisuuksilta ja silloin paistamme lettuja. Perinteistä on pidettävä kiinni. Mutta ennen sitä nautimme kevätpäivistä, auringosta ja sopivan pituisista kävelyistä.
Pennut, teitä odotetaan ja rakastetaan jo.💗

Hidastumista havaittavissa

Taas on aika masupäivityksen. 💗

Tulevan emokoiran olo ja mieliala on pysynyt hyvänä, mutta hiljalleen alkaa näkyä myös se, että eletään jo lopputiineyttä. Tänään alkaa tiineyden seitsemäs viikko.
Tiuhtin askellus ei ole enää niin kevyttä kuin aiemmin: yläkerrasta on jo selvästi hankalampi tulla alas melko jyrkkiä portaita ja sängyltä enemmänkin laskeudutaan kuin ketterästi hypätään. Tiuhtin olemukseen on alkanut myös tulla sellaista seesteisyyttä ja sisäänpäinkääntyneisyyttä, jotka lopputiineyteen liittyvät.
Silti täällä loikitaan vielä pallon perässä ja leikitään yllättävänkin reippaasti ja ketterästi. Ulkona riehaannutaan välillä kävyistä enemmänkin - jarrutusmatka vain alkaa pidentyä painon lisääntyessä.

Masu jatkaa kasvamistaan, mutta ei vielä herätä ulkona ohikulkijoiden huomiota. Koska Tiuhtin vointi on niin hyvä, junailemme pääsiäiseksi mumman hoiviin. Tiuhti rakastaa junassa olemista ja matkustamista, joten viimeinen seikkailu ennen synnytystä ja pennuista huolehtimista tuo tulevalle emolle varmasti iloa. Saattaa olla, että viimeistään paluumatkalla masu alkaa jo saada ihailua enemmänkin. 😄 

Ihanin masu

Joko niitä herkkuja nyt saisi?

Pääsiäisen jälkeen laitamme pentuhuoneen (aiemmin vierashuone  :P) valmiiksi ja muutamme sinne Tiuhtin kanssa valmistautumaan synnytykseen. Pikkuemon ei tarvitse enää tassutella portaita yöpuulle ja elämä keskittyy alakertaan muutenkin. 

Tässä vielä lähikuva masusta ja onnellisesta aurinkokylpijästä. 💕

Ps. Tiuhtin suurimmat tiineysherkut ovat tähän mennessä olleet bataatti-porkkanasosekeitto raejuustolla ja cashewpähkinät. Hassu pieni! 😄

Tervetuloa pentumasu

 Masupäivityksen aika!

Täällä on ollut aika taianomainen viikko. Tiuhtin mieliala on ollut erinomainen, ruoka on alkanut maistua ihan uudella tavalla ja ollaan leikitty ja sylitelty paljon. Tällä viikolla tuleva emokoira on mm. oppinut vilkuttamaan myös vasemmalla tassulla ja istumaan kiltisti paikalla, kun kierrän tyypin. Agi- ja hooperstreenejä varten ollaan harjoiteltu parkkiin tulemista allekirjoittaneen jalkojen väliin ja sekin alkaa sujua erinomaisesti. Hurraa!
Muuten tuleva emo on keskittynyt olemaan erityisen söpö ja haalimaan kaikki mahdolliset paijaukset.

 

Ihaninta on, että meidän lasiterassille ja olohuoneeseen on saapunut kevät ja koirat viettävät aamupäivät auringossa paistatellen. Heille on toki asiaankuuluvasti toimitettu terassille pehmeät tyynyt, joita sitten siirrellään aurinkoläikän muuttaessa paikkaansa. :D
Tänään Tiuhti kömpi kuumana auringosta syliin ja kiusasin, että jos se olisi lisko, saataisiin varmasti ainoastaan tyttöpentuja, kun hautomislämpötila on niin korkea.

Masu on kasvanut huimasti! Kun se viikko sitten oli lähinnä vähän levennyt ja vyötärö oli vielä todella hoikka, on Tiuhtille tällä viikolla kasvanut selvä pieni vauvamasu. Myös nisät ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen ihmeellistä on ollut se, kun parina viime päivänä Tiuhtin masussa on näkynyt ja tuntunut selvästi pieniä pentupalleroita, kun joku sikiöistä on sattunut kulkeutumaan pintaan. 💖

Portaiden kulkeminen on hidastunut, eikä pallon peräänkään sännätä ehkä ihan niin vauhdikkaasti. Ilmapallot ovat aina olleet yksi Tiuhtin lempiasioista, mutta nyt ne saavat pyöriä lattioilla ihan itsekseen. Saatoin kuulla satunnaisen lausahduksen siitä, miten raskaus tekee naisista ihan hassuja, kun ei niitä enää edes ilmapallot kiinnosta, mutta koko ajan saisi olla paijailemassa ja silittämässä masua. Niinpä. 😄

Odotamme pentuja!

Tiuhtin pitkään haaveiltu pentue on viimein toteutumassa, hurraa! Tiuhti on todettu tiineeksi ja ultralla löysimme masusta neljä pikkuruista ja hurjaa vauhtia sykkivää sydäntä.
Astutuksesta on tänään tasan neljä viikkoa, joten on aika aloittaa kasvavan masun seuraaminen. 💖
Pentujen isä on hurmaava ja komea Vincent, joka on samanlainen kainaloinen kuin Tiuhtikin. Pennuista tulee siis mitä luultavimmin ihmisen seuraan tiiviisti hakeutuvia syliotuksia.
Tiuhtin masun muoto on alkanut hiljalleen muuttua. Se on nyt selvästi leveämpi, vaikka koko ei vielä olekaan suurentunut. Myös nisistä näkee selvästi, että jotain merkittävää on tapahtumassa.

Elämän alku

Olin melkoisen varma Tiuhtin tiineydestä jo ennen ultraa. Tiuhti on bedlingontyttöjen tapaan varsin tarkka linjoistaan ja tämä näkyy huonona ruokahaluna etenkin aamuisin. Nyt syöminen on ollut vielä valikoivampaa.

Toisaalta viime päivinä pikkutyyppi on alkanut ilmestyä keittiöön hyvin vaativan näköisenä ja silloin ruokaa on syöty koko päivän edestä.
Samaan aikaan Tiuhti oli aluksi todella vetäytyvä ja hävisi työpöydän alle omaan pesäluolaansa, kunnes vajaa viikko sitten pesiytyikin syliin ja muuttui todella hellyydenkipeäksi.
Mitä näitä poikasiaan odottavien äitien ailahteluja nyt olikaan. 😄

Tästä lähtien päivitän Tiuhtin ja myöhemmin pentusten kuulumisia noin viikon välein, todennäköisimmin tiistaisin. Tervetuloa seuraksi pentuseikkailulle!

Saisinko paijauksia, kiitos?

Pikkuruinen masu