Ultraseikkailu ja ensimmäiset viralliset masukuvat

Masu kasvaa vauhdilla sekä pömpössä mitattuna että leveyttä, ja nisätkin ovat suurentuneet entisestään. Täällä ollaan siis varsin selvästi tiineenä, eikä enää jännitä ihan niin paljoa. Mielialat Kajolla ovat vaihdelleet tavattomasti, välillä noin suunnilleen sekunnin välein. Tyyppi saattaa heittäytyä selälleen syliin ja nuolla hirveällä vimmalla ja alkaa saman tien möristä kyljelleen kiepahtaen - ihan vain palatakseen takaisin nuolemisen pariin. Ollaan täällä vähän mietittykin, saattaisiko kysessä olla alkutiineyden pahoinvointia ja hormonien heittelyä. Viimeiset pari päivää Kajo on tosin esitellyt suloisinta puoltaan, toissapäiväisille ihanille vieraillekin näytteli masuaan ylpeänä. <3 Ehkä tästä päästään siis pikku hiljaa äitiyden euforiaan, joka Ronjalla oli niin huomattava.

Masua on tunnusteltu ja kuunneltu välillä monta kertaa päivässä, kun siitä ei malta pitää näppejään erossa. Ainakin kolme pientä möykkystä on paikallistettu varmasti, neljäskin on meidän mielestämme masussa erottunut. Ei tosin voi olla varma (meidän taidoilla), mitä suolenmutkia siellä tuntuu, mutta harjoittelemalla oppii. :)

Tänään käytiin Kajon kanssa pentu-ultrassa ja saatiin hyvä varmistus sille mitä olimme olleet tuntevinamme - ja vielä enemmän! Ultra-anturilla sohiessa saimme näkymään ainakin neljä, ehkä jopa viisi pentua <3 Kajo otti ultraamisen tosi hienosti ja malttoi maata paikallaan kun kolme eläinlääketieteen opiskelijaa innoissaan kokeilivat ultrausta vuorotellen... Myös eläinlääkäri kävi nopsasti massun läpi ja oli samaa mieltä havannoista. Pentuja on tulossa, monta!

Tässä muutamia still-kuvia ultraäänilaitteen näytöstä, sekä video yhdestä pennunalusta ja sen sykkivästä sydämestä. Katsokaa ja mykistykää elämän ihmeen edessä - niin me ainakin teimme.

Linkki videoon: http://youtu.be/wOYxrYEFV6Q

Näin kun neljä viikkoa tuli täyteen, alkaa myös viikottaisten virallisten massukuvien sarja. Masu on tosiaan ihan selvästi kasvanut viimeviikkoisista "epävirallisista" kuvista. jotka julkaistiin edellisessä blogipäivityksessä, vaikkakin eroa on ehkä hankala huomata muuten kuin näin vierestä seuraamalla. 

Jatkoa seuraa, viimeistään viikon kuluttua :)

Pentupömppö?

Meillä täällä Tinwelässä eletään aina vain jännittävämpiä aikoja. Stetoskooppi käy kuumana, kun pikkuruisten sydänten ääniä yritetään jäljittää Kajon masusta. Maanantaina jännitys tiivistyy huippuunsa ­ ­- meillä on nimittäin pentu-ultra! Kajon masussa on ihan selvä, pieni pömppö, ja nisät ovat selkeästi punaisemmat ja varsin turvonneet. Merkit siis näyttäisivät lupaavilta, mutta vielä ei uskalla olla varma.

Pentuja on kyselty yllättävän paljon, ja uudet kotiehdokkaat vaikuttavat toinen toistaan paremmilta. Miten ihanaa! Kiitos kaikille teille aktiivisille bedlingtonisteille, jotka jaatte kanssamme tämän jännityksen. <3

Tässä ennen virallisia masukuvia vähän epävirallisempi sellainen. Bongaa pömppis! ^^

Uusi päivitys viimeistään maanantaina, stay tuned. Siihen asti eletään herkeämättömässä jännityksessä.

