Pupeloiden viikkoiskuvaus venähti parilla päivällä ja kuvien julkaisu vielä vuorokaudella lisää. Syynä Tellun hyvin vaihteleva kunto ja sen vuoksi myös allekirjoittaneen valitettavan heilahteleva mieli. Valoa on taas tunnelin päässä, minkä vuoksi tätä rohkaistuttiin taas kirjoittamaan. Tellu sairastui uudelleen joitakin tunteja edellisen pentujulkaisun jälkeen, toivottavasti näin ei käy enää tällä kertaa. Kyseessä on jonkinsortin mahavaivat, jotka lienevät jälkimyllerrystä Tellun aikaisemmin sairastamasta enteriitistä. Normaaliin tilaan ei ole vieläkään päästy, mutta poikien rinnalla on jo onneksi taas surkean rätin sijaan hyppivä ja pomppiva reipas pieni terrierin alku.
 |
Emälle tyypillinen itsepäinen luonteenlaatu
alkaa hiljalleen näkyä myös tyttären ilmeessä :D |
Ja siis kyllä, pennuista on tullut hyvin reippaita ja eläväisiä viimeisimmän viikon aikana. Maailma laajentui pentuhuoneesta olohuoneen puolelle ja sitä kautta koko asuntoon. Nämä pennut eivät nimittäin arkaile lainkaan tehdä yksinäisiä seikkailuretkiä aavoille laminaattitasangoille. Vallu osasi jo toisen olohuonevisiitin aikana köpötellä takaisin pentuhuoneeseen olohuoneesta eteisaulan kautta pentuaitaukseen (kokonaismatka reippaasti yli kymmenen metriä ja aloitus- ja päätepisteet eivät ole kumpikaan nähtävissä matkan puolivälistä katsoen) ja muutenkin pieniä karvaturriaisia katoaa tasaiseen olohuoneen leikkikentältä ja löytyy milloin keittiöstä, eteisestä, makuuhuoneesta tai kylpyhuoneesta (jos ovet sattuvat olemaan auki). Haparoiva muksahtelu on hyvin pitkälti jäänyt pois ja korvatutunut topakalla seisomisella kera tassulla huitomisen, pupujussilaukalla, hypyillä ja pompuilla. Keskenään pennut painivat jo hyvin vakuuttavan näköisesti toisiaan ikenillä purren, ravistellen ja samalla muristen. Kiinteän ruoan syöminen on sitävastoin vieläkin maistelutasolla - äidinmaito kun näköjään pitää mahan tarpeeksi kylläisenä, niin miksikäs sitä pienet seikkailijat muuta haluaisivat syödäkään.
 |
Tämän paremmin tassulla naamaan lyönti ei valitettavasti
ole kameralle tallentunut. Todellisuudessa läpsiminen
on jo varsin topakkaa! |
Pentujen luonne-erot ovat nyt käytösmallien ja elekielen monipuolistutta alkaneet näkyä paremmin. Tellu on hyvinä päivinään hyvin terhakka ja toimenlias pikkuneiti, kova hyppimään, pomppimaan ja kiusaamaan veljiään. Tellu on myös hyvin vahvasti ihmisiin suuntautnut, mihin voi toki vaikuttaa se, että sitä on hoidettu ja käsitelty niin paljon ihan pienestä pitäen. Vallu on porukan seikkailija ja terminaattori. Vallu on ensimmäisenä tutkimassa uudet paikat ja kun sen touhuja (tai unta) häiritään, alkaa kuulua hyvin totista ja napakkaa murinaa. Manu on porukan mietteliäin ja rauhallisin. Kun Tellu ja Vallu seikkailee tai mellastaa, Manu yleensä ottaa iisisti turhia hötkyilemättä.
 |
| Tasapuolisuuden nimissä kuvat myös Vallusta... |
 |
| ja Manusta |
Kaiken lätinän perään tässä vihdoin nämä pikkutyyppien neliviikkosposetukset. Kuten kuvista näkyy, kuvausten yhteydessä tehtiin myös ensimmäiset seisomaharjoitukset. Pojat olivat kuin vanhoja tekijöitä, mutta Tellu ei ollut asiasta yhtä innostunut... :D Painot ovat neliviikkoispäivältä vaikka kuvat on otettu kahta päivää myöhemmin. Tuolloin ei vielä ihan paukutettu kilon rajaa rikki kenenkään kohdalla, mutta ei liene varmaan yllätys, että pojat ovat tähän päivään mennessä kyseisen rajapyykin jo ylittäneet ;)
Tellu 717 g
Vallu 988 g
Manu 934 g
Loppuun vielä koko katras <3
Niin se on pentujen ensimmäiset neljä ja puoli viikkoa jo takanapäin! Enää toiset neljä ja puoli viikkoa ja sitten ainakin poikien olisi jo aika muuttaa uusiin koteihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti