keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kaksi viikkoa mittarissa

Pennut täyttivät tänään kaksi viikkoa. Silmät eivät ole vielä kellään auenneet, vaikkakin silmäluomet ovat muuttuneet sen näköisiksi, että aukeaminen on enää hetkistä kiinni. Pennut ovat myös alkaneet liikutella silmäluomiaan jo päiviä sitten. Korvakäytäviä tukkinut vaha on alkanut varista pois, eli tuskin kauaa menee siihenkään, että lapsukaiset pääsevät tutustumaan myös tämän maailman ääniin.

Maito on piiperoille maistunut, onneksi sitä on maitobaarissa hyvin riittänytkin. Liikkuminen ja eleet ovat monipuolistuneet, eikä ole tavatonta, että pienet hännät vipattavat hyvän nisän sattuessa kohdalle. Jalat ovat alkaneet pikkuhiljaa kantaa, ja nisälle mennessä pentu jos toinenkin nousee silloin tällöin jo huojuvien jalkojensa varaan. Eteenpäin tällä tavoin päästään korkeintaan askel tai pari, ennen kuin tasapaino pettää ja pentu muksahtaa kyljelleen noustakseen vain uuteen yritykseen. Pääasiallisesti liikkuminen tapahtuu kuitenkin edelleen ryömien, mutta vauhti on vähintään tuplaantunut viime viikosta. Yllättävän vauhdikasta ja tarkoituksenmukaista tuo pentujen meno siis on, ottaen huomioon että ovat edelleen kuurosokeita! Ääntely on muuttunut laserpyssytaistelua muistuttavasta ujelluksesta kovaääniseksi apinalauman älämölöksi.

Sen pitemmittä puheitta tässä päivityksen kohokohta, eli pentujen viikkoiskuvat:


Jooseppi 717 g





Kalevi 689 g





Vappu 564 g





Josefiina 576 g





Armas 717 g





Otto 560 g





Ja ryhmäpotretti "pentukasa". Päällimmäisenä Otto, keskirivissä Josefiina ja Jooseppi ja pahnan pohjimmaisina Vappu ja Armas. Koko komeutta reunustamassa vasemmalla nokkaeläin Patu ja oikealla Kalevi.



Veikkaukset ja mutuilut pentujen luonteenpiirteistä ja ulkomuodollisista eroista alkavat hiljalleen tuntua varmemmilta. Armas ja Jooseppi ovat edelleen sakin isoimmat mörssärit. Kalevi on näennäisesti kooltaan yhtä iso, mutta on rakenteeltaan hieman kevyempi ja painaa siksi vähemmän. Pikkuinen Otto on koko pentueen toiseksi pienin, mutta sillä on levein pää. Josefiina on Vappua selvästi tukevampaa tekoa. Luonteen puolesta Otto ja tytöt ovat säpäkimmät ja näiden vintiöiden olemme jo kuulleet vähän murisevankin kun he kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi, kuten esimerkiksi pyllyä pyyhittäessä. Vappu ei ole erityisen pitkäpiimäinen, vaan se kyllästyy nopeasti johonkin nisään ja reissaa siten jatkuvasti ympäri maitobaaria maistellen vähän joka kohdasta. Armas on porukan mammanpoika, joka jää avuttomana paikoilleen vikisemään jos nisästä loppuu maito. Toisaalta se myös nauttii silittelyistä ja hellyydestä silminähden jo nyt. Jooseppi on kaikista rennoin ja aina tyytyväisen oloinen. Kalevia puolestaan kuvailisi tällä hetkellä sanoin itsenäinen ja päättäväinen.

Pentulaatikkoa pari viikkoa tiiviisti tuijoteltuamme tuntuu hauskalta ajatella, että pian sieltä tuijotetaan takaisin – yhtä ihanaa odottamista koko pentuelämä! <3 ­

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti