Viisiviikkoiset (ja vähän päälle) kakarat

Tällainen myöhästelyjen kulttuuri tuntuu taas levittäytyneen tämän blogin kirjoittamisen ylle. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? (montakohan kertaa oon tuonkin jo joutunut toteamaan näitä postauksia kirjoittaessani...? :'D)

Itse asiaan, eli Vardan pupeloisiin, jotka täyttivät viisi viikkoa viime perjantaina. Varsinaisena viikkoissynttärinä ei vielä portretteja näistä karvaturriaisista otettu, mutta oltiin kuitenkin ulkona kuvailemassa ilta-auringossa, tässä muutama otos:

Seuraavana päivänä eli lauantaina olikin sitten pentujen ensimmäinen pesu- ja trimmauspäivä. Kaikki kolme kakaraa käyttäytyivät erinomaisen hienosti. Pientä asiaankuuluvaa vastustelua ja protestointia oli toki sitäkin, mutta pääpiirteisään toimenpiteen sujuivat kaikkien kanssa hyvin jouhevasti. Tässä siis viralliset viikkoisposetukset meidän pienistä minibedlingtoneista viisiviikkoispainoineen <3

Tellu 960 g

Vallu 1226 g

Manu 1175 g

Viidennen viikon kuulumisista noin yleisellä tasolla kirjoitettakoon vielä, että pennut käyvät nyt ulkona useita kertoja päivässä ja alkavat hiljalleen tottua kiinteän ruoan syöntiin (koskee eritoten Tellua, myös jossain määrin Manua, Vallu on ollut alusta asti kova poika syömään). Pentujen liikkuminen ja leikit muuttuvat koko ajan vauhdikkaammiksi, pikku tassuin nelistetään jo kantapäiden perässä ja keskinäiset painit äityy välillä kunnon nujakoiksi. Erityisesti Tellu on kunnostautunut ikea-rotan tappamisen saralla ja riepottelee itsensä kokoista pehmolelua oikein topakan tarmokkaasti. Kaikkea pitää purra ja maistaa -tyyppinen mentaliteetti on levinnyt muutenkin koko pentueeseen ja tavarat joita ei halua pentujen pureskeltaviksi on jo nostettava pois niiden ulottuvilta. Hampaita naperoilla ei ole vielä kulmahampaannysiä enempää, mutta niilläkin, kera hyvin napakan ienotteen, saa jo ihan kunnon tuntumaa pureskeltaviin kohteisiin.

Tähän loppuun vielä muutamia kuvia sunnuntaiselta ulkoiluretkeltä:

Tellu

Vallu

Manu

Äiteen kanssa

Yritettiin ottaa myös hieman asetelmallisempia perhekuvia. Helpommin sanottu kuin tehty:

Sitten kun pennut päättivät ruveta evästämään, oli poppoo yllättäen paljon helpompi saada pysymään yhden ruudun alueella:

Aikamoinen kuvasaastepläjäys tällä kertaa. Seuraava päivitys ehkä jo muutaman päivän päästä. Saa nähdä miten käy :D Vinkkivitosena kannattaa seurata myös pentujen facebook-kuvakansiota, sillä kuvilla on ollut hieman tapana päivittyä sinne enempi ajallaan kuin tänne blogin puolelle ;)

Kuukausi takana, kuukausi edessä - pennut neljä viikkoa ja risat

Pupeloiden viikkoiskuvaus venähti parilla päivällä ja kuvien julkaisu vielä vuorokaudella lisää. Syynä Tellun hyvin vaihteleva kunto ja sen vuoksi myös allekirjoittaneen valitettavan heilahteleva mieli. Valoa on taas tunnelin päässä, minkä vuoksi tätä rohkaistuttiin taas kirjoittamaan. Tellu sairastui uudelleen joitakin tunteja edellisen pentujulkaisun jälkeen, toivottavasti näin ei käy enää tällä kertaa. Kyseessä on jonkinsortin mahavaivat, jotka lienevät jälkimyllerrystä Tellun aikaisemmin sairastamasta enteriitistä. Normaaliin tilaan ei ole vieläkään päästy, mutta poikien rinnalla on jo onneksi taas surkean rätin sijaan hyppivä ja pomppiva reipas pieni terrierin alku.

Emälle tyypillinen itsepäinen luonteenlaatu
alkaa hiljalleen näkyä myös tyttären ilmeessä :D

