TerriEri 2016 - kun Tinwe-tiimi "räjäytti pankin"

Viime viikonloppuna oli kahden vuoden tauon jälkeen taas erikoisnäyttelyn aika. Tuomariksi oli kutsuttu kasvattajatuomari Iso-Britanniasta, Janmark-kennelin Mark Walshaw. Näyttelyä odotettiin suurella jännityksellä, toiveissa saada koirille arvostelut rodun erikoisosaajalta ja mahdollisesti muutama luokkasijoituskin. Pienessä mielessä toki häivähti toive suuremmastakin menestyksestä, mutta moiset aatteet tuli aika äkkiä riivittyä takaisin alas pilvilinnoista.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 42 bedlingtonia, joista kaksi oli pentuja, 17 uroksia ja 23 narttua. Mukana oli yhteensä kuusi Tinwe-tiimin jäsentä: kasvatit Varda, Tilda, Mandos ja Ozzy, sekä ulkomaantuonnit James ja Papu. Näyttelyä edeltävä viikko menikin siis aika lailla trimmaillessa koiraa toisensa perään. Oman lisämausteensa valmistautumiseen antoi alkuviikosta tehty muutto Helsingistä Haminaan sekä koko viikon vaivannut lievästi kuumeileva räkätauti...

Näyttelypaikalla oli hirmu kiva tunnelma ja paikalle saimme myös muutamia sellaisia bedlingtonihmisiä, jotka eivät olleet ilmoittaneet omia koiriaan näyttelyyn. Esimerkiksi Katja tuli Lennin kanssa Tampereelta asti turisteilemaan sekä auttamaan meitä tarpeen tullen koirien esittämisessä. Ja sitä apuahan me sitten todella tarvitsimmekin, enemmän kuin uskalsimme arvatakaan.

Heti bedlingtonkehän alusta alkaen oli selvää, että tuomarilla on selkeä tiukka linja arvostelussaan. Kaikista uroksista vain kolme sai erinomaiset, loput saivat tyytyä erittäin hyvään tai hyvään. Meidän kaikki pojat olivat erittäin hyviä hienoin luokkasijoituksi: James oli junioriluokan toinen, Ozzy avoimen luokan ensimmäinen ja Mandos avoimen luokan toinen hienoin arvosteluin.

Sharnor Justa Joker, JUN-EH, JUK2
"Pleasing size. Balanced. Good head, eye and excellent ear. Good length of neck. Ample length of body with correct arch over loin. Little narrow in front and prefer more rear angulation. Looks good in profile moving but tight in front. Good movement behind. Good coat coming through."

Tinwelindon Orome, AVO-EH, AVK1
"Good balanced dog. Nothing exaggerated. Pleasing head. Good eye and bite. Good lenght of neck and good front. Adequate depth of chest. Well arched over loin. Good rear angulations and tailset. In good coat."

Tinwelindon Mandos, AVO-EH, AVK2
Good head, good ears and bite. Balanced and good for size. Would prefer a little more length of back.Ok for bone and body, not too heavy. Movement is good, typical in front, ok in profile but close behind. Would prefer more drive. Coat ok.

Toiveet mahtavasta menestyksestä eivät siis olleet kovin korkealla narttujen kehän alkaessa. Tytöistä kehässä pyörähti ensimmäisenä Papu, joka suureksi yllätykseksi nappasikin erinomaisen sa:n kera ja sijoittu junioriluokan ykköseksi! Seuraavaksi oli vuorossa Tilda, joka sekin sai erinomaisen, sa:n ja sijoittui avoimessa luokassa ensimmäiseksi! Siinäpähän oli kuumat paikat mennä Vardan kanssa kehään. Pikkuneiti ei tuottanut pettymystä: tuloksena erinomainen, sa ja sijoitus ison valioluokan ensimmäiseksi! Jo tässä kohtaa alkoi huuli olla pyöreänä ihmetyksestä, mutta se oli kaikki vasta alkusoittoa.

Paras narttu -kehästä, Papu kuvan rivissä ensimmäisenä ja Tilda viimeisenä.

Paras narttu -kehästä, Tilda ensimmäisenä ja Varda toisena.

Paras narttu -kehässä tapahtui nimittäin jotain, mikä on mielestämme luokiteltavissa ihmeeksi. Varda oli paras narttu. Siis kaikista paras. Niinku ykkönen. Kaikista nartuista. Vaikka se pissasi kehään kesken viimeisen juoksukierroksen :'D Olin juuri edellisviikolla naureskellut itselleni kuinka aikoinaan itkua tihrustelin kehässä kun Kajosta tuli muotovalio, nykyään kun pokka pitää jo paljon paremmin. No eipä pitänyt enää tuossa kohtaa. Punaisella naamalla kyynelten takaa hädintuskin huomasin että Papu oli kaiken kukkuraksi sijoitettu kolmanneksi, ja oli täten ansainnut itselleen ensimmäisen sertinsä. Rotunsa paras-valinta meni kuin sumussa ja urokselle häviäminen ei siinä kohtaa harmittanut yhtään. Kaiken ihmetyksen keskellä Papu melkein unohtui rop-juniorikehästä, jonka Papu sinne päästyään vielä kaiken päällitteeksi voitti. Ruusukkeita ja kukkasia saatiin sylin täydeltä enempi kuin niitä pystyi kaiken keskellä rekisteröimään.

Tinwelindon Varda, VAL-ERI, VAK1, SA, PN1, VSP
"Very balanced bitch. Perfect in movement and profile. A little close behind, but moved with purpose. Very good head, fine ears, good lenght of neck. Nice front, deep chest. Correct arch over loin. Ample angluation on rear, good tailset. Good coat and colour."

Tinwelindon Yavanna, AVO-ERI, AVK1, SA
"Nice bitch, well balanced. Nothing exaggerated. Good feminine head, bite, eyes. Neck of adequate length, good depth of chest. Well arched loins. Good tailset. Moved really well when settled ??? topline. Would prefer more rear angulation but nice type."

Champagne Heady Slovansky Perun, JUN-ERI, JUK1, SA, PN3, SERT
"Lovely bitch. Feminine dark eye. Good teeth and ears. Good depth of ribs, good length of body. Good arch over loins. Nice neck, enough bone. Adequate rear angulations. Low hocks. Clean feet. Good tailset. Moved really well. Very nice."

Päivän viimeisenä koitoksena oli kasvattajaryhmän esittäminen. Koirat tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän vinksin vonksin kun maltti alkoi olla yhdellä sun toisella jo vähän vähissä pitkän päivän jälkeen. Vastassa oli kolme muuta ryhmää kokeneemmilta ja menestyneemmiltä kasvattajilta. Ei ole vieläkään olemassa sanoja kuvaamaan sitä tunnetta kun meidän ryhmä valittiin parhaaksi. Nytkin tekstin kirjoittaminen tökkii pahan kerran kun ei ole sanoja millä kuvailla sitä hetkeä tai selittää sen merkitystä. Selkein ajatus tähän mennessä lienee, että kyllä meidän on täytynyt tehdä jotain oikein. Että käsityksemme siitä mitä bedlingtonin kuuluu olla ei ole ihan tuulesta temmattu. Ei sillä, että tämän päivän jälkeen kuvittelisimme koiriemme olevan täydellisiä rodun ilmentymiä, ei suinkaan. Mutta ainakin suunta on oikea ja koiratkin varsin laadukkaiksi luokiteltavia.

Tinwelindon ROP-kasvattajaryhmä
"Very nice group, good size and balance. All typical to the breed. Good heads, chests, loins. Nothing exaggerated."

Lauantai oli siis meidän kennelille huikea päivä ja sen tapahtumissa riittää meille ihmeteltävää vielä pitkäksi aikaa. Suurkiitos ihanille kasvatinomistajillemme kun saimme kakaroita lainaan näyttelyyn, apua esittämiseen ja näyttelypäivän hallintaan. Erityiskiitos Katja Vartiaiselle kuvaamisesta, ilman sinua meillä ei olisi montaa kuvamuistoa tuolta päivältä. Ei tässä voi muuta kuin olla onnesta ymmyrkäisenä.

Lisää kuvia näyttelystä on katsottavissa täällä.