Tiineyden seitsemäs viikko

Tiuhtin tiineys on kestänyt nyt seitsemän viikkoa ja aletaan olla loppusuoralla. Tasan viikko sitten tuntui pentujen ensimäiset hipaisut käteen, kun ne liikkuivat masussa ja viikon aikana ollaan päästy siihen pisteeseen, että Tiuhtin masu elää aivan omaa elämäänsä. Pentujen liikkeet näkyvät selvästi ja käteen tuntuu kevyiden hipaisujen sijasta napakoita potkuja. Tiineyden parasta aikaa, kuten Tiuhtin isän omistaja sanoi – paitsi että Tiuhtin mielestä se kaikkein kivoin vaihe taisi loppua viime viikolla, kun masussa ei vielä ollut jatkuvia treenejä menossa.

Ihanin pentumasu

Putosiko sinne joku herkku?

Edelleen Tiuhti vaikuttaa oloonsa enimmäkseen oikein tyytyväiseltä. Tiineyden hormonit tekevät Tiuhtista kerrassaan riemukkaan, kun kysymys on kivojen ihmisten tapaamisesta ja häntä heiluu kivoissa tilanteissa aivan villisti. Pallot aiheuttavat edelleen säntäilyä ja reaktionopeus on hurja. Ulkona pupujen perään olisi lähdetty hurjaa vauhtia, jos hihna ei olisi ollut hidastamassa.
Muuten emokoiraa selvästi nukuttaa enemmän ja se onkin viettänyt suuren osan pääsiäisestä päikkäröiden sylissä tai omassa rauhassa sängyllä. Edelleen onnistuu pienelle kiepille käpertyminen, mutta viikon aikana olen todistanut ensimmäistä kertaa ikinä, että Tiuhti nukkuu sammakkoasenossa mahallaan takajalat taaksepäin sojottaen.

Paita on alkanut kiristää :D

Maitobaari valmistautuu avajaisiin

Edelleen olemus on solakka, eikä ulkopuolinen rotua tuntematon edes tajua, että vierestä kulkee pentubussi. Saa nähdä, miten nyt alkava viimeinen kokonainen tiineysviikko tilannetta muuttaa. Luulen, että Tiuhti pysyy varsin tiiviinä pakettina loppuun asti. Toki pentujakin on maltillinen määrä.
Nisät ovat jatkaneet kasvamista ja maitorauhaset pystyy näkemään ja tuntemaan koko nisärivistön pituudelta. Tänään tuli myös junassa mieleen koittaa hellästi, joko nisistä tulee maitoa, ja niinhän sieltä ilmestyi pikkuinen valkoinen pisara.

 

Kuten näkyy, junassa on hirveän stressaavaa.

Ihanaa ihmeiden aikaa saamme elää ja huomaan, että itseenkin alkaa laskeutua rauha, kun synnytys lähestyy. Tällä viikolla surautamme nopean äitiystrimmin ja rakennamme pentulaatikon valmiiksi. Kaikki alkaa olla synnytystä ja pentuja varten valmiina. Ensin päivät tuntuvat karkaavan käsistä, kunnes ne tuntuvat pitenevän viikoiksi. Lopulta tunnitkin tuntuvat ikuisuuksilta ja silloin paistamme lettuja. Perinteistä on pidettävä kiinni. Mutta ennen sitä nautimme kevätpäivistä, auringosta ja sopivan pituisista kävelyistä.
Pennut, teitä odotetaan ja rakastetaan jo.💗