Pentuja!

Ronjan astutuksesta on kulunut nelisen viikkoa ja tiineys alkaa hiljalleen näkyä:

Pentupömppö <3

Ronjan masussa oli selvä pömppö jo reilu viikko sitten ja ensimmäiset kuvatkin otettiin jo silloin. Emme kuitenkaan uskaltaneet intoilla asiasta, ennen kuin olisimme edes vähän varmempia. Iloksemme saimme taas tilaisuuden käydä tulevan mammakoiran kanssa ultrassa, ja siellä niitä oli! Ainakin kolme pientä palluraa erottui kuvan huonosta resoluutiosta huolimatta (käytössämme oli tällä kertaa hevosille tarkoitettu ultra ;P).

Kuten yllä olevasta kuvasta ehkä aavistaa, Ronja on taas esitellyt masuaan mielellään. Nisät punoittavat ja masu on selvästi jo leventynyt. Ronjaan on myös alkanut hiipiä edellisestä tiineydestä tuttu seesteisyys, mutta toisaalta myös huono ruokahalu. Onneksi herkkuina maistuu kissannappulat ja kivipiira.

Toivottavasti saamme laittaa kuvia kasvavasta masusta kaikkina seuraavina viitenä viikkona. Jännityksellä ja mielenkiinnolla odotamme tulevaa! Uusi päivitys viimeistään viikon kuluttua ;)

Ronjan kosiomatka Kiirunaan

Kajon pentujen menetys käynnisti suorastaan uskomattoman tapahtumien ketjun Tinwelässä. Olemme haaveilleet Ronjan uudelleenastuttamisesta sen edellisistä pennuista lähtien, ja nyt siihen tuli odottamattoman sopiva tilaisuus. Innostuksen puuskassa aloimme niin hurjiksi, että ryhdyimme siihen, mihin ei rahkeet vielä puolitoista vuotta sitten riittäneet: lähdimme astutusreissulle Ruotsiin! 

Matka oli suuntaansa noin 1000 km eli neljätoista tuntia junalla plus kolme tuntia autolla (kustannuksista ei puhuta ;P) Kohteena oli Kiiruna ja kennel Galactic Defender. Ja lopputulos oli tämä:

 

Tanzara Resource of Joy "Ronja"

on astutettu uroksella

Galactic Defender Catch On "Plura"

Plura on karsimaattinen nuori uros ja se on innokas tekemään asioita yhdessä. Hyppyä ja pommpua tehtiin jos jonkinmoista kun namien tienausmahdollisuus oli ilmeinen. Pluraa kuvailtiin showmieheksi - näyttelykehässä se ottaa tilan haltuunsa itsevarmalla olemuksellaan. Vieraat Plura kohtaa iloisesti häntää heiluttaen, reippaasti ja ennakkoluulottomasti.

Plura on varsin sopivan kokoinen, nykymaailmassa ennemmin vähän pieni kuin iso. Plura on sievä, mutta sillä on silti selvä maskuliinen leima. Se on hyvin kulmautunut, jalat ovat suorat (etutassut eivät kierry ulos eivätkä takajalat ole lainkaan kinnerahtaat) ja liikkeet tasapainoiset. Häntää Plura kantaa kauniisti. Runko voisi olla pitempi ja rintakehä syvempi. Turkki on Pluralla paksu, mutta karva on laadultaan melko pehmeää. Turkissa on kuitenkin hyvin väriä ja tukikarvoja.

Reissu oli todella onnistunut itsessään, toivoittavasti sillä on myös toivotunlaisia seuraamuksia. Jos onni on meillä myötä, pentulaatikkoon olisi odotettavissa vipinää toukokuun alussa :) Valtaisat kiitokset Eva ja Mimmi Naartijärvelle avoimuudesta, ystävällisyydestä, yhteistyöstä ja kaiken tämän mahdollistamisesta! Puss och kram <3

Surua Tinwelässä

Viime viikolla se alkoi – epäilys siitä, ettei Kajon masussa kaikki ole aivan niin kuin pitäisi. Se hiipi mieleen kylmäävänä pelkona ja hyväksymättömänä. kysymättömänä vieraana. Perjantaina kävimme itseksemme ultraamassa Kajon. emmekä löytäneet pienten sydänten sykettä enää. Pelko sai vahvistusta, mutta Kajo voi hyvin ja painokin oli lisääntynyt. Ehkä sittenkin. Entä jos kuitenkin...

Eilen emme enää kestäneet epätietoisuutta ja varasimme ajan oikealle, kokeneelle eläinlääkärille. Saimme vahvistuksen peloillemme kun kuulimme, että kaikki Kajon pennut olivat abortoituneet. Meille ei tulisi pentuja. Meille ei tule pentuja.

Illalla sytytimme viisi kynttilää, jokaiselle pysähtyneelle sydämelle.  <3

Viisi viikkoa astutuksesta

Nyt on kulunut viisi viikkoa astutuksesta, eli ollaan jo yli tiineyden puolenvälin. Aika hurjaa, miten nopeasti aika taas kuluu! Kajon masu on jatkanut kasvamistaan, ei mitenkään kovin dramaattisesti, mutta meidän silmiin selvästi. Kajon hyvä ruokahalu on saanut pikkuhiljaa suorastaan maanisia piirteitä ja muun muassa jäiset pakasteherneet ovat olleet tällä viikolla Suuri Herkku.

Kajon mielestä masu alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa painaa ja jossain määrin vauhtikin on sitä myöten rauhoittunut. Rappuset mennään alas edelleen reippaasti, mutta askelia harkiten, eikä enää pää viidentenä jalkana rymistellen. Pihallakaan ei enää riehuta ihan niin lujaa kuin normaalisti - nopeuden- ja suunnanmuutokset tapahtuvat selvästi rauhallisemmin ja hallitummin kuin yleensä. Ihan hyvä, että tyyppi tajuaa itse vähän rajoittaa vauhtiaan, eihän tuota muuten varmaan uskaltaisikaan enää päästää rymyämään (mikä olisi ihan kamalan tylsää).

Tässä uudet viikkoiskuvat, tänään otetut eli päivänä 36 astutuksesta laskien. Eipä noissa juuri eroa näy viime viikkoisiin kuviin, mutta voimme täällä taas vakuuttaa, että masu ainakin tuntuu ja livenä seurattuna myös näyttää erilaiselta kuin aiemmin ;)

Eipä tässä oikeastaan mitään sen ihmeempiä, odotus jatkukoon!
Loppuun vielä nöpönenäemon oma posetus <3

Ultraseikkailu ja ensimmäiset viralliset masukuvat

Masu kasvaa vauhdilla sekä pömpössä mitattuna että leveyttä, ja nisätkin ovat suurentuneet entisestään. Täällä ollaan siis varsin selvästi tiineenä, eikä enää jännitä ihan niin paljoa. Mielialat Kajolla ovat vaihdelleet tavattomasti, välillä noin suunnilleen sekunnin välein. Tyyppi saattaa heittäytyä selälleen syliin ja nuolla hirveällä vimmalla ja alkaa saman tien möristä kyljelleen kiepahtaen - ihan vain palatakseen takaisin nuolemisen pariin. Ollaan täällä vähän mietittykin, saattaisiko kysessä olla alkutiineyden pahoinvointia ja hormonien heittelyä. Viimeiset pari päivää Kajo on tosin esitellyt suloisinta puoltaan, toissapäiväisille ihanille vieraillekin näytteli masuaan ylpeänä. <3 Ehkä tästä päästään siis pikku hiljaa äitiyden euforiaan, joka Ronjalla oli niin huomattava.

Masua on tunnusteltu ja kuunneltu välillä monta kertaa päivässä, kun siitä ei malta pitää näppejään erossa. Ainakin kolme pientä möykkystä on paikallistettu varmasti, neljäskin on meidän mielestämme masussa erottunut. Ei tosin voi olla varma (meidän taidoilla), mitä suolenmutkia siellä tuntuu, mutta harjoittelemalla oppii. :)

Tänään käytiin Kajon kanssa pentu-ultrassa ja saatiin hyvä varmistus sille mitä olimme olleet tuntevinamme - ja vielä enemmän! Ultra-anturilla sohiessa saimme näkymään ainakin neljä, ehkä jopa viisi pentua <3 Kajo otti ultraamisen tosi hienosti ja malttoi maata paikallaan kun kolme eläinlääketieteen opiskelijaa innoissaan kokeilivat ultrausta vuorotellen... Myös eläinlääkäri kävi nopsasti massun läpi ja oli samaa mieltä havannoista. Pentuja on tulossa, monta!

Tässä muutamia still-kuvia ultraäänilaitteen näytöstä, sekä video yhdestä pennunalusta ja sen sykkivästä sydämestä. Katsokaa ja mykistykää elämän ihmeen edessä - niin me ainakin teimme.

Linkki videoon: http://youtu.be/wOYxrYEFV6Q

Näin kun neljä viikkoa tuli täyteen, alkaa myös viikottaisten virallisten massukuvien sarja. Masu on tosiaan ihan selvästi kasvanut viimeviikkoisista "epävirallisista" kuvista. jotka julkaistiin edellisessä blogipäivityksessä, vaikkakin eroa on ehkä hankala huomata muuten kuin näin vierestä seuraamalla. 

Jatkoa seuraa, viimeistään viikon kuluttua :)

Pentupömppö?

Meillä täällä Tinwelässä eletään aina vain jännittävämpiä aikoja. Stetoskooppi käy kuumana, kun pikkuruisten sydänten ääniä yritetään jäljittää Kajon masusta. Maanantaina jännitys tiivistyy huippuunsa ­ ­- meillä on nimittäin pentu-ultra! Kajon masussa on ihan selvä, pieni pömppö, ja nisät ovat selkeästi punaisemmat ja varsin turvonneet. Merkit siis näyttäisivät lupaavilta, mutta vielä ei uskalla olla varma.

Pentuja on kyselty yllättävän paljon, ja uudet kotiehdokkaat vaikuttavat toinen toistaan paremmilta. Miten ihanaa! Kiitos kaikille teille aktiivisille bedlingtonisteille, jotka jaatte kanssamme tämän jännityksen. <3

Tässä ennen virallisia masukuvia vähän epävirallisempi sellainen. Bongaa pömppis! ^^

Uusi päivitys viimeistään maanantaina, stay tuned. Siihen asti eletään herkeämättömässä jännityksessä.

Jännityksen aika alkaa

Kajo on nyt astutettu ja tuosta toivottavasti tiineytyy. Olimme ensin hieman liian aikaisin liikenteessä astutuksen suhteen, eikä Bonoa touhu tuntunut juuri kiinnostavan. Kajo sen sijaan on ollut koko ajan valtaisan innoissaan... Ensinhän sitä sitten hermoiltiin ihan tavattomasti, että tuleeko tästä yhtään mitään, mutta kun päivien annettiin vähän edetä kävi yhä ilmeisemmäksi, että nuoresta iästään huolimatta Bono oli hyvin tarkka oikeista päivistä. Toisaalta Bono oli myös hyvin tarkka siitä, että hän saa hoitaa homman ihan itse... Astuminen onnistui lopulta niin, että ihmiset ja kissat olivat suljetun oven takana, Kajon ja Bonon saadessa oman rauhan muualla kämpässä.

Että näin se suuren jännityksen aika on nyt aluillaan. Odotamme ensimmäisten tiineytymisen merkkien ilmenevän noin neljän viikon päästä, ja jos tapahtumat etenevät toivotulla tavalla, syntyy pieniä pentupalleroisia maaliskuun alussa. Pidetään peukkuja pystyssä!

Tässä vielä pari kuvaa suloisesta lemmenparistamme <3

Kajon juoksut alkoivat!

Vihdoin ja viimein pitkän pitkän odotuksen jälkeen Kajon juoksut alkoivat viime sunnuntaina. Moneen kertaan Kajo ehti meitä tässä syksyn aikana huijata, että ne alkaa ihan just, mutta jättikin sitten asian joka kerta sikseen. Tuli ihan itselle turhautunut olo, että eikö sitä osaa omaa koiraansa sen vertaa tulkita, että tietäisi onko ne juoksut nyt alkamassa vai ei. Loppujen lopuksi ehkä niitä vaan odotti liian kovasti. Mutta joka tapauksessa, tämä ensimmäinen odotus on nyt ohi, lopultakin. Toivotaan vaan, että kaikki etenee nyt tästä eteenpäin suunnilleen aikataulussaan ja toivotulla tavalla! Jos toiveet täyttyvät, pentulaatikkoon olisi luvassa tuhinaa helmi-maaliskuun vaihteessa. Pidetään peukkuja pystyssä!

Yllä kuva Kajosta sunnuntai-iltana, alempi kuva otettu tänä syksynä ennen lumien tuloa.

Bono

Bono kävi luonamme trimmissä ja seuraavana päivänä käytiin ottamassa herrasta kuvia. Sää suosi: aurinko paistoi, maa oli kuurassa ja ruska loi kauniin värimaiseman. Tässä muutamia otoksia:

Lisää kuvia Bonosta on katseltavissa täällä.

Näiden jo kauan sitten luvattujen kuvien lisäksi tarjoilemme tässä samassa myös Bonon luonnekuvauksen:

Yleensä kun Bonon tapaa, sillä on kova meno päällä. Agilitykentällä häntä vispaa, ja koiran liike tuntuu ajoittain olevan vähintään yhtä paljon ylös- kuin eteenpäin. Innostuksen kanavointi on kuitenkin helppoa, ja Bono osaa keskittyä hirmu hyvin kovassakin menossa tehden juuri sen mitä pyydetään. Se pitää yhdessä tekemisestä ja myös oppii uusia asioita hämmästyttävän nopeasti. Kentän laidalla hmisiä ja koiria moikataan suurella innolla, sillä Bono haluaa olla kaikkien kaveri.

Perusluonteeltaan Bono on kuitenkin rauhallinen. Kotioloissa se ei turhia hötkyile, eikä ole jatkuvasti vaatimassa huomiota. Sylissä se köllii hirmu mielellään rapsutettavana ja nauttii saamastaan huomiosta täysin siemauksin. Mutta kun jotain alkaa tapahtua, Bono on heti täysillä mukana. Vauhti kiihtyy siis bedlingtonmaiseen tyyliin nollasta sataan muutamassa hetkessä, vaikkakin Bonon vauhti saattaa mennä silloin tällöin ylinopeuden puolelle. Tohinoissaan Bono antaa itsestään helposti vähän pöhkön kuvan, mutta nuorenherran itsetunto ei tunnu siitä pahastikaan kärsivän. Bono uhkuu itsevarmutta suorastaan siinä määrin, että se tuntuu pitävän itseään sankarillisena ja ylväänä. Herralla on myös olemus kuin maailman suurimmalla hyväntekijällä, minkä perrusteella se on myös nimensä saanut.
Yhteenveton voisi sanoa, että Bono on todella rakastettava nuori uros, joka osaa jakaa välitöntä iloisuuttaan kaikille ympärillään.

Ulkomuodollisesti Bono on kohtalaisen kevytrakenteinen ja pitkäjalkainen, mutta silti selvästi maskuliininen uros. Runko on hieman lyhyt, mutta rintakehä on kapea ja syvä. Liikkuminen on kevyen ja vaivattoman näköistä ja häntäänsä se kantaa kauniisti. Turkinlaatu on Bonolla hyvä runsaine tukikarvoineen ja väri on myös tavallisesti oikein kaunis.

Ja malttamattomina me odottelemme täällä edelleen Kajon juoksuja alkaviksi...

Pentusuunnitelmia

Kajo ja hänen tuleva sulhonsa kävivät viime torsraina virallisissa silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksissa, ja molemmat saivat puhtaat paperit. Moitteettomat tulokset varmistivat suunnitelmamme, eli nyt on aika julkistaa seuraava yhdistelmämme:

Cuenta's Elysia "Kajo" ja Cirrus Yasper Blackfoot "Bono"

Molemmat tulevat vanhemmat ovat perusterveitä, reippaita ja iloisia koiria.  Kajon juoksut ovat todennäköisesti alkamassa parin kuukauden sisään, neidin käytöksestä päätellen mahdollisesti jo hyvinkin pian...  Pentuja olisi siis toivottavasti syntymässä joulu-helmikuussa. Lisätietoja yhdistelmästä, sekä lisää kuvia uroksesta tulossa lähiaikoina.