Viimeistä viedään

Täällä on takana kahdeksas tiineysviikko ja synnytys käynnistyy mitä todennäköisimmin tällä viikolla. Masu jatkaa kasvuaan ja Tiuhtin olo on alkuviikon aikana alkanut käydä vähän raskaaksi. Vielä viikonloppuna häntä vipatti hurjana, palloa kuljeteltiin ympäriinsä ja ruoka maistui. Nyt päivät kuluvat lähinnä auringossa tai omassa pentulaatikossa pötkötellen, ja välillä tyypistä kuuluu pihinää, kun pennut mellastavat tai olo on muuten vain hankala. Ruokakin on alkanut maistua vähän huonommin ja välillä syömään täytyy houkutella. Mieli on kuitenkin pikkubussilla edelleen enimmäkseen hyvä, vaikka huomio alkaa selvästi kääntyä sisäänpäin ja uusiin tuntemuksiin.

Viimeinen masukuva, olkaa hyvät!

Prinsessapentuja tilauksessa, sanoi jälkikasvu.

Tiuhtin masupaketti on pysynyt edelleen tiiviinä. Masu näkyy paljon selvemmin, kun viime viikolla leikattiin turkki lyhyeksi nopean ja helpon huollon vuoksi. Edelleen Tiuhti viipottaisi ja nuuskuttelisi ulkona pitkiäkin lenkkejä, ja risteyksissä joudutaan käymään neuvotteluja, jotta päästäisiin kääntymään kotiin päin. 

Päivät kuluvat aurinkoa ottaen pihassa tai terassilla.

Reipas pieni ulkoilija

Täällä on synnytyspaketti kasattuna, doulalla kassi valmiina ja puhelin korvalla lähtömerkkiä varten. Ja sitten alkaa tosissaan se vaikein tähän asti – odottaminen. Kun kuukausien ja viikkojen odottaminen alkaa tiivistyä päiviin ja tunteihin. Olo on levoton ja seesteinen yhtä aikaa, kun toivoo koko sydämestään, että kaikki sujuu hyvin ja samalla pelkää, ettei mene.
Tervetuloa uusi Tinwe-sukupolvi!