Kajon tiineys ja viisi pientä ihmettä

Kajon juoksut alkoivat yllättäen elokuun loppupuolella. Olimme kyllä koko ajan ajatelleet, että ne alkavat loppukesästä tai alkusyksystä, mutta ne pääsivät silti yllättämään. Onneksi urosta oli jo paljon mietitty. Emme tosin olleet olleet ajatuksinemme yhteydessä uroksen omistajiin... Kiitos siis luottamuksesta ja nopeatahtisesta asioiden järjestymisestä Riitta-Maijalle, Jutalle ja Satulle <3 Oli ilo ja kunnia saada Sakusta Kajon sulhanen!

Saku ja Jutta, TerriEri 2013

Juoksujen aikana ennen astutusta kävimme Kajon kanssa eläinlääkärissä tarkistuttamassa Kajon kohdun. Kohtu näytti ultraäänessä hyvältä, ei kystistä hyperplasiaa. Samalla ottettiin emätinviljelynäyte ja verinäyte progesteronitason määritystä varten. Viljelyssä kasvoi erityisesti Proteus-bakteereja. Niitä ja monia muitakin bakteereja on narttukoiran emättimessä normaalistikin, mutta koska teoriassa ne voivat aiheuttaa kohtutulehduksen tiineyden aikana, laitettiin Kajo 30 päivän ennaltaehkäisevälle antibioottikuurille. Normaalisti tällainen ei ole tarpeellista, mutta keskenmenohistorian takia tehtiin kaikki mahdollinen uuden keskenmenon ehkäisemiseksi. Lisäksi Kajo sai herpes-rokotteen reilu viikko astutuksen jälkeen.

Kolme viikkoa astutuksesta oli tiineyden varhaisultra. Jo useita päiviä ennen oli havaittavissa lievää vatsan pyöristymistä ja nisien kasvua. Ei siis tullut suurena yllätyksenä (mutta varmuus oli toki suuri helpotus), että masusta löytyi 4-5 alkiorakkulaa. Progesteronitaso tarkastettiin taas, ja se oli noussut hyvin.

21 vrk astutuksesta

Pikkuinen pömppö siellä jo oli

Viikkoa myöhemmin, eli neljännen viikon täytyttyä, oli seuraava ultra- ja progesteronikontrolli. Alkiot olivat kasvaneet hyvin ja niiltä löytyi kauniit sydämen sykkeet. Paitsi yhdeltä. Yksi alkioista oli kuollut pois ja imeytynyt takaisin emon verenkiertoon, jäljellä oli vain nesteen täyttämiä kalvorakenteita. Eläinlääkäri totesi, että kyseessä voi hyvin olla luonnollinen yksittäisen pennun alkiokuolema, mutta se saattaisi olla myös alkua koko pentueen menetykselle. Kajon edellinen tiineys meni kesken juurikin neljännen tiienysviikon jälkeen, joten kohtalo näytti meistä varmalta. Illalla surtiin jo valmiiksi pentujen todennäköiseltä vaikuttavan kuoleman vuoksi.

Kajon maha jatkoi kuitenkin kasvamistaan ja toivo syttyi taas, vaikka sitä vastaan yritti kuinka taistella. Viidennen viikon ultrassa kaikki näytti hyvältä, pennut olivat kasvaneet hurjasti ja kaikilta löytyi reippaasti sykkivät sydämet. Lukumääräarvioksi vakiintui viisi. Vaarallisin viikko oli ohi, pennut yhä hengissä, Kajo hyvässä voinnissa, progesteroni edelleen hyvällä tasolla. Olo rentoutui jo hieman.

5 vk eli 35 vkr

Masu pömpöttää jo selvästi

Kuudes viikko sujui rauhallisissa merkeissä. Jos keskenmeno olisi tullut samasta syystä kuin keväällä (mikä ikinä se syy olikin), niin se olisi jo jouduttu kohtaaman. Viikottaista seurantaa ei tarvinnu enää jatkaa, sillä pahimmat vaaranpaikat oli jo ohitettu ja tiineys vaikutti kovasti etenevän normaaliin malliin. Vielä ei kuitenkaan ihan pystynyt alkaa uskoa, että pentuja olisi oikeasti tulossa. Maha se vain jatkoi kasvamistaan...

6 vk ja 1 pvä eli 43 vrk

Seitsemännen viikon alussa maha oli jo niin pyöreä, etteivät pennut voisi sieltä enää mitenkään abortoitua pois ilman, että mitään huomattaisiin. Ultraan päädyttiin kuitenkin taas, ja kerta olikin ehkä kaikkein ihmeellisin. Pennut olivat jo ihan kuin minikokoisia koiria! Niiltä näkyi kuono, aivokammiot, selkäranka, kylkiluut, sisäelimet ja tietenkin reippaasti sykkivä sydän <3 Suurin ihmeen aihe oli kuitenkin se, että ne liikkuivat! Ihanat pienet pennunalut vilkuttelivat tassuillaan kuin sanoen "täällä me ollaan, ei huolta!". Tämän kokemuksen jälkeen kädet lepäsivätkin monta kertaa päivässä masun päällä odotellen ensimmäisiä tuntuvia potkuja. Ei kulunutkaan kuin muutama päivä kun ensimmäiset töytäisyt osuivat kämmeneen ja pienet sydänäänet tulivat selvästi kuuluviin stetoskoopilla.

Seitsemännen viikon loppua kohti lähenevä synnytys piti alkaa jo ottaa vakavasti. Kajon masu kasvoi sen verran vauhdikasta tahtia, että tuntui sopivalta pistää mammakoiran turkki äitiyskuosiin.

47 vrk eli n. 6,5 vk.

Siitä lähtien, kun pentujen elävyyden pystyi omin käsin ja korvin tarkistamaan minä hetkenä hyvänsä, tuli odotusajasta suunnilleen sellaista kuin sen kuuluisikin olla. Ei enää jatkuvaa ahditusta, huolta ja epätietoisuutta. Vain kevyt kosketus alati kasvavaan mahaan tai stetoskoopit korville niin sai todisteita elämän jatkumisesta. Vihdoinkin ihanaa, mukavan jännityksen maustamaa pentuodotusaikaa! Mieli jaksoi kuitenkin muistuttaa, että kaikki voisi edelleen mennä pieleen....

Kahdeksannen viikon loppupuoliskon masu kasvoi ihan hillitöntä tahtia.

53 vrk eli n. 7,5 vk

56 vrk eli 8 vk

Viimeisellä tiineysviikolla masu eli jo ihan omaa elämäänsä. Pennut riehuivat ja potkivat siihen malliin, että silmät on levennyt yhdellä sun toisella muutamaan otteeseen. Ensin ihmeteltiin perusjytän voimakkuutta:

Sitten kauhisteltiin kun potkut näkyvä Kajon kyljissä myös emokoiraparan seistessä:

Ja huipennuksena 60. päivän aamuna näkyi kun yksi tyyppi potki Kajon kylkiluuväleihin... Järjetöntä meininkiä suorastaan.

Masun kasvuvauhti ja hillitön koko (verrattuna Ronjan erittäin tiiviiksi pakattuihin äitimasuihin) aiheuttivat meissä useasti tahatonta hilpeyttä. Yllättävän ketterästi Kajo kuitenkin liikkui tiineyden loppuun asti, (käpy)lehmämäisestä olemuksestaan huolimatta.

59 vrk

59 vrk

59 vrk

61 vrk

61 vrk

Muutama tunti ennen synnytystä -
Kajon näkemys oikeaoppisesta pentulaatikon sisustuksesta

Lopulta odotus päättyi ja Kajo synnytti kolme poikaa 63. vuorokauden myöhäisillasta ja kalkki-oksitosiinitujauksen avustuksella tytön plus pojan 64. vuorokauden puolella alkuyöstä. Kaikki pennut ovat hirmuisen kokoisia rötkäleitä, ja Kajolla oli iso työ niiden maailmaan puskemisessa. Reipas ja urhea emokoira keskittyi uupumuksestaan huolimatta pennuista huolehtimiseen niin pitkään yöhön kuin silmät vaan jaksoivat pysyä auki.

Sairaalasta kotiutunut emo viiden uunituoreen lapsensa kanssa.

Kuuden ultran, viiden verinäytteen, antibioottikuurin, kahden herpesrokotteen ja reilun tuhannen euron jälkeen tässä ollaan vihdoin. Olisiko näitä kaikkia varotoimia tarvittu, tiedä häntä. Pääasia on, että Kajo sai viisi reipasta ja tervettä pentua <3 Saanemme siis ylpeinä esitellä kennel Tinwelindonin kolmannen pentueen, jota tähdittävät:

Hemmo, 270 g 

Kaarle 303 g 

Risto 300 g 

Henni 290 g 

Eetu 309 g

Emolla ja pennuilla kaikki hyvin <3