Tiuhtin (vauhti)pentujen neljäs viikko

Pentujen neljäs viikko on sujunut hurjaa vauhtia. Niin hurjaa, että kasvattajatäti ei kaikilta kiireiltään ehtinyt kirjoittaa blogia koko viikolla.
Viikkoiskuvat yritettiin ottaa työpuhelimen avustuksella, mutta ne meni vähän pieleen, kun puhelin oli pentuja hitaampi.
Niinpä tämän viikon blogi tulee hävyttömästi monta päivää myöhässä ja kompromissikuvilla, kun jokaisesta pennusta oli keskimäärin vain noin yksi noin suunnilleen onnistunut kuva. Paitsi Piistä, joka istuskeli vain rauhaksiin Mainion kaverina ja oli oikein kuvauksellinen. 💗

Suloisin pieni Nyy

Uusi, isompi pesä, hurraa!

Fiin sylipäikkärit

Pii isosiskon sylissä

Tiuhtilassa on tapahtunut taas hurjasti: pentujen aika kuluu lähes täysin pesän ulkopuolella, kiinteää ruokaa syödään hyvällä halulla neljä kertaa päivässä ja leikit ovat levinneet koko alakertaan.
Loppuviikosta pentuja alkoi yhtäkkiä ilmestyä olohuoneeseen leikkimään, eikä pitkä käytävä pesän ja olohuoneen välillä enää pelota. Koitin avata pentujen leikkiputken varovasti olohuoneeseen yksi päivä ja ajattelin, että siihen voi hiljalleen alkaa tutustua ennen kuin se siirtyy ulkoleikkeihin. Mitä vielä! Ei mennyt kuin pari sekuntia, kun Myy ja Fii talsivat jo putkea edestakaisin. 😄 Näitä pentuja ei mikään tunnu hetkauttavan, ihan sama mitä tapahtuu.

Yöt nukutaan edelleen turvallisuuden vuoksi pentupesässä, eli kamalien kalterien takana vankilassa. Tämä aiheuttaa ajoittain hurjaa protestointia, piipitystä, karjuntaa ja anovia häkkieläinten katseita. 😂

Tää oma kuppi on pieni.

Pii tahtoo ulos! Mikä on tämä seinä tässä?!

Söisin jo tätä emon ruokaa.

Myös imettäminen on muuttunut. Enää ei pötkötellä pentuläjässä ja tuhista seesteisesti. Nyt seistään tai istutaan seisovan Tiuhtin masun alla ja kiskotaan tissejä raivona. Eilen Tiuhti murahti maidosta haaveilevalle pennulle ensimmäisen kerran.
Toisaalta on ollut ihanaa huomata, että pennut ja Tiuhti pötköttelevät ja nukkuvat olohuoneessa kylki kyljessä tai pentu kaivautuu Tiuhtin syliin ilman, että maito on mielessä. Tiuhtin ja pentujen suhde muuttuu nopeasti - voi kun Tiuhti hoksaisi, että pikkutyyppien kanssa voi myös leikkiä! 

EI OO

Jättipennut ja yhä harvinaistuva pötköttelevä Tiuhti

Miten tässä oikein nyt kuuluisi olla? Jos edes pään lasken tähän?

Fii tapasi tulevan veljen. Cosmos antoi heti pusun. 💕

Nuuskuttelupesä toimittaa nykyään useimmin unipesän virkaa.

Keskiviikkona käytiin ensimmäisen kerran ulkona. Kaikki oli reippaita alusta asti, eikä ketään jännittänyt ihan uusi juttu ja paikka. Nyy ja Fii koittivat aluksi laiduntaa ruohoa, mutta lopettivat nopeasti, kun juteltiin siitä, että koiria tässä kuitenkin ollaan, vaikka lanpailta sitten isoina näytetäänkin. Yksin pentuen kanssa ei ulkona pärjää, niin rohkeasti pennut lähtevät seikkailemaan omille teilleen. Nyt odotellaankin kuumeisesti sitä, että saadaan piha aidattua ja turvalliseksi pennuille.
Sunnuntain kova tuuli oli aluksi vähän jännä, mutta minuutissa kaikki leikkivät korvat lepattaen. Pisut tulevat hienosti ulos aina, kun kasvattajatäti vain ehtii paikalle ajoissa.

Mitä tuoksuja tuuli pieneen nenään tuo?

Eka pisu ulos ikinä. Hurraa!

Hännät huiskuvat riemukkaasti sisällä ja ulkona.

Taapertaminen ja muksahtelu ovat vaihtuneet juoksemiseen, väijymiseen ja yllättävänkin ketteriin loikkiin.
Leluja ravistellaan hurjasti ilman kaatumista ja pari kertaa olen erottanut hurjat ärrierit, kun paini on äitynyt turhankin rajuksi. Hännät heiluvat taukoamatta ja pentujen elämä on huolettoman ihanaa.
Tässä parhaat otokset muuten ihan epäonnistuneista viikkoiskuvista keskiviikolta. Painot ovat sunnuntailta.
Kovin tuo kirahvi Mainio alkaa käydä pieneksi.


Myy, 💖

Nyy, 🧡

Pii, 💚

Fii, 💙

Ja lopuksi koko ihana porukka