Viime viikolla se alkoi – epäilys siitä, ettei Kajon masussa kaikki ole aivan niin kuin pitäisi. Se hiipi mieleen kylmäävänä pelkona ja hyväksymättömänä. kysymättömänä vieraana. Perjantaina kävimme itseksemme ultraamassa Kajon. emmekä löytäneet pienten sydänten sykettä enää. Pelko sai vahvistusta, mutta Kajo voi hyvin ja painokin oli lisääntynyt. Ehkä sittenkin. Entä jos kuitenkin...
Eilen emme enää kestäneet epätietoisuutta ja varasimme ajan oikealle, kokeneelle eläinlääkärille. Saimme vahvistuksen peloillemme kun kuulimme, että kaikki Kajon pennut olivat abortoituneet. Meille ei tulisi pentuja. Meille ei tule pentuja.
Illalla sytytimme viisi kynttilää, jokaiselle pysähtyneelle sydämelle. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti