Tiuhtin pentujen viides viikko

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Ja open kesäloma, jee!
Kevään viimeinen työviikko vei kuitenkin voimat, kun samaan aikaan joku kurja kevätflunssa koittaa vallata keuhkot ja hengittäminen on kaikkea muuta kuin kivaa.

Viikkoon on kuulunut hurjasti lisääntyviä ruokamääriä (väitän, että nyt syödään kerralla tuplamäärä viikon takaiseen - arvatkaa, mitä myös tehdään tuplamäärä! 😁), hurjaksi yltyviä paineja, laukkaamista, loikkimista ja sisaruksen väijymistä. Kaikkien hampaat ovat enimmäkseen näkyvissä, vaikka takahampaista pilkistävätkin vasta kärjet ja ikeniä kutittaa hirmuisesti.
Ollaan harjoiteltu harjaamista, trimmaamista ja kynsien leikkaamista hereillä ja käyty keskusteluja siitä, onko sopivaa kiskoa tassua pois kynsisaksien ulottuvista kesken leikkauksen vai ei. Ulkona pennut haluaisivat riehua loputtomasti ja nyt kun aikaa on enemmän, ollaan nautittu kesästä ja auringosta paljon. Kaiken tämän touhun ja temmellyksen seurauksena kuitenkin valokuvien ottaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Sen sijaan videoita on tullut otettua senkin edestä, kun pennut kirmaavat ja leikkivät keskenään. Ja miten ihanaa oli, kun tänään Tiuhti selvästi koitti leikkiä pentujen kanssa ensimmäistä kertaa! Vähän jännitti ja olo oli molemmin puolin epävarma, mutta hännät heiluivat kovasti ja kivaa oli. Kasvattajatädin sydän tahtoi pakahtua. 💖

Pus!

Laiduntajat 😄

On suorastaan koomista, miten pesueessa on niin selvästi tummat ja vaaleat. Tämä ei kuitenkaan rajoitu vain väriin, vaan pentuparit ovat häkellyttävän samanlaisia keskenään. Tummat ovat vahvaturkkisia, äänekkäitä ja vähän rämäpäisiä. Tummelit menevät ja tekevät eivätkä ihmettele. Ne ovat kuitenkin valtavan hellyydenkipeitä ja seurallisia (niin kuin koko pentue) ja selvästi fiksuja. Tummilla karvan juuressa ei ole havaittavissa minkäänlaista vaalenemista, kun taas vaaleammilla turkki on lähtenyt tavalliseen tapaan vaalenemaan juuresta.
Vaaleat ovat pehmeämpiturkkisia, hyvällä tavalla harkitsevia ja jotenkin lempeämpiä. Ne tarkkailevat eri tavalla ympäristöään, ovat ehkä enemmän ajattelijoita. Nyy kehittyi muutaman päivän hitaammin kuin Myy ja ensin erehdyin pitämään Nyytä jotenkin varovaisena tai jopa arkana. Nyt olen kuitenkin tajunnut, ettei Nyy ole hiukkaakaan arka. Se on harkitseva pohdiskelija, jossa kuitenkin riittää rohkeutta, virtaa ja terrierin luonnetta. Toisaalta taas Fii oli se, joka ensimmäisenä muutama päivä sitten alkoi aivan selvästi pyytää ulos sinne tahtoessaan.
Ihan sama mikä väri tai turkin tummuus, joka ainut on lumoava, rakastettava ja hassu tyyppi, joka pysähtyy ihmisen äärelle ja rauhoittuu kosketukseen. Ja kellahtaa niin ihastuttavasti selälleen heti, kun vaistoavat mahdollisuuden masusilityksiin.

Fiin vuoro päästä nukkumaan syliin

Pikkukarhu Myy

Jättiläispennut

Keskiviikkona pikkuotukset saavat ensimmäisen oikean bedlingtontrimminsä, joten viralliset viikkoiskuvat otetaan vasta silloin. Malttakaahan siis ihan hetki, söpöyttä luvassa! 💗