Vardan pentujen ensimmäiset kolme viikkoa

Näin ensialkuun pahoittelut päivitystauosta blogia innokkaasti seuraaville. Pentujen elämän kaksi ensimmäistä viikkoa olivat tämänastisen kasvatushistoriamme pisimmät ja raskaimmat viikot, eikä blogin päivitykseen ole yksinkertaisesti ollut jaksamista eikä intoa. Nyt tilanne vaikuttaa vihdoin asettuneen (kop kop) ja lienee aika siirtää ensimäisiä viikkoja varjostaneet murheet hiljalleen sivuun.

Hyvin pian Minin menetyksen jälkeen myös Tellun vointi lähti alamäkeen. Jollei Minin tapausta, ja sen tuomia arvokkaita oppeja pikkupennun sairastumisesta ja hoidosta olisi ollut, tuskin olisin osannut puuttua tilanteeseen ajoissa ja oikealla tavoin. Todennäköisesti kyseessä oli navan kautta elimistöön päässyt bakteeritulehdus, joka aiheutti vakavan maha-suolikanavan tulehduksen ja/tai  ruoansulatuskanavaoireisen yleisinfektion. Siinä kohtaa kun pentu oli lakannut imemästä, oksensi juotetun maidon ja haisi verisille ulosteille pidin varmana, että se ei selviä aamuun. Tällä kertaa annettu antibiootti kuitenkin aikaansai ihmeen ja seuraavan päivänä pentulaatikossa olikin jo nälkäinen ja aiempaan nähden huomattavasti reipastunut pentu. Tukihoitoja jatkettiin kuitenkin vielä useita päiviä ja tunnelma vaihteli toivosta epätoivoon päivästä toiseen. Pelotti, että Tellu tipahtaisi uudelleen tai että pojat sairastuisivat seuraavaksi. Oli hyvin vaikea enää erottaa minkälaiset asiat vaativat reagointia ja mikä oli.. no, vain normaalia. Jatkuvasta huolesta huolimatta kokonaissuunta oli kuitenkin ylöspäin ja Tellu lähti ottamaan poikia painossa kiinni. Viimeisen viikon meno on ollut jo kohtalaisen tasaista, pennut aukaisivat kaikki silmänsä ja pentulaatikossa ja sen ympäristössä on jo kunnon kuhina päällä kun naperot opettelevat kävelevään.

Suuri onni tämän kaiken keskellä on vähintäänkin se, että Varda on koko ajan voinut hyvin ja hoitanut pentujaan huolellisesti. Positiiviseksi laskettakoon tietenkin myös se, että tällä hetkellä laatikossa on edelleen kolme eläväistä ja terveen oloista pentua. Vieläkään ei ihan uskalla uskoa, että kaikki vastoinkäymiset ovat jo ohi, mutta jottei koko touhusta menisi kaikki ilo, on pakko lähteä taas luottamaan että tämän pentueen osalta koettelemukset olivat tässä.

Kuvia ei näiden viikkojen aikana ole tullut hirveästi enää otettua. Ensinnäkin kuvaaminen itsessään oli täysin toisarvoista tomintaa kaiken sen muun keskellä ja toisekseen mahdollisesti kohta kuolevia pentuja ei oikein tehnyt mieli kuvata. Viikkoiskuvat on kuitenkin tullut räpsittyä aina näin perjantaisin, joten tässä nyt yhdessä läjässä kunkin pennun kolme ensimmäistä viikkoispotrettia, olkaa hyvät:

Tellu

Ikää yksi viikko ja painoa 200 g

Ikää kaksi viikkoa ja painoa 351 g

Ikää kolme viikkoa ja painoa 554 g

Vallu

Ikää yksi viikko ja painoa 279 g

Ikää kaksi viikkoa ja painoa 496 g

Ikää kolme viikkoa ja painoa 759 g

Manu

Ikää yksi viikko ja painoa 276 g

Ikää kaksi viikkoa ja painoa 437 g

Ikää kolme viikkoa ja painoa 731 g

Eli kovasti nuo ovat jo kasvaneet ja kehittyneet kuten kuvista näkyy :) Tyypit ei ole enää mitään sokeita ja kuuroja pikkumyyriä, vaan jo ihan oikean koiranpennun oloisia! Tässä vielä kuvat naperoista äiteensä kanssa jokaiselta viikolta:

Varda ja viikon ikäiset myyrät

Varda ja kahden viikon pötkylät

Ruokottoman näköinen äitikoira ja kolmiviikkoiset kakarat

Tästä eteenpäin ei toivottavasti enää murheita ja sen sijaan mm. ilontäyteisiä pentupäivityksiä vähintään kerran viikossa ;)