Jännityksen aika alkaa

Kajo on nyt astutettu ja tuosta toivottavasti tiineytyy. Olimme ensin hieman liian aikaisin liikenteessä astutuksen suhteen, eikä Bonoa touhu tuntunut juuri kiinnostavan. Kajo sen sijaan on ollut koko ajan valtaisan innoissaan... Ensinhän sitä sitten hermoiltiin ihan tavattomasti, että tuleeko tästä yhtään mitään, mutta kun päivien annettiin vähän edetä kävi yhä ilmeisemmäksi, että nuoresta iästään huolimatta Bono oli hyvin tarkka oikeista päivistä. Toisaalta Bono oli myös hyvin tarkka siitä, että hän saa hoitaa homman ihan itse... Astuminen onnistui lopulta niin, että ihmiset ja kissat olivat suljetun oven takana, Kajon ja Bonon saadessa oman rauhan muualla kämpässä.

Että näin se suuren jännityksen aika on nyt aluillaan. Odotamme ensimmäisten tiineytymisen merkkien ilmenevän noin neljän viikon päästä, ja jos tapahtumat etenevät toivotulla tavalla, syntyy pieniä pentupalleroisia maaliskuun alussa. Pidetään peukkuja pystyssä!

Tässä vielä pari kuvaa suloisesta lemmenparistamme <3

Kajon juoksut alkoivat!

Vihdoin ja viimein pitkän pitkän odotuksen jälkeen Kajon juoksut alkoivat viime sunnuntaina. Moneen kertaan Kajo ehti meitä tässä syksyn aikana huijata, että ne alkaa ihan just, mutta jättikin sitten asian joka kerta sikseen. Tuli ihan itselle turhautunut olo, että eikö sitä osaa omaa koiraansa sen vertaa tulkita, että tietäisi onko ne juoksut nyt alkamassa vai ei. Loppujen lopuksi ehkä niitä vaan odotti liian kovasti. Mutta joka tapauksessa, tämä ensimmäinen odotus on nyt ohi, lopultakin. Toivotaan vaan, että kaikki etenee nyt tästä eteenpäin suunnilleen aikataulussaan ja toivotulla tavalla! Jos toiveet täyttyvät, pentulaatikkoon olisi luvassa tuhinaa helmi-maaliskuun vaihteessa. Pidetään peukkuja pystyssä!

Yllä kuva Kajosta sunnuntai-iltana, alempi kuva otettu tänä syksynä ennen lumien tuloa.

Bono

Bono kävi luonamme trimmissä ja seuraavana päivänä käytiin ottamassa herrasta kuvia. Sää suosi: aurinko paistoi, maa oli kuurassa ja ruska loi kauniin värimaiseman. Tässä muutamia otoksia:

Lisää kuvia Bonosta on katseltavissa täällä.

Näiden jo kauan sitten luvattujen kuvien lisäksi tarjoilemme tässä samassa myös Bonon luonnekuvauksen:

Yleensä kun Bonon tapaa, sillä on kova meno päällä. Agilitykentällä häntä vispaa, ja koiran liike tuntuu ajoittain olevan vähintään yhtä paljon ylös- kuin eteenpäin. Innostuksen kanavointi on kuitenkin helppoa, ja Bono osaa keskittyä hirmu hyvin kovassakin menossa tehden juuri sen mitä pyydetään. Se pitää yhdessä tekemisestä ja myös oppii uusia asioita hämmästyttävän nopeasti. Kentän laidalla hmisiä ja koiria moikataan suurella innolla, sillä Bono haluaa olla kaikkien kaveri.

Perusluonteeltaan Bono on kuitenkin rauhallinen. Kotioloissa se ei turhia hötkyile, eikä ole jatkuvasti vaatimassa huomiota. Sylissä se köllii hirmu mielellään rapsutettavana ja nauttii saamastaan huomiosta täysin siemauksin. Mutta kun jotain alkaa tapahtua, Bono on heti täysillä mukana. Vauhti kiihtyy siis bedlingtonmaiseen tyyliin nollasta sataan muutamassa hetkessä, vaikkakin Bonon vauhti saattaa mennä silloin tällöin ylinopeuden puolelle. Tohinoissaan Bono antaa itsestään helposti vähän pöhkön kuvan, mutta nuorenherran itsetunto ei tunnu siitä pahastikaan kärsivän. Bono uhkuu itsevarmutta suorastaan siinä määrin, että se tuntuu pitävän itseään sankarillisena ja ylväänä. Herralla on myös olemus kuin maailman suurimmalla hyväntekijällä, minkä perrusteella se on myös nimensä saanut.
Yhteenveton voisi sanoa, että Bono on todella rakastettava nuori uros, joka osaa jakaa välitöntä iloisuuttaan kaikille ympärillään.

