Tiuhtin pentujen kuudes viikko - ja vähän seitsemäskin

Tiuhtilassa on ollut sellainen hoppu viimeisen viikon, ettei blogin kirjoittamiselle ole kerta kaikkiaan ollut aikaa. Lisäksi halusin ensimmäisen trimmin jälkeen pennuista seisotuskuvat, jotka eivät onnistuneet ilman apua. Ja toki jäin sopivasti kesken kiireisimmän pentuarjen koko seitsenpäisen katraan yksinhuoltajaksi! 😁 

Viikkoon on mahtunut taas hurjan paljon vieraita, ensimmäiset pesut, föönaukset ja trimmit, autoilua ja kyläilyä sekä paljon ulkona leikkimistä ja nukkumista. Aidatun pihan riemu jäi osittain vähän lyhyeksi, kun tytöt keksivät, että aidan raosta pääsee livahtamaan naapurin pihalle. Ja kun rako oli tukittu, neidit tietysti hoksasivat, että kun oikein tarkasti puikahtaa, mahtuu koko pikkuinen pentu aidan neliönmuotoisten aukkojen läpi. Toistaiseksi parivaljakko ei ole vielä keksinyt, että aidasta pääsee läpi joka kohdasta - onneksi! Ihan rentoa ulkona oleminen ei kuitenkaan enää ole, vaan häntien lukumäärää saa olla laskemassa koko ajan.

"Tuu perässä, täällä se rako on!"

Myy ja Tiuhti leikkivät 💕

Myös laumamme uroskoira Wall-e palasi kotiin oltuaan pitkään kummiperheessä hoidossa, jotta Tiuhtin ei tarvinnut vahtia toisen koiran liikkeitä ja ovet saivat olla auki. Wall-en aiempi vierailu osoitti, että Tiuhti ei vielä ollut valmis koirakaverin paluuseen, mutta nyt kaikki sujui oikein mainiosti. Vähän Wall-ea pennut ahdistavat, jos ne vyöryvät laumana kimppuun, mutta yksittäisen pennun kanssa Wall-e on innostunut jopa vähän leikkimään. 💗 Häntä huiskuen se pikkuriiviöiden kanssa ulkona puuhailee, joten pääasiassa pennut taitavat olla ihan kivoja. Hienosti papparainen osaa myös hakeutua yläkertaan nukkumaan, jos kaipaa rauhaa.
Olemme myös päässeet pentuiän äänekkäimpään vaiheeseen, kun kavereille haukutaan, muristaan ja välillä kiljutaan suoraa huutoa. Paras leikki on se, että yksi tai kaksi pentua menee jonkun (usein mahdollisimman matalan) huonekalun alle ja loput haukkuvat sille kuorossa. Alla olijat tietysti vastaavat haukkuun. Näitä penturiehoja ulkona oleminen on helpottanut hurjasti, kun ei tarvitse murehtia, mitä seuraavaksi tuhotaan tai kuinka monta pissaa on siivottavana. Kaikki pennut ovatkin oppineet tekemään tarpeensa ulos valtavan hienosti. Lempileluja ulkona on lasten leikkiputki ja iso jalkapallo.

Taitava Nyy!

Hei päästä sisään! Meidän porras on poissa!

Aurinkoisten päivien lempipaikka

Tyhmä tihku, tahtoo ulos!

Tiuhti on asteittain lopettanut imettämistä. Edelleen se antaa pentujen imeä lyhyesti aamuisin ja välillä päivisinkin pennut saattavat koittaa roikkua nisillä pienen hetken. Palaute maidolle pyrkimisestä tulee kuitenkin yhtä nopeammin ja ärhäkämmin ja ärhäkkyyttä tarvitaankin, sillä pennut ovat terrierimäiseen tapaan kovin päättäväisiä ja sinnikkäitä. Luonteenpiirre tulee esiin hyvin myös siinä, kun yrittää kertoa pennulle, että jokin tietty asia, esimerkiksi sohvan kulman syöminen, ei ole soveliasta puuhaa. Sitä siirtää pennun muihin hommiin kerran, kaksi, kolme, lopulta talon toiseen päähän asti ja lelun kimppuun. Vaan ei! Sieltä se pentu rynnistää kohti samaa sohvankulmaa uudelleen ja uudelleen, ihan sama mitä yrittää. Meillä onkin aika paljon kaikenlaisia huopia tällä hetkellä suojaamassa huonekaluja. 😂

Järjestystä ruokalaan, tummelit vasemmalle kiitos!

Maanantaina kaikilla oli hurjan jännää, kun matkustimme ensimmäisen kerran kyläilemään ihanan Eijan luona, missä meitä odottivat espanjanvesikoirat Esko ja Mauri. Automatkat sujuivat pääosin hienosti ja pennut kuuntelivat meidän juttelua ja rauhoittuivat siihen, mutta arvatkaapa kuka piipitti aina välillä! No tietysti pikkuinen Pii aka Piipitin. 
Mauria ja Eskoa pennut vähän jännittivät, eivätkä pojat innostuneet leikkimään pentujen kanssa. Kohteliaita isäntiä ne kuitenkin olivat ja sietivät talon vallannutta pentujoukkoa hienosti. Kun matkustushäkin ovi avattiin kurkkasi Mauri heti nenänsä häkkiin tutkimaan, keitä siellä matkustaa. Sen jälkeen pennut marssivatkin yhtään jännittämättä häkistä ulos ja alkoivat tutkia paikkoja. Oli hauskaa huomata, miten jokaisella pennulla oli omat hommansa: Nyy keskittyi Eskoon ja Mauriin ja yritti väsymättä haastaa poikia leikkiin. Samoin Fii haastoi leikkiä isompien koirien kanssa. Nyy on täällä kotonakin aktiivisin hakemaan seuraa ja se on leikkinyt sekä Tiuhtin että Wall-en kanssa. Tämä näkyy myös siten, että Nyy riivaa sisaruksiaan ja antaa niille kyytiä silloinkin, kun kaverit haluaisivat nukkua. 😆 Pii puolestaan oli kyläreissulla itsenäinen tutkija, joka vaelteli yksinään huoneissa, kun muut pysyivät tiiviisti ihmisten seurassa. Toki Piikin parkkeerasi syliin paijattavaksi ja nukkumaan aina, kun siihen tuli mahdollisuus. Myy ja Fii keskittyivät olemaan aivan mahdottoman söpöjä ja hurmaamaan kaikki. Ne kiipesivät sohvalle ja syleihin ja nukkuivat onnellisina ihmisten lähellä. 

"Hei ketäs te ootte?"

"Leikkitkö mun kanssa?"

Kotimatka alkaa, kivaa oli!

Persoonallisuuden erot näkyivät myös trimmihommissa, onneksi Sini oli auttamassa ja trimmasikin tytöt kokonaan. Oliko syy sitten trimmaajassa vai koirissa, olivat tytöt koko homman läpi stoalaisen tyyniä ja trimmaaminen oli helppoa. Pii taas eli nimensä todeksi ja kiljui ja kiemurteli välillä kuin suurissakin tuskissa. 😂 Kun nostin Piin suihkun jälkeen syliin ja kiedoin pyyhkeeseen, sojottivat kaikki tassut ojossa ja koko pentu oli yhtenä lautana. Fii taas seurasi isänsä jalanjälkiä ja oli trimmauspöydällä kastemadon ja spagetin risteytys, jonka jalat eivät kantaneet yhtään. Nenä kyllä ehti salaman nopeasti sinne, missä sakset olivat. Trimmaapa siinä sitten yksin. Lopulta siistittiin korvat loppuun pikkukaverin nukkuessa ja samassa tilassa trimmattiin myös pää loppuun.

Trimmin myötä paljastuivat Fiin ainutlaatuisen vaaleat ripset.

Korvia kutittaa, auttaisko tää?!

Pieni surku vesirotta. 💗

Olen diagnosoinut Piin kiljumista pentuhuoneessa: se ei ole mitenkään ahdistunut siitä, että on erossa meistä ihmisistä, sillä kiljuminen portilla jatkuu, vaikka istuisin pentuhuoneen lattialla. Pii kiljuu, kun Pii tahtoo tai ei tahdo ja sillä hyvä. Portilla kiljutaan, koska pentuhuone on tylsä ja muualla talossa on hurjasti enemmän tekemistä ja hauskuutta. Luottakaamme siihen, että kiljuminen vähenee tyypin kasvaessa. :D

Tämän viikon jälkeen voi taas todeta, että meillä on täällä neljä valtavan suloista, rohkeaa ja iloista pentua, jotka alkavat olla valmiita uusiin koteihinsa. Kasvattajatädin sydän pakahtuu onnesta, ylpeydestä ja haikeudesta, eikä ikävän kyyneliltäkään olla vältytty. Onneksi pikkuinen Myy jää kennelin omistukseen, vaikka sijoituskotiin muuttaakin. 💖

Tässä siis seitsenviikkoiset söpöset painoineen ja - tadaa - virallisine nimineen. Tällä kertaa virallisten nimien taustalla on Robin Hobbin laaja kirjasarja The Realm of Elderlings, johon kuuluu kuusitoista kirjaa. Sarjan päähenkilö on Fitz, jonka tyttäriä Nettle ja Bee ovat, kun taas Verity on monelta osin Fitzille kuin isä.

Myy - Tinwelindon Nettle Farseer, 2374g

Nyy - Tinwelindon Bee Farseer, 2280g

Pii - Tinwelindon Fitz Farseer, 2698g

Fii - Tinwelindon Verity Farseer, 2615g

Kovin on Kirahvi Mainio jäänyt pieneksi. 💕
Lopuksi vielä kaverikuva, johon Mainio ei enää mahtunut. Maailman parhaat pienet, ei tämän ihanampaa porukkaa voi ollakaan!

Saattaa olla, että Myy muuttaa jo omaan kotiin tällä viikolla, joten tämä voi jäädä koko pentueen viimeiseksi yhteiseksi päivitykseksi. Ensi viikolla kuitenkin vielä kuulumisia tulevilta päiviltä, pysykää kuulolla! 😊