Tiuhtin pentujen seitsemäs viikko

Tiuhtilassa on ihanaa ja haikeaa. Tämä on Tiuhtin pentujen viimeinen seikkailupäivitys, mutta millaisia seikkailuja ollaankaan koettu! Maanantaina kyläiltiin ihanan Eijan ja valloittavien vesikoirien, Eskon ja Maurin luona, kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin. Keskiviikkona vierailtiin Mustissa ja mirrissä, missä valloitettiin tietysti niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin sydämet - ja oltiin niin reippaita ja rohkeita! Torstaina taas matkattiin eläinlääkäriin pentutarkkiin, missä naperot saivat sirut ja joutuivat ensimmäiseen verinäytteen ottoonsa. Ja pääosin häntä heiluen selvittiin siitäkin, hyvä pikkuotukset!

Perjantaina ja lauantaina vietettiin hyvin ansaittuja, sateisia lepopäiviä ja pennut saivat leikkiä yhdessä niin paljon kuin virtaa riitti. Sunnuntaina, pentujen juuri täyttäessä kahdeksan viikkoa, pikkuinen Myy lähtee omaan kotiin ja maanantaina aamulla joukon jättää Fii. Erotyötä on pitänyt tehdä ihan tosissaan ja suru on suuri jo nyt.
Viikon aikana ollaan maisteltu myös kaikkea erikoisempaa, muun muassa banaania, cashewpähkinöitä ja mustikoita. Kaikki maistui kaikille, kuten oikeastaan kaikki muukin tähän asti maisteltu. Esimerkiksi melonit ovat olleet selkeästi herkkua, samoin kananmunan myötä tahtoo lähteä sormet.

Kennelpoikanen lukee pennuille ja komentaa Piitä: "Älä retkota!" 😂

Pähkinä hyvää, anna lisää!

Uniasennot alkavat muistuttaa aikuisten bedlingtonien asentoja

Sohvapäikkäreitäkin harjoiteltiin - ja niitä uniasentoja. :D

Mustissa ja mirrissä oli hiljaista, kun astuimme sisään. Saimme seuraksemme heti ihanan työntekijän, joka oli meille korvaamaton apu. Oltiin pienen kennelpoikasen kanssa kaksin liikenteessä ja mukana oli neljä pentua, jotka saivat hihnat kaulaansa ensimmäistä kertaa. Olin valmistautunut siihen, että pennut pääsevät tutustumaan ympäristöön pareittain, mutta mahtavasti saatiinkin koko lauma seikkailemaan samalla kertaa. 

Välillä piuhat tahtoivat olla solmussa, kun vauhtia riitti.

Enimmäkseen asteltiin kuitenkin mallikelpoisesti. 💕

Kaikki olivat ensimmäisestä hetkestä lähtien innoissaan uudesta ympäristöstä. Taas kerran on todettava, ettei tämän reippaampaa porukkaa voi ollakaan. 💖 Tapasimme hurmaavan ja kiltin Morriksen ja pennut pääsivät moneen syliin. Alkuinnostuksen ja parin pisun jälkeen oltiinkin jo niin rentoja, että kaverit nukahtivat vieraiden silittelijöiden syliin. 😄 Kerrassaan ihana käynti, josta jäi kaikille hurjan hyvä mieli. Ja taidettiin jakaa myös varsin tarpeellisia annoksia pentu- ja pörröterapiaa.

Suloinen Morris ja Myy

Onnea sylin täydeltä

Myy sammui ja Fii nauttii jakamattomasta huomiosta

Torstain eläinlääkärireissu sujui myös oikein hienosti. Pentujen suurin huoli ja kiukku kohdistui häkissä odotteluun. Muistelen pentueita, joissa pikkuotukset ovat nakottaneet häkissä hipihiljaa ja silmät suurina, kun tilanne on ollut niin jännä. Näitä ei juuri jännittänyt. Myy ja Fii seurasivat äitinsä tassunjälkiä ja huiskuttivat tutkimuspöydälle nostettaessa hurjasti häntäänsä. Lempeän eläinlääkärimme Iinan tapaaminen oli pentujen mielestä niin kivaa, ettei jännitykselle jäänyt sijaa. Ihan ensimmäiset sekunnit olivat Nyyn ja Piin mielestä jänniä, mutta sitten nekin rentoutuivat. Pii reagoi koko reissuun tapansa mukaan eniten. 

Mikä mesta on tämä? Yhtään ei ole hyvä!

Sirutimme ja tutkimme ensin kaikki pennut ja otimme vasta sitten verinäytteet. Piitä en siruttamisen jälkeen laittanut takaisin häkkiin protestoimaan vankilaoloja, vaan se sai jäädä huoneeseen tutkailemaan. Samalla jätimme häkin oven muutenkin auki, niin pennut saivat valita, missä aikaansa viettivät. Kun tytöt olivat asettuneet häkkiin tyytyväisinä nukkumaan, päätimme aloittaa verikokeiden ottamisen Piistä, joka muutenkin tassutteli huoneessa. Piin mielestä verikokeen ottaminen oli kamalaa. Ei niinkään siksi, että pistettiin, vaan siksi, että pidettiin kiinni. Jo puudutteen sumuttaminen oli Piin mielestä äänekkään protestoinnin arvoinen homma ja aiheutti melkoista rimpuilua. 😆 Äänekkäästä osallistumisesta huolimatta verikokeen ottaminen sujui mallikkaasti ja Pii sai tassuunsa hienon, vihreän siteen. Siinä meillä oli naurussa pitelemistä, kun kaveri viipottaa menemään ympäri huonetta kolmella jalalla ja huitoo vimmatusti neljännellä - ja tietenkin piipittää mennessään. Heitin hupparini nurkkaan ja raivokkaan petaamisen ja hampailla kurittamisen jälkeen uupunut Pii käpertyi hupparin päälle nukkumaan. Loput verikokeet sujuivat huomattavasti hiljaisemmin, vaikka kyllä Fii vähän koitti ehdottaa, ettei tämä kovin kivaa ole, kun neula ei heti ensimmäisellä kerralla osunut suoneen. Tytöt suhtautuivat verikokeeseen kuten trimmiinkin. Ei ollut erityisen kivaa, mutta kun se nyt kerran oli otettava, niin ottakaa sitten. Muut eivät kommentoineet tuppoja koivessaan mitenkään, vaan kävivät nukkumaan. Kotiin päästyä jännitys ja uudet kokemukset purkautuivat ensin hurjina paineina ja riehoina ulkona ja sitten pitkinä päikkäreinä. 💗

Fii ja iloisesti heiluva häntä 💖

Piin turvapaikka 

Sirunumerot saatuamme päästiin rekisteröintikin tekemään loppuun ja nyt pentue löytyy jalostustietokannasta uusimpana Tinwe-pentueena. Hurraa!

On aika hyvästellä blogi ainakin hetkeksi. Pennut jatkavat omiin koteihinsa ja kasvattajatäti ansaitulle lomalle mökin hiljaisuuteen. Vaikka haikeus on suuri, etenkin sen myötä ettei kotiin jää pentua, tuntuu aika mainiolta ajatus siitä, että ensi viikon jälkeen ei tarvitse aloittaa aamua pentuhuoneen siivoamisella ja lattianpesulla. Eikä siivoilla pisuja lattioilta muutenkaan. 😅

Hyvää matkaa ihanat rakkaat, onneksi erotaan vain hetkeksi ja nähdään pian uudelleen trimmausten, leikkitreffien ja kyläilyjen merkeissä. Ja taas Tinwe-perhe kasvaa mahtavilla tyypeillä! 💖

Kaik yhes koos 💖🧡💚💙