Ulkomuodollisesti Bono on kohtalaisen kevytrakenteinen ja pitkäjalkainen, mutta silti selvästi maskuliininen uros. Runko on hieman lyhyt, mutta rintakehä on kapea ja syvä. Liikkuminen on kevyen ja vaivattoman näköistä ja häntäänsä se kantaa kauniisti. Turkinlaatu on Bonolla hyvä runsaine tukikarvoineen ja väri on myös tavallisesti oikein kaunis.

Ja malttamattomina me odottelemme täällä edelleen Kajon juoksuja alkaviksi...

Pentusuunnitelmia

Kajo ja hänen tuleva sulhonsa kävivät viime torsraina virallisissa silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksissa, ja molemmat saivat puhtaat paperit. Moitteettomat tulokset varmistivat suunnitelmamme, eli nyt on aika julkistaa seuraava yhdistelmämme:

Cuenta's Elysia "Kajo" ja Cirrus Yasper Blackfoot "Bono"

Molemmat tulevat vanhemmat ovat perusterveitä, reippaita ja iloisia koiria.  Kajon juoksut ovat todennäköisesti alkamassa parin kuukauden sisään, neidin käytöksestä päätellen mahdollisesti jo hyvinkin pian...  Pentuja olisi siis toivottavasti syntymässä joulu-helmikuussa. Lisätietoja yhdistelmästä, sekä lisää kuvia uroksesta tulossa lähiaikoina.

Pentutreffit Koirametsäsässä

Eilen järjestettiin kennel Tinwelindonin ensimmäiset pentutreffit! Saimme koolle kaikki Ronjan naperot omistajineen, mutta valitettavasti äiti itse ei päässyt paikalle juuri alkaneiden juoksujensa takia. Sää suosi, vettä ei tullut ja pentujen vauhikkaan menon huomioonottaen oli ihan hyvä, että aurinko pysyi pilvessä.

 

 

  

Pentujen retken tärkein ohjelmanumero oli juurikin leikkiä ja riekkua yhdessä, ja sitä ne myös teki. Melkein tuntui kuin epelit eivät olisi koskaan omille teille lähteneetkään, niin luontevasti yhteinen paini ja hippa lähti käyntiin heti alusta alkaen.

Ihmisolennoille retki piti sisällään piknikin, jonka pystyyn pistäminen vaikutti täysin mahdottomalta tehtävältä pentujen riehunnan keskellä. Kun kovaan menoon ei tuntunut tulevan minkäänlaista taukoa, päätimme lopulta sitoa tyypit kiinni, jokaisen omaan puuhunsa. Teko tuntui aluksi julmalta, mutta kaikki pennut rauhoittuivat nopeasti - taisi pakollinen lepotauko olla niille ihan hyväksi.

Bella

Lenni

Pete

Eemeli

Kun kaksijalkaiset olivat saneet vatsansa retkiherkuista täyteen, päästettiin lössi taas irti ja lähdimme vaeltamaan takaisin autoille päin.

 

Laura ja Bella lähtivät ensimmäisinä takaisiin kotiin päin, ja jäimme vielä poikalauman kanssa harjoittelemaan tulevaa näyttelyä varten. Minni ja Katja ovat saaneet hyvin jutun juonesta kiinni ja Pete ja Lenni esiintyvätkin jo todella hienosti. Tuskin maltamme odottaa parivaljakoiden ensimmäistä esiintymistä TerriErissä!

Pojat päästettiin harjoitusten päätteeksi vielä riekkumaan:

 

 

 

Kiitoksia kaikille ihanasta treffipäivästä! Kuvia löytyy lisää täältä.

Laura ja Bella, Katja ja Lenni, Anna ja Eemeli sekä Minni ja Pete

♥

Ronjan epeleiden kuulumisia

Kuinkakohan monta kertaa tässä viimeisen parin kuukauden aikana on ollut tarkoitus laittaa kuulumispäivitystä Ronjan epeleistä? No, lienekö aikomuksilla ollut mitään merkitystä, kun ei kuitenkaan mitään ole aikaiseksi saanut. Mutta nyt tässä vihdoin kuvia ja tapahtumapäivityksiä :)

Kaikilla pennuilla on mennyt oikein mukavasti. Hyvin herttaisia ja ihmisrakkaita tyyppejä ovat kaikki, äitiinsä ja isäänsä tulleet. Naperot ei enää mitään ihan pikkutaaperoita ole, kaikilla on esimerkiksi vaihtuneet aikuisten hampaatkin jo suuhun. Kokoa epelit ovat kasvaneet reippaasti. Tytöntyllerö Bella on pienin ja sievin kuten pienen tytön kuuluukin. Pete ja Lenni ovat oikein kunnon pojanrötkäleitä jo, painavat yli yhdeksän kiloa kumpainenkin. Eemeli ei juuri säkäkorkeudessa vaikuta isoveljilleen häviävän, mutta painoa Eemelillä on pari kiloa veljiänsä vähemmän.

Tässä muutamia kuvia ihanuuksista alkukesällä:

Eemeli ja Pete

Bella, takana Eemeli

Lenni
Kuva: Katja Moilanen

Pete ja Lenni ovat käyneet myös luonamme trimmattavana ja omistajansa samalla vähän trimmauskoulutuksessa. Minni trimmasi Peten ensimmäisen kerran kesäkuun alussa:

Lennin trimmaus venähti kesäkuun loppupuolelle asti, ja karvaa oli pojassa sen veroisesti. Pituudesta huolimatta olivat Katja ja Mikko saaneet pidettyä turkin oikein hyvässä kunnossa. Muutaman tunnin pakertamisen jälkeen karvan alta paljastui komea nuorimies:

Bellan ei ole tarvinnut tulla meidän luokse trimmattavaksi, kun se onnistuu Lauralta hyvin vanhasta kokemuksesta. Tässä tuoreempi kuva Bellasta mökkeilyyn sopivassa trimmissään :)

Kuva:; Laura Kallio

Näillä näkymin saamme koko pentueen taas koolle vajaan kahden viikon päästä Tinwelindon-kennelin ensimmäisillä pentutreffeillä! Elokuun lopussa on puolestaan luvassa Lennin ja Peten ensimmäinen julkinen esittäytyminen koiranäyttelyssä, tämän vuoden TerriErissä. Pete kävi jo ensimmäisessä näyttelyyn valmistamassa trimmissä...

...ja kehäesiintymisharjoituksessa:

Hienosti Minni Peten jo esittää, ja kaksikko onkin TerriErissä osallistumassa myös Jurior Handler -kehään :)

Eemelin näyttelyura ei vaikuta ihan hevillä urkeavan. Toinen kives ei ole vielä laskeutunut, vaikkakin se on pikkuhiljaa lupaavasti hilautunut kohti toivottua paikkaa. Tässä siis vielä viime hetken mietinnöissä uskaltaisiko kolmannenkin pojan ilmoittaa mukaan erkkariin.

Vaikka näyttelyharrastuksen toteutumisesta Eemelin kanssa ei ole takeita, on pikkumies jo hyvin lupaava agilitykoiran alku. Eemi on nyt useampana viikkona päässyt isompien koirien mukana agitreeneihin ja muutamaan kertaan kokeilemaan muun muassa esteitä (rimat maassa) ja putkea. Mikä agihirmu siitä vielä tuleekaan!

Eemeli

Nyt kun on tiedossa pennuille ihan todellista yhteistä ohjelmaa, ehkä näiden kuulumispäivitysten tekeminen onnistuu ainakin hetken aikaa totuttua paremmin ;)

Kajo luonnetestissä

Kajo kävi tänään Tuusulassa luonnetestissä. Tuomareina toimivat Tapio Eerola ja Anu Hatunpää. Testistä tuli ihan Kajon näköinen, tässä tulokset lyhyillä omasanaisilla erittelyillä:


Toimintakyky +1 kohtuullinen
Kajo halusi kovasti tehdä asioita testin aikana, mutta useinkaan sillä ei meinannut ihan rohkeus riittää. Pimeässä huoneessa Kajo lähti ensin tosi hienosti etsimään minua, mutta ei sitten uskaltanutkaan tulla huoneen pimeimpään soppeen, ennen kuin olin sitä jo vähän huhuillut ja taskulampulla näytetty suuntaa.

