Kolme vintiötä

Kajon pupsit ovat jo yksitoista viikkoa, ja täällä ne vielä könäävät, Edwiniä lukuunottamatta. Eetu on lähdössä uuteen kotiinsa noin viikon kuluttua, mutta Ristolle omaa ihmistä ei ole vieläkään löytynyt.

Muksut alkoivat olla taas rähjäisen näköisiä, niin ne pääsivät pesulle ja turkin siistimiseen.

Tinwelindon Alagos
Risto

Olisitko sinä minun uusi oma ihminen?

Tinwelindon Nifredil
Ilta

Tinwelindon Bregedur
Eetu

Isoja lapsia nuo alkavat jo olla. Sohva on täällä kotona valloitettu ja sille on opittu hyppäämään erittäin sujuvasti. Sohvasta on sitä myöten tullut naperoille lempinukkumapaikka, bedlingtonmaiseen tapaan :)

Myös erilaisia kommelluksia on alkanut sattua yhä enemmän. Risto molskahti pää edellä vessanpyttyyn ja Ilta tipahti pöydältä pyykkikoriin... Kenkiä, sukkia ja kaikkea muuta mukavaa on ruvettu silppuamaan ihan toden teolla. Sanomalehdet eivät tahdo enää pysyä funktionaalisina, koska niitä kuskataan ahkerasti ympäriinsä ja riivitään riekaleiksi. Roskia syödään niin paljon kuin niitä vain löydetään, sillä seurauksella että pentu jos toinenkin on oksennellut mitä kummemman näköisiä mömmöjä, ja jokaisen kakka on saanut värikkäitä koristeita. Kyllä sitä ihan oikeaakin ruokaa popsitaan joka aterialla sellaisella tohinalla, että pentujen voisi luulla kärsivän pahastakin nälänhädästä.  Nahkapuruluita katoaa pieniin kitoihin ällistyttävää vauhtia, erityisesti Ilta on kunnostautunut tällä saralla (pojat syö mielummin kenkiä). Penturiehat ovat yhä villimpiä ja äänekkäämpiä, ja nyt niitä on todistettu myös neljän aikaan aamuyöstä...

Pikkuhiljaa tämä kolmen pennun kaitsemin alkaisi siis riittää meikäläiselle...niin ihania ja rakkaita kuin nuo muruset ovatkin <3