Ja siis kyllä, pennuista on tullut hyvin reippaita ja eläväisiä viimeisimmän viikon aikana. Maailma laajentui pentuhuoneesta olohuoneen puolelle ja sitä kautta koko asuntoon. Nämä pennut eivät nimittäin arkaile lainkaan tehdä yksinäisiä seikkailuretkiä aavoille laminaattitasangoille. Vallu osasi jo toisen olohuonevisiitin aikana köpötellä takaisin pentuhuoneeseen olohuoneesta eteisaulan kautta pentuaitaukseen (kokonaismatka reippaasti yli kymmenen metriä ja aloitus- ja päätepisteet eivät ole kumpikaan nähtävissä matkan puolivälistä katsoen) ja muutenkin pieniä karvaturriaisia katoaa tasaiseen olohuoneen leikkikentältä ja löytyy milloin keittiöstä, eteisestä, makuuhuoneesta tai kylpyhuoneesta (jos ovet sattuvat olemaan auki). Haparoiva muksahtelu on hyvin pitkälti jäänyt pois ja korvatutunut topakalla seisomisella kera tassulla huitomisen, pupujussilaukalla, hypyillä ja pompuilla. Keskenään pennut painivat jo hyvin vakuuttavan näköisesti toisiaan ikenillä purren, ravistellen ja samalla muristen. Kiinteän ruoan syöminen on sitävastoin vieläkin maistelutasolla - äidinmaito kun näköjään pitää mahan tarpeeksi kylläisenä, niin miksikäs sitä pienet seikkailijat muuta haluaisivat syödäkään.

Tämän paremmin tassulla naamaan lyönti ei valitettavasti
ole kameralle tallentunut. Todellisuudessa läpsiminen
on jo varsin topakkaa!

Pentujen luonne-erot ovat nyt käytösmallien ja elekielen monipuolistutta alkaneet näkyä paremmin. Tellu on hyvinä päivinään hyvin terhakka ja toimenlias pikkuneiti, kova hyppimään, pomppimaan ja kiusaamaan veljiään. Tellu on myös hyvin vahvasti ihmisiin suuntautnut, mihin voi toki vaikuttaa se, että sitä on hoidettu ja käsitelty niin paljon ihan pienestä pitäen. Vallu on porukan seikkailija ja terminaattori. Vallu on ensimmäisenä tutkimassa uudet paikat ja kun sen touhuja (tai unta) häiritään, alkaa kuulua hyvin totista ja napakkaa murinaa. Manu on porukan mietteliäin ja rauhallisin. Kun Tellu ja Vallu seikkailee tai mellastaa, Manu yleensä ottaa iisisti turhia hötkyilemättä.

Tasapuolisuuden nimissä kuvat myös Vallusta...

ja Manusta

Kaiken lätinän perään tässä vihdoin nämä pikkutyyppien neliviikkosposetukset. Kuten kuvista näkyy, kuvausten yhteydessä tehtiin myös ensimmäiset seisomaharjoitukset. Pojat olivat kuin vanhoja tekijöitä, mutta Tellu ei ollut asiasta yhtä innostunut... :D Painot ovat neliviikkoispäivältä vaikka kuvat on otettu kahta päivää myöhemmin. Tuolloin ei vielä ihan paukutettu kilon rajaa rikki kenenkään kohdalla, mutta ei liene varmaan yllätys, että pojat ovat tähän päivään mennessä kyseisen rajapyykin jo ylittäneet ;)

Tellu 717 g

Vallu 988 g

Manu 934 g

Loppuun vielä koko katras <3

Niin se on pentujen ensimmäiset neljä ja puoli viikkoa jo takanapäin! Enää toiset neljä ja puoli viikkoa ja sitten ainakin poikien olisi jo aika muuttaa uusiin koteihin...

Papun pentujen kuulumisia

Tämä päivitys oli tarkoitus tehdä Papun palleroiden saavuttaessa puolen vuoden iän, mutta erinäisistä syistä johtuen tämä ilmestyy nyt noin kuukautta myöhässä. Joka tapauksessa kaikki kuusi kakaraa ovat tässä ajassa kasvaneet hienoiksi pikkubedlingtoneiksi, ja niiden kehitystä ja elämää uusissa kodeissaan on ollut suuri ilo seurata. Heti alkuun siis suurkiitos teille kaikille uusille tinweläisille ihanista kodeista, jotka tarjositte meidän karvanassuille. <3

Tuttuun tapaa edetkäämme kakaroissa ikäjärjestyksessä ;) Ensimmäisenä siis pitkänokkainen Edisonimme, joka sai tähdittää myös kuukauden takaista näyttelypostausta korkattuaan kehät pentuluokassa. Näyttelypuuhien aloittamisen lisäksi Edison on viettänyt iloista kotielämää kuvien perusteella paljolti ulkona puutarhassa nauttien sekä lasten kanssa leikkien. 

Edison 16vk

Verrokiksi uudestaan Edisonin näyttelyposetus, ikää noin 6kk

Ihana pörröinen pitkänenä <3

Toisena meidän Sulo-Antero, edelleen pentueen iso poika. Sulo on myös viettänyt ihanan vauhdikkaan oloista lapsiperheen elämää. Sulolle on ahkerasti opetettu erilaisia temppuja, joita herra on myös soveltanut kekseliäästi. Varsin fiksusta kaverista on siis kyse, mikä ei sinänsä yllätä, kun jo pentulaatikossa oli selvää, että kyseessä on reipas ja seikkailijasieluinen poika. Sulo onkin myös ahkera mökkeilijä ja eräkävijä.

Sulo 5kk

Seikkalua metsässä...

...ja suolla.

Jediä puolestaan kuvaa hyvin edelleen lausahdus "pieni mutta pippurinen". Kuten jo parikuisena oli ilmeistä, on tämä pieni tehopakkaus kuulemamme perusteella se suurin ärrieri tästä porukasta ja lisäksi ilmeisesti perinyt isänsä suvun metsästysvietit vahvoina. Isoveli-Riston kanssa elämä on sisukkaasta luonteesta huolimatta rullannut mallikkaasti alusta alkaen.

Jedi 4kk

Jedi noin 6kk

Kulmakarvojen ilmeikkyys ei ole vähentynyt :D

Nooa on elänyt hieman rauhallisemman oloista elämää, johtuen mahdollisesti siitä pääjoukkoa erottavasta seikasta, että kotona ei ensinnäkään ole pieniä kaksijalkaisia ja toisaalta isosiskona on venäjänvinttikoira. Ei sillä, että tämän vuoksi esim. pehmolelut eivät räjähtelisi ympäri asuntoa tai tapahtuisi muita tyypillisiä terrierilapsen puuhasteluja. Nooan kanssa on jo kokeiltu rally-tokon alkeita ja omistaja on puolestaan lähtenyt tutustumaan trimmaamisen saloihin erityisen ansiokkaasti!

Nooa 4kk

Isosiskon kanssa

Nooa on saanut lisänimen panda, minkäköhän tähden? :D

Napu, joka vielä monin paikoin Ainona tunnetaan, muutti toukokuun alkupuolella sijoituskotiin monenkirjavan joukon jatkeeksi mäyräkoiran, saksanpaimenkoiran ja saksanseisojan kaveriksi. Napu on jo päässyt suunnilleen yhtä kirjavalla skaalalla tutustumaan eri koiraharrastuksiin mm. jäljestykseen, agilityyn ja raunioihin. Napu on edelleen hyvin paljon Papun oloinen ja näköinen, eli ei ole omena kauas puusta pudonnut, niin ominaisuuksien kuin loppujen lopuksi nimenkään osalta :D

Napu 4kk

Napu noin 6kk

Jengi :D

Jäljestyshommissa

Cosmos on Helsingin asukkina tämän joukon urbaanein herra. Hihnalennkeilyn lisäksi Cosmoksen kanssa käydään paljon koirapuistoissa. Tyylikkään kaupunkilaisen ulkokuoren alle kätkeytyy kuitenkin (tässäkin tapauksesa) hyvin innokas mökkeilijäkoira, joka sisarustensa tapaan tykkää kahlailusta ja hiekkakylvyistä. Cosmos on pennuista ehkä puheliain, ulinaa pääsee kuulemaan yleensä silloin, kun tyyppi on erityisen iloinen ja innoissaan.

Cosmos 4,5kk

Cosmos ja Cosmoksen pallo

Rantaleijonan poseeraus

Semmoinen sakki, aika ihania meidän mielestä <3 Kaikki omanlaisiaan (ja erityisesti oman näköisiään), mutta olemukseltaan kuitenkin hyvin samantyyppisiä keskenään. Edisonin, Jedin, Nooan, Napun ja Cosmoksen trimmiposetuksia lukuunottamatta kuvien ottajina on ollut kunkin omat omistajat.

Pentujen ensimmäinen ulkoiluhetki ja viralliset nimet

Pennut kävivät tänä eilen illalla ensimmäisen kerran haistelemassa ulkoilmaa kun sade ja tuuli hellittivät hetkeksi ja ilta-aurinkokin pilkahti. Ennen retkeä syötiin vähän tukevampi välipala (maisteltiin ekaa kertaa jauhelihaa, oli tosi hyvää!), vedettiin hyvät päikkärit pohjalle ja sit hups heijakkaa, koko kööri raijattiin pihamaalle. Kamera valmiudessa laskettiin pennut ruohikolle, mutta vipinä alkoi heti siinä määrin, etteihän siinä mitään ryhmäkuvaa ehtiny ottaa. Lapsoset tallustelivat, maistelivat ruohoa ja kaarnanpaloja, haistelivat ilmaa ja välillä pysähtyivät, kukin vuorollaan, hetkeksi ihmettelemään maailmaa.

Manu ja vastaantuleva liikenne

Vallu ja Tellu, iso veli ja pieni sisko

Vallu, Manu ja Tellu

Pentujen viralliset nimet päätettiin myös tässä viikonlopun aikana. Nimien keksiminen kävi harvinaisen nopeasti, tematiikka oli kai meille molemmille niin ilmeinen. Palaamme taas Tolkien tarustoihin ja koska on kyse Vardan lapsista, ovat nimet sen mukaiset. Varda asetti taivaalle auringon ja kuun, ja niitä ohjaamaan maiat nimeltään Arien ja Tilion. Myöhemmin Varda nosti taivaalle Eärendilin, jonka otsassa oleva silmaril loistaa taivaan kirkkaimpana tähtenä. Täten napsukkaisemme viralliset nimet ovat: 

Tinwelindon Arien

Spirit of fire, maiden of sun

Tinwelindon Tilion

Hunter and guide of the moon

Tinwelindon Silmaril

Bright star of hope