Hidastumista havaittavissa

Taas on aika masupäivityksen. 💗

Tulevan emokoiran olo ja mieliala on pysynyt hyvänä, mutta hiljalleen alkaa näkyä myös se, että eletään jo lopputiineyttä. Tänään alkaa tiineyden seitsemäs viikko.
Tiuhtin askellus ei ole enää niin kevyttä kuin aiemmin: yläkerrasta on jo selvästi hankalampi tulla alas melko jyrkkiä portaita ja sängyltä enemmänkin laskeudutaan kuin ketterästi hypätään. Tiuhtin olemukseen on alkanut myös tulla sellaista seesteisyyttä ja sisäänpäinkääntyneisyyttä, jotka lopputiineyteen liittyvät.
Silti täällä loikitaan vielä pallon perässä ja leikitään yllättävänkin reippaasti ja ketterästi. Ulkona riehaannutaan välillä kävyistä enemmänkin - jarrutusmatka vain alkaa pidentyä painon lisääntyessä.

Masu jatkaa kasvamistaan, mutta ei vielä herätä ulkona ohikulkijoiden huomiota. Koska Tiuhtin vointi on niin hyvä, junailemme pääsiäiseksi mumman hoiviin. Tiuhti rakastaa junassa olemista ja matkustamista, joten viimeinen seikkailu ennen synnytystä ja pennuista huolehtimista tuo tulevalle emolle varmasti iloa. Saattaa olla, että viimeistään paluumatkalla masu alkaa jo saada ihailua enemmänkin. 😄 

Ihanin masu

Joko niitä herkkuja nyt saisi?

Pääsiäisen jälkeen laitamme pentuhuoneen (aiemmin vierashuone  :P) valmiiksi ja muutamme sinne Tiuhtin kanssa valmistautumaan synnytykseen. Pikkuemon ei tarvitse enää tassutella portaita yöpuulle ja elämä keskittyy alakertaan muutenkin. 

Tässä vielä lähikuva masusta ja onnellisesta aurinkokylpijästä. 💕

Ps. Tiuhtin suurimmat tiineysherkut ovat tähän mennessä olleet bataatti-porkkanasosekeitto raejuustolla ja cashewpähkinät. Hassu pieni! 😄