Tiuhtin pentujen ensimmäinen viikko

Täällä nämä pienet myyrät kasvavat hurjaa vauhtia ja muistuttavat koko ajan vähemmän niitä pikkuruisia otuksia, jotka yhdeksän päivää sitten syntyivät. Turkki on vahvistunut selvästi kaikilla ja alkanut kihartua. Liikkeet muuttuvat koko ajan määrätietoisemmiksi, ja pentulaatikko on otettukin jo kokonaisuudessaan käyttöön. Jokainen oli ensimmäisen viikon aikana vähintään tuplannut syntymäpainonsa ja nyt mennään jo aika hurjissa lukemissa. 😄 Perää on pitänyt tähän asti Fii, joka on silmämääräisestikin porukan pienin. Tyyppi kuitenkin selvästi sisuuntui viikonlopun aikana ja kasvoi suhteessa painoon kaikkein eniten. Hyvä Fii!

Kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. Muutamaa satunnaista masukipristystä lukuunottamatta pennut ovat valtavan tyytyväisiä. Pesä pysyy lähes epätodellisen siistinä ja samaa peittoa voisi hyvinkin pitää monta päivää putkeen. Ollaan me sitä kuitenkin vaihdeltu, jotta saisin tuntea tekeväni edes jotain hyödyllistä. Tärkein ihmisemon tehtävä on tällä hetkellä raahata kaupasta piimää, ruokkia emokoiraa usein ja viihdyttää tarpeeksi. Tiuhtia on alkanut selvästi nyt alkuviikosta kyllästyttää pesässä makoilu ja se vaatii niin seuraa kuin tekemistäkin. Eilen käytiin ensimmäisen kerran leikkimässä viereisellä pikkuisella keinonurmella ja voi että kun Tiuhtista oli ihanaa sinkoilla käpyjen perässä. Piippipallot ovat ilmestyneet osaksi pesän sisustusta ja ruoalla täytetyt lelut ovat kovassa käytössä. Muutaman kerran Tiuhtia on saanut patistella pesään hoitamaan pentuja, kun keittiössä tai terassin aurinkopesässä olisi niin paljon kivempi oleskella. Pentuhuoneessa tuleekin vietettyä lähes kaikki mahdollinen aika, jotta emokoiralla olisi seuraa ja hyvä olla - ja koska sieltä nyt vain ei tahdo pystyä pysymään poissa.

Isot pienet koiralapset 💕

Tiuhti 💗 piippipallo

Sunnuntaina Tiuhtin kummiemo Terhi kävi nuuskuttelemassa pentuja ja Tiuhti sekosi täysin. Pienen emon ilolla ei ollut mitään rajaa ja Tiuhti vei Terhin suoraan tervehtimään pentuja. Oli siinä ihmettelemistä, miten paljon pennut olivat vastasyntyneistä kasvaneet ja kehittyneet. Terhin innostamana tehtiin hieno taulukko ja kuvaaja Tiuhtin pentujen kasvusta. Onpa hauska nähdä, miten painot kehittyvät!
Pitemmittä puheitta pääsette näkemään ihka ensimmäiset viralliset viikkoiskuvat pikkuisista aakkospennuista. Painot ovat eiliseltä, jotta ne ovat paremmin vertailukelpoisia muihin pentueisiin verrattuna. Kuvissa vilahtelee myös kirahvi, jonka Matilda valitsi pentujen nimikkopehmoksi. Saa nähdä, millaista kyytiä se vielä tulevissa kuvauksissa saakaan. 😁

Myy, 590 g

Nyy, 583 g

Pii, 603g

Fii, 532g

Ja vielä yhteiskuva, jossa kukaan ei kerta kaikkiaan halunnut olla hetkeäkään paikoillaan. 😅

Pentukuulumisia

Kun nyt näin tiistaisin on totuttu päivittämään blogia, niin mitä sitä hyvää tapaa lopettamaan. 😄

Koska pennut ovat vasta muutaman päivän ikäisiä, ei viikkoispäivityksestä oikein voi puhua, mutta olkoot tämä harjoitusversio nyt vaikka viikkoispäivitys 0.5.

Koitin ottaa ihan pikaisesti pennuista kuvat, kun Tiuhti oli sitä mieltä, että hän tarvitsee omaa aikaa ja kiipesi sängylle nukkumaan. Viimeisen pennun kohdalla alkoi kuitenkin vähän huolestuttaa, kun Fii oli sitä mieltä, että moinen kuvaaminen on kauhean kummallinen toimenpide ja saattoi hieman protestoida mönkimisen keskeyttämistä. Ehkä ensi viikolla sitten!
Ja kuka se olikaan, joka tässä samalla kiljui tuolla laatikossa? No Fiihän se! Tuntuu, että jokaisessa pentueessa on vähintään yksi pentu, joka kertoo kuulumisiaan äänekkäämmin kuin muut. Nytkin kuulosti siltä, että joku oli kauhean huonosti ja vähintään pieni jumi jossain emon kyljen alla mutta ei, siellä se matkaili vain Tiuhtin kyljeä pitkin ja piipitti mennessään. 😅 Ehkä hän on äitiinsä tullut ja ilmaisee isonakin mielipiteensä kuuluvasti.

Parhaat nukkumapaikat viedään ekoina.

Pennut ovat kasvaneet hirmuisesti näinä parina päivänä, ja me kaikki voidaan hyvin. Tiuhti oli ensimmäisen vuorokauden huolestunut ja pentujen hoitamisen ja ruokkimisen vaativuus oli selvästi synnytyksen jälkeen kuormittavaa. Eilen kaikki selvästi rentoutuivat ja pentulaatikossa nukkua tuhistiin levollisesti pitkiäkin aikoja. Tänään Tiuhti on jo rennommin hakeutunut syliin ja lötkötellyt siinä. Käveltiin ihan jopa hihnassa muutama metri tietä!

Tiuhti hoitaa pentuja erinomaisesti. Pesä pidetään niin puhtaana, että ihan pikkiriikkisen neuroottinen kasvattajatäti täällä saattoi tutkiskella pentuja sillä silmällä, että onhan ne kaikki sentään kakanneet. No oli ne, todisteita ei vaan todellakaan jätetä. Tai no, yksi saattoi löytyä korvatupsusta. 😁

Ihanaa, että kaikki mahtuu ruokailemaan kerralla.

Että täällä me vaan ihastellaan, paijaillaan ja juodaan litroittain piimää (tähän astinen menekki on kolme litraa). Maitoa tulee vaikka muille jakaa ja pennut kasvaa hurjaa vauhtia. Kärjessä on isänsä tassunjälkiä seuraava Pii (jolle Marjo antoi osuvan lempinimen Pincent :D), jonka paino on lisääntynyt syntymästä vaatimattomat 80 grammaa.

Ja sitten ne kuvat tämän aamuisine painoineen:

Myy, 293g

Nyy, 311g

Pii, 319g

Nyy, 281g

Tiuhtin pennut 2+2=4

Terveisiä ihanasta ja onnellisesta pentukuplasta!
Sunnuntaina aikaisin aamulla saimme Tinwelään neljä sinistä, reipasta pentusta. 💖

Meillä on takana ihana ja hämmästyttävän helppo synnytys, jossa minä ja ihana doula Terhi saatiin lähinnä ihastella taitavaa synnyttäjää ja pentujen hoivaajaa. Tiuhti ei olisi voinut paremmin tehdä.

Jo kun perjantaina 17.4. Tiuhtin lämpö pysytteli koko päivän hyvin lähellä 37 °C, ounastelin, että lauantaiaamuna saatetaan päästä vielä matalampaan mittaustulokseen, joka kertoisi, että synnytys alkaa vuorokauden sisällä. Ja niinhän siinä kävi. Alkoi päivän ja alkuyön mittainen avautumisvaihe, jonka aikana Tiuhti vuoroin hengitteli pentulaatikossa, vuoroin kerjäsi ruokaa keittiössä ja vuoroin leikki pallolla. 😄
Kun tyyppi vielä kahdeksan jälkeen illalla kärkkyi kanaa allekirjoittaneen lautaselta mietin, että mitenhän kauan tässä joudutaan oikein odottelemaan.

Nälkä, heti kanaa!

Puolen yön maissa Tiuhti alkoi olla tiiviisti pesässään, se pari kertaa kuoputteli vähän peittoja, mutta ei ollenkaan niin raivokkaasti kuin jotkut aikaisemmat synnyttäjät. Se ei läähätellyt eikä käyttäytynyt oikein mitenkään erityisesti, hengitteli vain tiheästi ja rauhassa pesässään.
Uskalsin nukahtaa pentulaatikon viereen, laitoin herätyskellon soimaan parin tunnin päähän varmuuden vuoksi ja mietin, että herään kyllä, jos jotain tapahtuu. Ja niin heräsinkin – hirveään lotinaan, kun Tiuhti sunnuntaiaamuna kello 3.20 alkoi nuolla sikiövesiä pesästään, kun ne sinne olivat valahtaneet. Olin hereillä sekunnissa!

Noin tunti meni rauhallisissa merkeissä, Tiuhti vähän tutisi ja hengitteli, selkeät ponnistukset alkoivat 4.15. Ennakoin vähän, että Tiuhti saattaa herkkänä ja puheliaana tyyppinä kiljaista ensimmäisen pennun kohdalla kovempaakin, mutta pieni rohkea terrieriemo ei päästänyt koko synnytyksen aikana pienintäkään piippausta.

Puolen tunnin ponnistamisella ja ihan pienellä avustuksella ensimmäinen pentu syntyi ilman kalvoja häntä edellä 4.45. Pikkutyttö oli heti reipas ja kuivattelun jälkeen mönki päättäväisesti ruokailemaan.

Toinen pentu syntyi pian ensimmäisen perään ja vain viiden minuutin ponnistamisen jälkeen maailmaan sujahti toinen tyttö 5.05. Toisen pennun syntymään ehti Terhikin mukaan, hurraa! Oli liikuttavaa, miten Tiuhti suunnilleen kesken ponnistusten nousi tervehtimään tärkeää kummitätiä ja hyväksyi Terhin oitis apujoukkoihin. 💗

Tämän jälkeen Tiuhti piti pienen tauon ja vaikutti jopa nukahtavan hetkeksi. Poltot alkoivat tutisuttaa synnyttäjää ja melko heikkoja ponnistuksia tuli silloin tällöin muutamia. Vähän alkoi huolestuttaa, kun sikiökalvo alkoi pilkahdella, mutta tehokkaita ponnistuksia ei vieläkään ollut. Tytöt olivat sujahtaneet ulos niin tehokkaasti, että jotenkin oletin kaikkien pentujen putkahtavan ulos yhtä vaivattomasti. Onneksi puhelu Sinille rauhoitti mieltä ja saatiin odotella rauhassa, jotta Tiuhti ja pentu olisivat valmiita.
6.10 syntyi ensimmäinen poika, joka teki heti synnyttyään selvästi, että mitään huolta ei ole ja me avustajat voidaan edelleen keskittyä ihailemaan.

Vain kahdeksaa minuuttia myöhemmin 6.18 syntyi toinen poika. Tiuhtin käyttäytymisestä ja olemuksesta tuli heti tunne, että tässä nämä ihanat ovat, eikä lisää ole tulossa. Sinin tiineysultra osui siis täydellisesti kohdalleen.

Edeltäjiensä jalanjäljissä Tiuhti on erinomainen emo, joka hoitaa poikasiaan niin hyvin kuin osaa. Napanuoria voisi hoitaa vähän vähemmänkin. 😁 Mutta kyllä nekin saa olla jo melko rauhassa, kun ovat alkaneet kuivua.

Koska synnytysavuksi kutsuttiin matemaatikko, voiko odottaa, että pentujen kutsumanimet ovat muuta kuin jotain matematiikan ja luonnontieteiden maailmasta? Jos pentuja olisi ollut vain kaksi, ne olisivat saattaneet olla vaikka Kateetti ja Hypotenuusa. Mutta koska heitä on neljä, jouduttiin miettimään vähän suurempaa joukkoa, josta valita. Ja niin pentujen työnimet ovat syntymäjärjestyksessä Myy, Nyy, Pii ja Fii. Lyhyt ja ytimekäs on hyvä!

Saanko esitellä meidän kennelin yhdennentoista pentueen:

Myy, sininen tyttö, 232g

Nyy, sininen tyttö, 240g

Pii, sininen poika, 239g

Fii, sininen poika 226g

Viimeistä viedään

Täällä on takana kahdeksas tiineysviikko ja synnytys käynnistyy mitä todennäköisimmin tällä viikolla. Masu jatkaa kasvuaan ja Tiuhtin olo on alkuviikon aikana alkanut käydä vähän raskaaksi. Vielä viikonloppuna häntä vipatti hurjana, palloa kuljeteltiin ympäriinsä ja ruoka maistui. Nyt päivät kuluvat lähinnä auringossa tai omassa pentulaatikossa pötkötellen, ja välillä tyypistä kuuluu pihinää, kun pennut mellastavat tai olo on muuten vain hankala. Ruokakin on alkanut maistua vähän huonommin ja välillä syömään täytyy houkutella. Mieli on kuitenkin pikkubussilla edelleen enimmäkseen hyvä, vaikka huomio alkaa selvästi kääntyä sisäänpäin ja uusiin tuntemuksiin.

Viimeinen masukuva, olkaa hyvät!

Prinsessapentuja tilauksessa, sanoi jälkikasvu.

Tiuhtin masupaketti on pysynyt edelleen tiiviinä. Masu näkyy paljon selvemmin, kun viime viikolla leikattiin turkki lyhyeksi nopean ja helpon huollon vuoksi. Edelleen Tiuhti viipottaisi ja nuuskuttelisi ulkona pitkiäkin lenkkejä, ja risteyksissä joudutaan käymään neuvotteluja, jotta päästäisiin kääntymään kotiin päin. 

Päivät kuluvat aurinkoa ottaen pihassa tai terassilla.

Reipas pieni ulkoilija

Täällä on synnytyspaketti kasattuna, doulalla kassi valmiina ja puhelin korvalla lähtömerkkiä varten. Ja sitten alkaa tosissaan se vaikein tähän asti – odottaminen. Kun kuukausien ja viikkojen odottaminen alkaa tiivistyä päiviin ja tunteihin. Olo on levoton ja seesteinen yhtä aikaa, kun toivoo koko sydämestään, että kaikki sujuu hyvin ja samalla pelkää, ettei mene.
Tervetuloa uusi Tinwe-sukupolvi!

Tiineyden seitsemäs viikko

Tiuhtin tiineys on kestänyt nyt seitsemän viikkoa ja aletaan olla loppusuoralla. Tasan viikko sitten tuntui pentujen ensimäiset hipaisut käteen, kun ne liikkuivat masussa ja viikon aikana ollaan päästy siihen pisteeseen, että Tiuhtin masu elää aivan omaa elämäänsä. Pentujen liikkeet näkyvät selvästi ja käteen tuntuu kevyiden hipaisujen sijasta napakoita potkuja. Tiineyden parasta aikaa, kuten Tiuhtin isän omistaja sanoi – paitsi että Tiuhtin mielestä se kaikkein kivoin vaihe taisi loppua viime viikolla, kun masussa ei vielä ollut jatkuvia treenejä menossa.

Ihanin pentumasu

Putosiko sinne joku herkku?

Edelleen Tiuhti vaikuttaa oloonsa enimmäkseen oikein tyytyväiseltä. Tiineyden hormonit tekevät Tiuhtista kerrassaan riemukkaan, kun kysymys on kivojen ihmisten tapaamisesta ja häntä heiluu kivoissa tilanteissa aivan villisti. Pallot aiheuttavat edelleen säntäilyä ja reaktionopeus on hurja. Ulkona pupujen perään olisi lähdetty hurjaa vauhtia, jos hihna ei olisi ollut hidastamassa.
Muuten emokoiraa selvästi nukuttaa enemmän ja se onkin viettänyt suuren osan pääsiäisestä päikkäröiden sylissä tai omassa rauhassa sängyllä. Edelleen onnistuu pienelle kiepille käpertyminen, mutta viikon aikana olen todistanut ensimmäistä kertaa ikinä, että Tiuhti nukkuu sammakkoasenossa mahallaan takajalat taaksepäin sojottaen.

Paita on alkanut kiristää :D

Maitobaari valmistautuu avajaisiin

Edelleen olemus on solakka, eikä ulkopuolinen rotua tuntematon edes tajua, että vierestä kulkee pentubussi. Saa nähdä, miten nyt alkava viimeinen kokonainen tiineysviikko tilannetta muuttaa. Luulen, että Tiuhti pysyy varsin tiiviinä pakettina loppuun asti. Toki pentujakin on maltillinen määrä.
Nisät ovat jatkaneet kasvamista ja maitorauhaset pystyy näkemään ja tuntemaan koko nisärivistön pituudelta. Tänään tuli myös junassa mieleen koittaa hellästi, joko nisistä tulee maitoa, ja niinhän sieltä ilmestyi pikkuinen valkoinen pisara.

 

Kuten näkyy, junassa on hirveän stressaavaa.

Ihanaa ihmeiden aikaa saamme elää ja huomaan, että itseenkin alkaa laskeutua rauha, kun synnytys lähestyy. Tällä viikolla surautamme nopean äitiystrimmin ja rakennamme pentulaatikon valmiiksi. Kaikki alkaa olla synnytystä ja pentuja varten valmiina. Ensin päivät tuntuvat karkaavan käsistä, kunnes ne tuntuvat pitenevän viikoiksi. Lopulta tunnitkin tuntuvat ikuisuuksilta ja silloin paistamme lettuja. Perinteistä on pidettävä kiinni. Mutta ennen sitä nautimme kevätpäivistä, auringosta ja sopivan pituisista kävelyistä.
Pennut, teitä odotetaan ja rakastetaan jo.💗

Hidastumista havaittavissa

Taas on aika masupäivityksen. 💗

Tulevan emokoiran olo ja mieliala on pysynyt hyvänä, mutta hiljalleen alkaa näkyä myös se, että eletään jo lopputiineyttä. Tänään alkaa tiineyden seitsemäs viikko.
Tiuhtin askellus ei ole enää niin kevyttä kuin aiemmin: yläkerrasta on jo selvästi hankalampi tulla alas melko jyrkkiä portaita ja sängyltä enemmänkin laskeudutaan kuin ketterästi hypätään. Tiuhtin olemukseen on alkanut myös tulla sellaista seesteisyyttä ja sisäänpäinkääntyneisyyttä, jotka lopputiineyteen liittyvät.
Silti täällä loikitaan vielä pallon perässä ja leikitään yllättävänkin reippaasti ja ketterästi. Ulkona riehaannutaan välillä kävyistä enemmänkin - jarrutusmatka vain alkaa pidentyä painon lisääntyessä.

Masu jatkaa kasvamistaan, mutta ei vielä herätä ulkona ohikulkijoiden huomiota. Koska Tiuhtin vointi on niin hyvä, junailemme pääsiäiseksi mumman hoiviin. Tiuhti rakastaa junassa olemista ja matkustamista, joten viimeinen seikkailu ennen synnytystä ja pennuista huolehtimista tuo tulevalle emolle varmasti iloa. Saattaa olla, että viimeistään paluumatkalla masu alkaa jo saada ihailua enemmänkin. 😄 

Ihanin masu

Joko niitä herkkuja nyt saisi?

Pääsiäisen jälkeen laitamme pentuhuoneen (aiemmin vierashuone  :P) valmiiksi ja muutamme sinne Tiuhtin kanssa valmistautumaan synnytykseen. Pikkuemon ei tarvitse enää tassutella portaita yöpuulle ja elämä keskittyy alakertaan muutenkin. 

Tässä vielä lähikuva masusta ja onnellisesta aurinkokylpijästä. 💕

Ps. Tiuhtin suurimmat tiineysherkut ovat tähän mennessä olleet bataatti-porkkanasosekeitto raejuustolla ja cashewpähkinät. Hassu pieni! 😄

Tervetuloa pentumasu

 Masupäivityksen aika!

Täällä on ollut aika taianomainen viikko. Tiuhtin mieliala on ollut erinomainen, ruoka on alkanut maistua ihan uudella tavalla ja ollaan leikitty ja sylitelty paljon. Tällä viikolla tuleva emokoira on mm. oppinut vilkuttamaan myös vasemmalla tassulla ja istumaan kiltisti paikalla, kun kierrän tyypin. Agi- ja hooperstreenejä varten ollaan harjoiteltu parkkiin tulemista allekirjoittaneen jalkojen väliin ja sekin alkaa sujua erinomaisesti. Hurraa!
Muuten tuleva emo on keskittynyt olemaan erityisen söpö ja haalimaan kaikki mahdolliset paijaukset.

 

Ihaninta on, että meidän lasiterassille ja olohuoneeseen on saapunut kevät ja koirat viettävät aamupäivät auringossa paistatellen. Heille on toki asiaankuuluvasti toimitettu terassille pehmeät tyynyt, joita sitten siirrellään aurinkoläikän muuttaessa paikkaansa. :D
Tänään Tiuhti kömpi kuumana auringosta syliin ja kiusasin, että jos se olisi lisko, saataisiin varmasti ainoastaan tyttöpentuja, kun hautomislämpötila on niin korkea.

Masu on kasvanut huimasti! Kun se viikko sitten oli lähinnä vähän levennyt ja vyötärö oli vielä todella hoikka, on Tiuhtille tällä viikolla kasvanut selvä pieni vauvamasu. Myös nisät ovat jatkaneet kasvuaan. Erityisen ihmeellistä on ollut se, kun parina viime päivänä Tiuhtin masussa on näkynyt ja tuntunut selvästi pieniä pentupalleroita, kun joku sikiöistä on sattunut kulkeutumaan pintaan. 💖

Portaiden kulkeminen on hidastunut, eikä pallon peräänkään sännätä ehkä ihan niin vauhdikkaasti. Ilmapallot ovat aina olleet yksi Tiuhtin lempiasioista, mutta nyt ne saavat pyöriä lattioilla ihan itsekseen. Saatoin kuulla satunnaisen lausahduksen siitä, miten raskaus tekee naisista ihan hassuja, kun ei niitä enää edes ilmapallot kiinnosta, mutta koko ajan saisi olla paijailemassa ja silittämässä masua. Niinpä. 😄

Odotamme pentuja!

Tiuhtin pitkään haaveiltu pentue on viimein toteutumassa, hurraa! Tiuhti on todettu tiineeksi ja ultralla löysimme masusta neljä pikkuruista ja hurjaa vauhtia sykkivää sydäntä.
Astutuksesta on tänään tasan neljä viikkoa, joten on aika aloittaa kasvavan masun seuraaminen. 💖
Pentujen isä on hurmaava ja komea Vincent, joka on samanlainen kainaloinen kuin Tiuhtikin. Pennuista tulee siis mitä luultavimmin ihmisen seuraan tiiviisti hakeutuvia syliotuksia.
Tiuhtin masun muoto on alkanut hiljalleen muuttua. Se on nyt selvästi leveämpi, vaikka koko ei vielä olekaan suurentunut. Myös nisistä näkee selvästi, että jotain merkittävää on tapahtumassa.

Elämän alku

Olin melkoisen varma Tiuhtin tiineydestä jo ennen ultraa. Tiuhti on bedlingontyttöjen tapaan varsin tarkka linjoistaan ja tämä näkyy huonona ruokahaluna etenkin aamuisin. Nyt syöminen on ollut vielä valikoivampaa.

Toisaalta viime päivinä pikkutyyppi on alkanut ilmestyä keittiöön hyvin vaativan näköisenä ja silloin ruokaa on syöty koko päivän edestä.
Samaan aikaan Tiuhti oli aluksi todella vetäytyvä ja hävisi työpöydän alle omaan pesäluolaansa, kunnes vajaa viikko sitten pesiytyikin syliin ja muuttui todella hellyydenkipeäksi.
Mitä näitä poikasiaan odottavien äitien ailahteluja nyt olikaan. 😄

Tästä lähtien päivitän Tiuhtin ja myöhemmin pentusten kuulumisia noin viikon välein, todennäköisimmin tiistaisin. Tervetuloa seuraksi pentuseikkailulle!

Saisinko paijauksia, kiitos?

Pikkuruinen masu

Fionan pennut 7 viikkoa

Fionan lapsukaiset täyttivät keskiviikkona jo seitsemän viikkoa, mutta muutaman hyvin toiminnantäyteisen päivän vuoksi tämän päivityksen teko hieman myöhästyi. 

Pennuilla alkaa olla aika hurjan kova meno päällä ja esim. riehuvan pentulauman sekaan villasukkasilteen käveleminen on iso virhe. 

Keskiviikkona tuli Fionan aika päästä takaisin omaan kotiin ja emokoiran palautusreissu vei koko perheen Helsinkiin kaupunkipäivää viettämään. Pennut pääsivät siis hieman harjoittelemaan kadulla kulkemista, tervehtivien ihmisten kohtaamista ja vilkkaan auto- ja bussiliikenteen "seassa" olemista. Käveltiinpä myös varsin huomiotaherättävästi kauppakeskuksen läpi pentulauma sylissä.

Pennut pärjäsivät uusissa olosuhteissa hienosti. Automatkat sujuivat hyvin rauhallisesti takapaksin häkissä, kaikki malttoivat kävellä hienosti hyvän pätkän hihnassa katukivetyksellä (mikä oli sekin näille metsän keskellä kasvaneille täysin uusi asia), ja reippaana menivät monenlaisten ihmisten siliteltäviksi. Isoin hätkähdys tuli ihan vierestä vauhdilla ajaneesta sähköpotkulaudasta, mutta sekään ei saanut niitä niin pyörryksiin, etteikö matkaa olisi pystynyt jatkamaan omin tassuin. Kaupunkipyörähdyksen lisäksi pennut kyläilivät kahdessa eri paikassa ja molemmissa olivat heti kuin kotonaan.

Fiona tosiaan palautui reissulla takaisin haltijalleen ja pentupoppoo palasi kotiin ilman äitikoiraa. Eivätpä tainneet tätä muutosta juuri edes panna merkille, paitsi ehkä Tiana, joka yritti roikkua tisseissä ihan viimeiseen asti.

Tässä vielä eilen otetut viikkoiskuvat hieman haluttomasti seisovista pikkuriiviöistä (vaikka aika isoja alkavat ollakin jo!) Lisäksi pennut on vihdoin ilmoitettu kennelliiton rekisteriin ja täten saivat myös viralliset nimensä, tällä kertaa star wars -teemalla.

Merida - Tinwelindon Queen Amidala

Flynn - Tinwelindon Captain Solo

Tiana - Tinwelindon Princess Leia

Vaiana - Tinwelindon Rey Skywalker

Florian - Tinwelindon Master Kenobi

Ja koko poppoo eli Flynn, Vaiana, Merida, Tiana ja Florian: