Viikko, jonka aikana myyrät muuttuivat koiranpennuiksi

Pennut täyttivät tänään kolme viikkoa ja meininki pentulaatikossa on nyt ihan eri luokkaa kuin viikko sitten. Silmät lähtivät avautumaan ensimmäisiltä jo kahden viikon ja yhden päivän iässä, ja perjantaihin mennessä viisi pentua tillitteli maailmaa sinisillä silmillään. Jooseppi ei pitänyt kiirettä ja avasi silmänsä vasta viikonloppuna.

Silmien avautuminen itsessään teki pennuista jo paljon enemmän koiran näköisiä. Sen jälkeen myös liikkuminen ja eleet ovat monipuolistuneet hämmästyttävästi. Pennut tarpovat jo varsin täpäkän oloisina eteenpäin, vaikkakin pyllähdyksiä sattuu edelleen usein. Makuuasento eri variaatioineen on edelleen yleisin oleskeluasento, mutta nyt pennut jäävät välillä myös istumaan ja katselemaan ympärilleen. Olemme saaneet myös todistaa ensimmäisiä leikkiyrityksiä (purraan hampaattomalla suulla kaveria takapuoleen), pään ravistelua ja korvan rapsutusta. Myös muutamia pieniltä haukahduksilta kuulostavia ääniä on kajahtanut pentulaatikosta.

Pentujen maailma on myös avartunut pentulaatikon ulkopuolelle. Piiperoiden (erityisesti Kalevin) yritykset päästä pentulaatikon laidan yli muuttuivat hyvin määrätietoisiksi heti silmien avauduttua. Maanantaina koittikin sitten se suuri päivä, kun natiaisille tarjottiin mahdollisuus kömpiä laatikosta pois. Ei kulunut montaa minuuttia kun isot pojat, Kalevi etunenässä, kököttivät rinnakkain pentulaatikon suulla ja pohtivat uskaltaako maagisen rajan todella ylittää. Alku-ujouden hälvettyä pennut eivät juuri tahdo enää pentulaatikossa pysyäkään, ja varsinkin Jooseppi on ottanut vakituiseksi nukkumispaikakseen pentulaatikon oikean ulkoreunan. Suurin osa porukasta osaa reippaasti kiivetä laatikkoon takaisinkin, mutta touhujensa keskelle simahtaneita pentuja tulee usein autettua ja nostettua sinne nukkumaan.

Tässä taasen viikkoiskuvat meidän ihanista kultamuruista <3

Jooseppi 952 g

Kalevi 970 g

Vappu 795 g

Josefiina 762 g

Armas 961 g

Otto 772 g

Ryhmä rämä: Armas, Vappu, Josefiina, Kalevi, Jooseppi ja takarivissä Otto

Käsittämättömän ihania pieniä otuksia, ainakin meidän mielestä <3 Viikon aikana otettuja kuvia olisi tarkoitus lisäillä kotisivuille lähipäivinä.

Kaksi viikkoa mittarissa

Pennut täyttivät tänään kaksi viikkoa. Silmät eivät ole vielä kellään auenneet, vaikkakin silmäluomet ovat muuttuneet sen näköisiksi, että aukeaminen on enää hetkistä kiinni. Pennut ovat myös alkaneet liikutella silmäluomiaan jo päiviä sitten. Korvakäytäviä tukkinut vaha on alkanut varista pois, eli tuskin kauaa menee siihenkään, että lapsukaiset pääsevät tutustumaan myös tämän maailman ääniin.

Maito on piiperoille maistunut, onneksi sitä on maitobaarissa hyvin riittänytkin. Liikkuminen ja eleet ovat monipuolistuneet, eikä ole tavatonta, että pienet hännät vipattavat hyvän nisän sattuessa kohdalle. Jalat ovat alkaneet pikkuhiljaa kantaa, ja nisälle mennessä pentu jos toinenkin nousee silloin tällöin jo huojuvien jalkojensa varaan. Eteenpäin tällä tavoin päästään korkeintaan askel tai pari, ennen kuin tasapaino pettää ja pentu muksahtaa kyljelleen noustakseen vain uuteen yritykseen. Pääasiallisesti liikkuminen tapahtuu kuitenkin edelleen ryömien, mutta vauhti on vähintään tuplaantunut viime viikosta. Yllättävän vauhdikasta ja tarkoituksenmukaista tuo pentujen meno siis on, ottaen huomioon että ovat edelleen kuurosokeita! Ääntely on muuttunut laserpyssytaistelua muistuttavasta ujelluksesta kovaääniseksi apinalauman älämölöksi.

Sen pitemmittä puheitta tässä päivityksen kohokohta, eli pentujen viikkoiskuvat:

Jooseppi 717 g

Kalevi 689 g

Vappu 564 g

Josefiina 576 g

Armas 717 g

Otto 560 g

Ja ryhmäpotretti "pentukasa". Päällimmäisenä Otto, keskirivissä Josefiina ja Jooseppi ja pahnan pohjimmaisina Vappu ja Armas. Koko komeutta reunustamassa vasemmalla nokkaeläin Patu ja oikealla Kalevi.

Veikkaukset ja mutuilut pentujen luonteenpiirteistä ja ulkomuodollisista eroista alkavat hiljalleen tuntua varmemmilta. Armas ja Jooseppi ovat edelleen sakin isoimmat mörssärit. Kalevi on näennäisesti kooltaan yhtä iso, mutta on rakenteeltaan hieman kevyempi ja painaa siksi vähemmän. Pikkuinen Otto on koko pentueen toiseksi pienin, mutta sillä on levein pää. Josefiina on Vappua selvästi tukevampaa tekoa. Luonteen puolesta Otto ja tytöt ovat säpäkimmät ja näiden vintiöiden olemme jo kuulleet vähän murisevankin kun he kokevat tulleensa kaltoin kohdelluiksi, kuten esimerkiksi pyllyä pyyhittäessä. Vappu ei ole erityisen pitkäpiimäinen, vaan se kyllästyy nopeasti johonkin nisään ja reissaa siten jatkuvasti ympäri maitobaaria maistellen vähän joka kohdasta. Armas on porukan mammanpoika, joka jää avuttomana paikoilleen vikisemään jos nisästä loppuu maito. Toisaalta se myös nauttii silittelyistä ja hellyydestä silminähden jo nyt. Jooseppi on kaikista rennoin ja aina tyytyväisen oloinen. Kalevia puolestaan kuvailisi tällä hetkellä sanoin itsenäinen ja päättäväinen.

Pentulaatikkoa pari viikkoa tiiviisti tuijoteltuamme tuntuu hauskalta ajatella, että pian sieltä tuijotetaan takaisin – yhtä ihanaa odottamista koko pentuelämä! <3 ­

Kuusi pentua ja nokkaeläin

Pentupalleroisemme täyttivät tänään jo yhden viikon, minkä kunniaksi tässä piiperoistamme ensimmäiset viralliset viikkoiskuvat! <3 Viime vuoden pennut kuvattiin pienen korin kanssa, tällä kertaa kasvun hahmottamiseksi pentujen kaveriksi kuviin pääsi pehmeä ja karvainen nokkaeläin Patu.

Jooseppi 472 g (+ 255g)

Kalevi 418 g (+ 245 g)

Vappu 249 g (+ 189 g)

Josefiina 355 g (+ 212 g)

Armas 443 g (+ 254 g)

Armaalla oli niin kova vauhti päällä, että kamera ei oikein pysynyt menossa mukana...

Otto 390 g (+ 232 g)

Ja vielä kuva koko pesueesta. Patusta vasemmalle Vappu ja Otto, oikealla takana Jooseppi, edessä Kalevi, Armas ja Josefiina.

Ensimmäinen viikko on kokonaisuudessaan sujunut todella hyvin. Pennut ovat olleet tyytyväisen oloisia - pentulaatikosta kuuluu lähinnä touhottavaa tuhinaa ja makoisaa maiskutusta maitobaarin äärestä. Kaikki pennut ovat lähteneet kasvamaan hyvin ja tasaisesti. Jooseppi ja Armas ovat porukan kovimmat syöpöt ja viettävät aikaansa nisällä selvästi sisaruksiaan enemmän. Yleensä nämä kaksi pullukkaa lussuttavat ja mässyttävät nisän tyhjäksi asti ja alkavat sitten inistä ja valittaa, että ruoka loppui :P  Pennuista aktiivisimmat lienevät Otto ja Josefiina. Pentulaatikkoa reissataan ympäri ämpäri ja myös Ronja-emon yli kiipeämistä harrastetaan runsaasti. Kalevi puolestaan sai tänään lähestulkoon kunnian olla ensimmäinen pentu, joka kiipeää pois pentulaatikosta. Ronjan päällä keikkuessaan se sai päänsä pentulaatikon reunan yli, mutta ilmeisesti muun kropan voima ja motoriikka ei ihan riittänyt nostamaan pentua sen pitemmälle ja poikarassu jäi niille sijoilleen jumiin.

Reippaan kasvun lisäksi pennut ovat selvästi kehittyneet viikon aikana. Raajat ja siten myös liikkeet ovat voimistuneet selvästi. Eteneminen on hyvin tomeran näköistä, vaikka se pitääkin vielä luokitella ryömimiseksi. Hännät ovat alkaneet pikkuhiljaa vipattaa muun menon tahdissa. Imeminen on tehostunut, uutta nisää etsitään hyvin tarmokkaasti ja nisästä pidetään kiinni melkoisella voimalla. Jos sopivaa nänniä ei satu löytymään, varsinkin isot pojat imaisevat suuhunsa sitten vain jonkin kohdan Ronjan utareista, ja aiheuttavat ihan komean näköisiä verenpurkaumia ihoon. Hieman rajusta kohtelusta huolimatta Ronja imettää pentujaan todella hyvin ja kärsivällisesti.

Pentupalleroiden kuulumisia seuraavan kerran viimeistään viikon kuluttua. Kuvia lisäilemme kotisivujen kuvagallerioihin kuitenkin luultavasti jo sitä ennen, kannattaa pitää niitä silmällä ;)

Kuvia!

Kuvia pikkuisista piiperoista on nyt ladattu kotisivujen kuvagalleriaan. Naperot ovat lähteneet kasvamaan hyvin ja Ronja hoitaa pentuja hienosti. Lisää kuvia lataillaan pikkuhiljaa sitä mukaa kun niitä kertyy :)

8-2=6

Ronjan masussa myllersi siis kaikkiaan peräti kahdeksan pentua. Kahdesta näistä, yhdestä pojasta ja yhdestä tytöstä, jouduimme kuitenkin luopumaan ennen kuin niiden taival tässä maailmassa pääsi kunnolla alkuun. Tässä tapauskertomus eilisen tapahtumista.

Ronjan lämmöt laski lähelle 36 astetta eilen ja nousivat siitä aamun ja päivän mittaan pikkuhiljaa. Alkavaa synnytystä odotettiin suurella jännityksellä, eikä päivän aikana pystynyt juuri muuhun kuin vahtaamaan Ronjasta alkavan synnytyksen merkkejä. Seitsemän aikaan illalla alkoi lopulta tapahtua – Ronja muuttui levottoman oloiseksi, vaihteli asentoa ja läähätti. Yks kaks yllättäen Ronja alkoikin jo ponnistaa, ja alle kymmenessä minuutissa oli ensimmäinen pentu syntynyt! Kaksi sisarusta seurasivat nopeasti perässä, minkä jälkeen Ronja piti pienen hoivaamistauon.

Puolen tunnin levon jälkeen neljäs pentu pullahti maailmaan. Ilo vaihtui nopeasti suruksi, kun näimme, että pienellä pojalla oli paha vatsa-aukile. Pikkuinen pääsi pois tästä maailmasta.

Loput neljä pentua syntyivät yhtä helposti kuin sisaruksensakin. Ronja piti pari taukoa, mutta niistä huolimatta koko toimitus oli ohi vajaassa kahdessa tunnissa.

Huolta aiheutti kuitenkin toiseksi viimeisenä syntynyt tyttö. Se haukkoi oudosti henkeä suu ammollaan, vaikka nenä ja suu oli hyvin puhdistettu kaikesta limasta. Pienen puntaroimisen jälkeen pieni kannettiin paidan sisällä ja kaurapussiin käärittynä naapuriin yliopistolliselle eläinsairaalalle. Pentu sai heti happimaskilla happea, se muuttui tomerammaksi ja imi tarmokkaasti hoitajan sormea. Pentu vaikutti voivan paremmin, joten saimme sen takaisin kotiin. Tyttö meni kuitenkin nopeasti entistä huonompaan kuntoon, eikä enää edes yrittänyt imeä. Emme halunneet pikkuisen kärsivän, joten se liittyi enkeliveljensä seuraan kaksi tuntia syntymänsä jälkeen. Ratkaisu paljastui oikeaksi tänään, kun teimme pennulle ruumiinavauksen. Sillä oli todella paha palleatyrä, eikä se olisi mitenkään voinut selvitä tässä maailmassa.

Painoimme menetettyjen pentujen puolesta tuntemamme surun syvälle sydämeen parhaamme mukaan ja keskityimme lopun myöhäisillan ihastelemaan Ronjan hienoa pesuetta ja hoitamaan mahtavaa emokoiraa. Pennut ovat todella reippaita, syövät hyvin ja osa sakista on jo varsin rohkeita seikkailemaan ympäri pentulaatikkoa <3 Tässä pienet kultamurumme koodinimineen, tuntomerkkeineen ja syntymäpainoineen:

1. pentu "Jooseppi" 217g
blue&tan uros, kaksiosainen valkoinen kuvio rinnassa

2. pentu "Kalevi" 173g
liver&tan uros, iso valkea kuvio rinnassa, hännänpää valkea, muutamia valkeita karvoja päälaella

3. pentu "Vappu" 160g
blue narttu, valkoinen kuvio rinnassa, hännänpää valkea, muutamia valkeita karvoja päälaella, valkoiset tassunkärjet

5. pentu "Josefiina" 143g
blue&tan narttu, iso valkoinen kuvio rinnassa, muutamia valkeita karvoja päälaella, valkoiset etutassujen kärjet, yksi valkea varvas vasemmassa takatassussa

6. pentu "Armas" 189g
blue&tan uros, pieni valkoinen kuvio rinnassa

8. pentu "Otto Lohikäärmepoika" 158g
blue uros, rinnassa lohikäärmeen muotoinen valkea merkki, oikean etutassun kärki valkea, vasemmassa etutassussa valkea varvas

Pentulaatikossa kaikki hyvin <3

4+2=6

Tulipa sieltä sitten niitä vappupentuja, ja vielä niin hienoja, ettei voi kuin reipasta Ronja-emoa onnitella! :)

Pennut tulivat maailmaan kuin liukuhihnalta, ja kaikki kuusi emoineen voivat hyvin. Pojista löytyy niin sinistä kuin maksaakin tan-merkein ja ilman, joten varsin monipuolinen valikoima värejä laatikkoon ilmestyi. Ainakin toinen tytöistä on blue&tan, toinen saattaa olla sininen ilman merkkejä.

Enemmän kuvia ja tarinaa huomenna, nyt nämä väsyneet ja onnelliset kasvattajatädit koittavat saada vähän levätyksi. <3