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Olin kuvitellut että yksin seinään kiinni sidottuna Kajo olisi räyhännyt lähestyvälle uhkaavalle henkilölle ihan kunnolla, mutta Kajo ei sanonutkaan sanaakaan. Raasu lähinnä katteli mihin minä olin kadonnut ja yritti väistellä parhaansa mukaan. Kajo antoi myös heti koskea itseensä tuomarin lakattua riehumasta.

Puolustushalu +1 pieni
Sekä kelkalle, että meitä lähestyvälle riehuvalle tuomarille Kajo huusi kunnolla, mutta sen sijaan että neiti olisi asettunut minun eteeni, karkasi se aika vilkkaan selkäni taakse piiloon räyhäämään.


Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Kajo ei halunnut lähteä leikkimään kepillä, vaan meni sen sijaan moikkaamaan toista tuomaria joka oli testin alun seisonut sivummalla. Kajon mielestä tuomari ei osannut leikittää kunnolla, joten päädyin sitten itse leikittämään Kajoa meidän omalla rievulla. Kun Kajo oli päässyt kunnolla vetoleikin vauhtiin, ojensi lelun tuomarille, joka sai jatkettua leikkiä oikein hyvin. Kajo ei päästänyt lelusta irti vaikka sen silmät peitettiin tai muuten yritettiin uhata/häiritä leikin aikana.

Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Testi kuormitti Kajoa, minkä huomasi hyvin siitä, että testin alussa komeasti pystyssä heilunut häntä laskeutui vähän rotutyypillisempään asentoon testin loppua kohden.

Temperamentti +1 erittäin vilkas
Tämä oli myös minulle hieman yllättävä kohta, sillä en ole ajatellut Kajon olevan mitenkään erityisen vilkas. Totta kuitenkin on, että Kajon reaktiot testin aikana olivat aika voimakkaita, ja välillä niin vauhdikkaita, että sitä törmäiltiin minne sattuu...

Kovuus -2 pehmeä
Eli Kajo on pehmeä, mutta hyvin kovapäinen pieni terrieri. Tuomarit näkivät pehmeyden olevan syynä moniin "arvosananalennuksiin" muissa testikohdissa, kuten puolustushalussa ja toimintakyvyssä.


Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Jos jokin, niin tämä oli tiedossa jo entuudestaankin :)

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Ei Kajo juuri laukauksia hätkähtänyt, korvat hörössä kuunteli mitä oikein tapahtuu.


Kokonaispistemääräksi Kajo sai 132 - 16 = 116 p eli hyväksytyn luonnetestituloksen. Kannatti käydä, oli todella mielenkiintoinen testi. Suosittelen!

Videon Kajon luonnetestistä voi katsoa täältä. (kuvaaja: Kiia Westin)

Roturace 2012

Kajo ja Ronja osallistuivat tämän vuoden bedlingtonien RotuRace-joukkueisiin. Ronja kilpaili Beduliinit-joukkueessa yhdessä Bellan, Dooriksen ja Kuuran kanssa, ja Kajo oli mukana Superlampaat-joukkuessa yhdessä Wäinön, Helmin ja Mintun kanssa. Kaikki bedlingtonie juoksiva hienosti ja ajat mahtuivat sekunnin sisälle (aikoja tuli väliltä 7,77-8,73 s). Beduliinit ja superlampaat saivatkin tismalleen samat joukkueajat eli 16,440 s (joukkueen paras ja huonoin aika poistetaan ja kaksi keskimmäistä aikaa lasketaan yhteen), joukkueiden sijoitusten ollessa 8. ja 9. kaikkiaan 27 joukkueesta. Ei mikään huono sijoitus ja kaikkiaan hyvin tasaiset joukkuesuoritukset! Yksilöajoissa Kajo oli 42. ajalla 8,31 ja Ronja 48. ajalla 8,38 kaikkiaan yli sadan koiran joukosta.

Kajo
Kuva: Jonna Paronen

Ronja juoksi tänään toista kertaa elämässään vieheen perässä ja ensimmäistä kertaa oikealla radalla, eli Ronjalle kunniamaininta aloittelijan hienosta suorituksesta! Ronja oli päässyt kokeilemaan viehejuoksua ensimmäistä kertaa vasta vajaata viikkoa aiemmin, ja tänään siis porskutteli radalla jo kuin vanha tekijä. 

Oli mukava päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan!