Ronjan epeleiden kuulumisia

Kuinkakohan monta kertaa tässä viimeisen parin kuukauden aikana on ollut tarkoitus laittaa kuulumispäivitystä Ronjan epeleistä? No, lienekö aikomuksilla ollut mitään merkitystä, kun ei kuitenkaan mitään ole aikaiseksi saanut. Mutta nyt tässä vihdoin kuvia ja tapahtumapäivityksiä :)

Kaikilla pennuilla on mennyt oikein mukavasti. Hyvin herttaisia ja ihmisrakkaita tyyppejä ovat kaikki, äitiinsä ja isäänsä tulleet. Naperot ei enää mitään ihan pikkutaaperoita ole, kaikilla on esimerkiksi vaihtuneet aikuisten hampaatkin jo suuhun. Kokoa epelit ovat kasvaneet reippaasti. Tytöntyllerö Bella on pienin ja sievin kuten pienen tytön kuuluukin. Pete ja Lenni ovat oikein kunnon pojanrötkäleitä jo, painavat yli yhdeksän kiloa kumpainenkin. Eemeli ei juuri säkäkorkeudessa vaikuta isoveljilleen häviävän, mutta painoa Eemelillä on pari kiloa veljiänsä vähemmän.

Tässä muutamia kuvia ihanuuksista alkukesällä:

Eemeli ja Pete

Bella, takana Eemeli

Lenni
Kuva: Katja Moilanen

Pete ja Lenni ovat käyneet myös luonamme trimmattavana ja omistajansa samalla vähän trimmauskoulutuksessa. Minni trimmasi Peten ensimmäisen kerran kesäkuun alussa:

Lennin trimmaus venähti kesäkuun loppupuolelle asti, ja karvaa oli pojassa sen veroisesti. Pituudesta huolimatta olivat Katja ja Mikko saaneet pidettyä turkin oikein hyvässä kunnossa. Muutaman tunnin pakertamisen jälkeen karvan alta paljastui komea nuorimies:

Bellan ei ole tarvinnut tulla meidän luokse trimmattavaksi, kun se onnistuu Lauralta hyvin vanhasta kokemuksesta. Tässä tuoreempi kuva Bellasta mökkeilyyn sopivassa trimmissään :)

Kuva:; Laura Kallio

Näillä näkymin saamme koko pentueen taas koolle vajaan kahden viikon päästä Tinwelindon-kennelin ensimmäisillä pentutreffeillä! Elokuun lopussa on puolestaan luvassa Lennin ja Peten ensimmäinen julkinen esittäytyminen koiranäyttelyssä, tämän vuoden TerriErissä. Pete kävi jo ensimmäisessä näyttelyyn valmistamassa trimmissä...

...ja kehäesiintymisharjoituksessa:

Hienosti Minni Peten jo esittää, ja kaksikko onkin TerriErissä osallistumassa myös Jurior Handler -kehään :)

Eemelin näyttelyura ei vaikuta ihan hevillä urkeavan. Toinen kives ei ole vielä laskeutunut, vaikkakin se on pikkuhiljaa lupaavasti hilautunut kohti toivottua paikkaa. Tässä siis vielä viime hetken mietinnöissä uskaltaisiko kolmannenkin pojan ilmoittaa mukaan erkkariin.

Vaikka näyttelyharrastuksen toteutumisesta Eemelin kanssa ei ole takeita, on pikkumies jo hyvin lupaava agilitykoiran alku. Eemi on nyt useampana viikkona päässyt isompien koirien mukana agitreeneihin ja muutamaan kertaan kokeilemaan muun muassa esteitä (rimat maassa) ja putkea. Mikä agihirmu siitä vielä tuleekaan!

Eemeli

Nyt kun on tiedossa pennuille ihan todellista yhteistä ohjelmaa, ehkä näiden kuulumispäivitysten tekeminen onnistuu ainakin hetken aikaa totuttua paremmin ;)

Kajo luonnetestissä

Kajo kävi tänään Tuusulassa luonnetestissä. Tuomareina toimivat Tapio Eerola ja Anu Hatunpää. Testistä tuli ihan Kajon näköinen, tässä tulokset lyhyillä omasanaisilla erittelyillä:


Toimintakyky +1 kohtuullinen
Kajo halusi kovasti tehdä asioita testin aikana, mutta useinkaan sillä ei meinannut ihan rohkeus riittää. Pimeässä huoneessa Kajo lähti ensin tosi hienosti etsimään minua, mutta ei sitten uskaltanutkaan tulla huoneen pimeimpään soppeen, ennen kuin olin sitä jo vähän huhuillut ja taskulampulla näytetty suuntaa.

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Olin kuvitellut että yksin seinään kiinni sidottuna Kajo olisi räyhännyt lähestyvälle uhkaavalle henkilölle ihan kunnolla, mutta Kajo ei sanonutkaan sanaakaan. Raasu lähinnä katteli mihin minä olin kadonnut ja yritti väistellä parhaansa mukaan. Kajo antoi myös heti koskea itseensä tuomarin lakattua riehumasta.

Puolustushalu +1 pieni
Sekä kelkalle, että meitä lähestyvälle riehuvalle tuomarille Kajo huusi kunnolla, mutta sen sijaan että neiti olisi asettunut minun eteeni, karkasi se aika vilkkaan selkäni taakse piiloon räyhäämään.


Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Kajo ei halunnut lähteä leikkimään kepillä, vaan meni sen sijaan moikkaamaan toista tuomaria joka oli testin alun seisonut sivummalla. Kajon mielestä tuomari ei osannut leikittää kunnolla, joten päädyin sitten itse leikittämään Kajoa meidän omalla rievulla. Kun Kajo oli päässyt kunnolla vetoleikin vauhtiin, ojensi lelun tuomarille, joka sai jatkettua leikkiä oikein hyvin. Kajo ei päästänyt lelusta irti vaikka sen silmät peitettiin tai muuten yritettiin uhata/häiritä leikin aikana.

Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Testi kuormitti Kajoa, minkä huomasi hyvin siitä, että testin alussa komeasti pystyssä heilunut häntä laskeutui vähän rotutyypillisempään asentoon testin loppua kohden.

Temperamentti +1 erittäin vilkas
Tämä oli myös minulle hieman yllättävä kohta, sillä en ole ajatellut Kajon olevan mitenkään erityisen vilkas. Totta kuitenkin on, että Kajon reaktiot testin aikana olivat aika voimakkaita, ja välillä niin vauhdikkaita, että sitä törmäiltiin minne sattuu...

Kovuus -2 pehmeä
Eli Kajo on pehmeä, mutta hyvin kovapäinen pieni terrieri. Tuomarit näkivät pehmeyden olevan syynä moniin "arvosananalennuksiin" muissa testikohdissa, kuten puolustushalussa ja toimintakyvyssä.


Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Jos jokin, niin tämä oli tiedossa jo entuudestaankin :)

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Ei Kajo juuri laukauksia hätkähtänyt, korvat hörössä kuunteli mitä oikein tapahtuu.


Kokonaispistemääräksi Kajo sai 132 - 16 = 116 p eli hyväksytyn luonnetestituloksen. Kannatti käydä, oli todella mielenkiintoinen testi. Suosittelen!

Videon Kajon luonnetestistä voi katsoa täältä. (kuvaaja: Kiia Westin)

Roturace 2012

Kajo ja Ronja osallistuivat tämän vuoden bedlingtonien RotuRace-joukkueisiin. Ronja kilpaili Beduliinit-joukkueessa yhdessä Bellan, Dooriksen ja Kuuran kanssa, ja Kajo oli mukana Superlampaat-joukkuessa yhdessä Wäinön, Helmin ja Mintun kanssa. Kaikki bedlingtonie juoksiva hienosti ja ajat mahtuivat sekunnin sisälle (aikoja tuli väliltä 7,77-8,73 s). Beduliinit ja superlampaat saivatkin tismalleen samat joukkueajat eli 16,440 s (joukkueen paras ja huonoin aika poistetaan ja kaksi keskimmäistä aikaa lasketaan yhteen), joukkueiden sijoitusten ollessa 8. ja 9. kaikkiaan 27 joukkueesta. Ei mikään huono sijoitus ja kaikkiaan hyvin tasaiset joukkuesuoritukset! Yksilöajoissa Kajo oli 42. ajalla 8,31 ja Ronja 48. ajalla 8,38 kaikkiaan yli sadan koiran joukosta.

Kajo
Kuva: Jonna Paronen

Ronja juoksi tänään toista kertaa elämässään vieheen perässä ja ensimmäistä kertaa oikealla radalla, eli Ronjalle kunniamaininta aloittelijan hienosta suorituksesta! Ronja oli päässyt kokeilemaan viehejuoksua ensimmäistä kertaa vasta vajaata viikkoa aiemmin, ja tänään siis porskutteli radalla jo kuin vanha tekijä. 

Oli mukava päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan!

 

Pentukuulumisia

Eilen meillä laulettiin onnittelulaulua, kun Eemeli täytti kokonaiset kaksitoista viikkoa. Kolmekuukautisjuhlan kunniaksi soiteltiin sisaruksillekin ja kyseltiin kuulumisia. Kuten odottaa sopi (ainakin Eemelin ja pikkupentuajan antamien viitteiden perusteella), sisarukset ovat päässeet uusissa, ihanissa kodeissaan mainiosti alkuun. Rohkeita ja energisiä tyyppejä jokainen, välillä vähän liiankin kanssa! Ainakin siitä päätellen, että näitten asenne tuntuu meidän kaikkien vanhempien mielestä olevan se, että tiiliseinästäkin pääsee läpi, jos vaan päättää. Tämä emo huomaa toisinaan toivovansa, että pikkunaperoon voisi silloin tällöin saada äänenvaimentimen. Tai ajastimen. :D

Bella on Lauran kanssa päässyt jo matkustelemaan mökille ja Jyväskylään ja tapaamaan muiden mukana kennel Tanzaran Eila-mummia. Eila oli harjaillut Bellaa ja taisipa nipsaista kynnetkin, ja tyttö oli nököttänyt kiltisti pöydällä. Hyvä Bella!
Toissapäivänä Laura ja Bella kävivät meillä moikkaamassa pikkuveljeä ja laittamassa sen ruotuun. Sisaruksilla oli huisin kivaa, joskin molempien (äänekäs) ärrieriluonne sai välillä Ronja-emon komentamaan, että nyt tenavat hiljaa.

Laura-tädin sylistä on turvallista inttää emolle vastaan :)

Sisarusparvesta rauhallisempana tunnettu Pete on alkanut vilkastua uudessa laumassaan. Entinen suursyömäri on myös keksinyt, että kavereitten painostuksen takia ei enää tarvitsekaan ahmia ruokaa niin nopeasti kuin mahdollista ja alkanut närppiä ruokansa kanssa toden teolla. Mutta jos routa ajaa porsaan kotiin, niin ehkä nälkä tekee saman kasvavalle pennulle!

Muuten Pete on pysynyt samanlaisena hurmaavana kainalorapsuteltavana kuin ennemminkin, ja kuten kuvasta näkyy, suloisuus on vaan lisääntynyt koon myötä. 

"Miten niin on laitonta olla näin söpö?"
Kuva: Minni Leppänen

Myös Lennistä on kuoriutunut pikkuinen riiviö, ehkä pojalla on sittenkin vielä toivoa kehittyä kunnon vahtikoiraksi! :P Vauhtihepuleita ilmenee niin sisällä kuin pihallakin vaakasuorina ilmavirtauksina, mutta enimmäkseen tyypin korvat on kuitenkin tallella ja vanhempia totellaan kiltisti. Kuten kaikkien pentujen, myös Lennin lempiharrastuksena on noukkia ulkoa suuhun Kaikki Ihana, eli kaikki se, mikä meistä ihmisistä ei ole ihan niin ihanaa.
Katja ja Mikko ovat ihasteltavasti pitäneet kiinni viikkoiskuvatraditiosta, ja seisomistakin on harjoiteltu. Ehkä Lennistä kehkeytyy myös oikea kehälammas, ketut  kun on jo poissa muodista!

Minkä pienenä oppii, sen vähän isompanakin taitaa.
Kuva: Katja Moila

Pallosalama Eemeli tuhoaa irtaimistoa termiitin lailla, eikä tyyppiä saa uupumaan reilu tunninkaan pihariehumisella tai leikillä. Tämän hetken lempileikit ovat emon kanssa haukkuminen (mikä tapahtuu niin, että kuono laitetaan emon kuonoon kiinni ja sitten räksytetään yhtä aikaa mahdollisimman kovaan ääneen) ja kissojen kanssa painiminen. Uskomatonta mutta totta, kissat ovat enimmäkseen mukana leikissä ja alkavat yhä enemmän luottaa siihen, että kovasta äänestä huolimatta ipana on kiltti ja vaaraton. Samalla tyyppi on oppinut, että kissaa ei kannata purra. :D

Onneksi meillä on ollut aikaa riehua paljon ulkona auringossa, käydä pitkillä kävelyillä ja tavata niin ihmis- kuin koirakavereitakin. Touhuntäyteisen päivän jälkeen ärrieripentukin käpertyy uupuneena tyynyn viereen nukkumaan ja painaa kuononsa onnellisen emon poskeen.

Emo ja Eemeli pitämässä hengähdystaukoa leikin lomassa.

Koko pentueen kevät on siis ollut täynnä onnellisia päiviä ja uusien, ihmeellisten asioiden oppimista, juuri niin kuin kuuluukin. Ainakin Lenni on ylittänyt viiden kilon maagisen rajan, ja pikkuinen Eemelikin painaa jo reilusti yli neljä.
Aloittelevien kasvattajien sydän täyttyy ilosta ja ylpeydestä, kun saa seurata näiden ihanien maailmanvalloittajien edesottamuksia. Mihin kaikkeen tämä määrätietoinen joukko vielä pystyykään! ♥

Yhdeksän viikkoa – kolme pentua jäljellä

Viimeinen pentujen yhteinen viikko hurahti ja nyt on jo ensimmäinen ipana lähtenyt maailmalle. Bella muutti keskiviikkona Lauran, Miikan ja Bablon luokse Lahteen ja ensimmäiset päivät uudessa kodissa ovat kuuleman mukaan sujuneet erinomaisen hienosti.

Viikko on sujunut pääpiirteissään tuttuun kiihtyvään tahtiin. Meno on ollut pentujen kesken ajoittain hurjaa ja kovaäänistäkin – haukkumisleikit ovat nimittäin aika hauskoja, ainakin pentujen mielestä. Pihalla pennut vilistävät sellaista vauhtia, ettei niiden perässä kaksinkaan pysy millään, eli yhteisulkoilut ovat nyt jääneet historiaan.

Pennut trimmattiin tällä viikolla nättiin kuntoon uuteen kotiin muuttamista ajatellen. Sapuskaa on kulunut valtaisat määrät, mikä näkyy myös puntarissa – painoa on kerätty viikon aikana neljästäsadasta yli kuuteensataan grammaan per pentu. Tässä viimeiset viikkoiskuvat koko poppoosta:

Bella: 3200 g

 

Lenni: 4127 g

 

Pete: 3818 g

Eemeli: 3098 g

Bella ehti lähteä maailmalle ennen kuin viimeinen pentu saatiin trimmattua ja ryhmäkuva otettua, joten yhteiskuva on tällä kertaa veljeksistä. Kuvassa vasemmalta oikealle Lenni, Eemeli ja Pete:

Kahdeksan viikkoa ja kaksi päivää

Aika kuluu niin hurjaa vauhtia, ettei mukana tahdo pysyä enää millään. Pennut täyttivät kahdeksan viikkoa jo toissapäivänä, mutta viikkoiskuvat saatiin otettua vasta tänään Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Menneen viikon merkittävin tapahtuma oli pentulääkärissä käynti. Pennuille tehtiin siis terveystarkastus, jokainen sai oman mirkosirun kaulanahan alle ja epeleistä otettiin myös verta kuparitoksikoosistatuksen määritystä varten. Matkat lääkäriin ja takaisin kotiin tehtiin bussilla, joten julkisissa kulkuvälineissä kulkeminen on nyt sekin koettu. Pennut matkustivat myös autolla ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Maailma on siis laajentunut jo kauas kotitalosta.

Ihmisvieraiden lisäksi pennut ovat kohdanneet myös ensimmäiset koirakaverit. Bellan isoveli Bablo kävi yksi iltapäivä viihdyttämässä tulevaa pikkusiskoaan ja bordercollie Hilla kävi toisena päivänä leikityttämässä koko pentulaumaa. Jälkimmäisessä tapauksessa kävi tosin niin, että Hilla pääasiallisesti leikki ja hyppi ympäri asuntoa, kun pennut ihmettelivät sivusta isomman pennun rymyämistä.

Ruoka on maistunut pennuille vähän turhankin hyvin. Lautaset tyhjenevät suunnilleen kymmenessä sekunissa jokaisella ruokintakerralla. Vauhti on siis niin kova ettei pennut ehdi pureskella ja tuskin hengittääkään, ennen kuin lautanen on puhtaaksi nuoltu. Ruokahalun mukaisesti on painoakin taas kerrytetty, ja jokainen on kasvanut noin neljäsataa grammaa  edellisestä punnituksesta. Viikon uusia makuja olivat sei, appelsiini ja porkkana, joista ainoastaan appelsiini epäilytti osaa porukasta.

Bella: 2779 g

Lenni: 3424 g

"Onnen-Pete": 3215 g

Eemeli: 2436 g

Ryhmäkuvassakin osattiin nököttää taas niin hienosti. Vasemmalta oikealle: Lenni, "Onnen-Pete", Eemeli ja Bella.

Viimeistä viikkoa viedään, ja olo alkaa olla jo valmiiksi vähän haikea.

Seitsemän viikkoa

Pennuilla on seitsemän viikkoa mittarissa, ja meno alkaa nyt olla jo oikeasti kovaa. Pikku enkeleistä on viikon aikana kuoriutunut aitoja terriereitä, villejä pikku termiittejä. Valveillaoloaika kasvaa  päivä päivältä ja leikit käyvät jatkuvasti hurjemmiksi. Murina, ärinä, sanomalehtien repiminen, huonekalujen kolina, tumpsahdukset ja muksahdukset eivät ole enää vain iltariehan äänimaailmaa, vaan toistuvat mellakkamaisena vyörynä jo useita kertoja päivässä. Mikä tahansa isompi tai pienempi esine tai muu irtaimisto, joka jää lattiatasolle, on auttamatta pentujen riistaa. Tuhovoima- ja teho eivät ole vielä suunnattoman suuria, mutta varmuuden vuoksi kaikki vähänkin arvokas kannattaa nostaa pentujen ulottumattomiin.

Tällä viikolla pennut kävivät ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ulkoilemassa. Sadekelien jälkeen puhdas lumi oli oivallinen alusta pienille tassuille temmeltää – ainakin kuralätäköihin verrattuna. Tyypit eivät olleet lumesta moksiskaan, vaan muutaman sekunnin jähmetyksen jälkeen ne lähtivät yksi toisensa jälkeen hiipparoimaan ympäri pihaa. Ei aikaakaan, kun pentuja vilisti suuntaan sun toiseen hirmuista laukkaa hypellen ja pomppien.
Parin ensimmäisen ulkoilun jälkeen pennut pääsivät laajentamaan maailmankuvaansa pihapiirin ulkopuolellekin ja haistelemaan Suurta Maailmaa, kun kävimme retkellä puistossa. Piharetkien jälkeen pennut kipittävät kovaa kyytiä takaisin ulko-ovesta sisälle ja emon perässä hissiin. Rappukäytävässä kulkeminenkin on siis epeleille tuttua puuhaa.

Pennut ovat tällä viikolla maistaneet muun muassa kalkkunankaulaa ja possun kylkiluutikkuja, jotka olivat suurta herkkua. Myös hedelmiä on maisteltu, päärynä ja omena ovat tämän hetkisiä suosikkeja. Vaikkei me enää pentujen kasvua juuri huomata, kertoo vaaka omaa tarinaansa.

Pentujen viralliset nimet päätettiin tällä viikolla, ja melkein kaikkien uudet perheet ovat päättäneet oman pentunsa kutsumanimen. Saanemme siis esitellä ensimmäisen Tinwelindon-pentueen ihan nimien kanssa :)

tyttö 2414 g

Tinwelindon Tinuviel - Bella

1. poika 2960 g

Tinwelindon Elendil - Lenni

2. poika 2773 g

Tinwelindon Eldarion - "Onnen-Pete"

3. poika 2030 g

Tinwelindon Anarion - Eemeli

Tässä meidän koko pentulaumamme sievästi rivissä:

Kuvia tulee toivottavasti laitettua taas lisää kotisivujen kuvagallerioihin lähiaikoina, kunhan sopiva rako löytyy.

Pennut kuusi viikkoa!

Ajanhallinnallisista syistä pentujen kuusiviikkoispotretit saatiin otettua vasta tänään. Kummasti sitä eilen illalla olikin yhtäkkiä melkein yö, ja päätettiin sitten jättää kuvaaminen seuraavan päivän valoisaan aikaan. Ja hyvä kun jätettiin, sillä nyt saimme ensimmäistä kertaa otettua viikkoiskuvat ilman salamaa. Pennut osasivat seisoa tosi hienosti, ei tarvinnut koko aikaa leuan altakaan pitää kiinni, kun nököttivät asennossa niin hienosti paikallaan itsekin. Painoa ovat kaikki kerryttäneet viikon aikana ihan kiitettävästi, yli kahden kilon pääsi 3/4 pennuista. Aikamoisia jössiköitä nuo ovat, varsinkin isot pojat, mutta koriin mahtuivat vielä! ;)

tyttö: 2057 g

1. poika 2620 g

2. poika 2426 g

3. poika 1704 g

Pentujen leikki on muuttunut monipuolisemmaksi ja liikkuminen tehokkaammaaksi. Täyttä laukkaa vilistetään pitkin keittiötä ja eteistä päivän vilkkaimpina hetkinä. Pennut jahtaavat pissarättiä, repivät sanomalehtiä, raahaavat leluja ympäriinsä ja "tappavat" niitä. Housunpunttuihinkin on pentu jos toinenkin pureutunut muutaman kerran hurrrjasti muristen. Pentujen välinen leikki ei ole enää vain painimista, vaan pennut myös tekevät toisilleen leikkikumarruksia ja ovat siinä samassa aloittaneet jahtaamisleikkien harjoittelun. Kummasti tyypit vaan tuppaavat olevan unten mailla joka kerta kun vieraita tulee kylään - kukaan ei varmaan usko millainen meno täällä on päällä joka ilta puoleyön jälkeen....

Pentujen maailma on viikon aikana laajentunut viidennen kerroksen koko porrastasanteelle ja parvekkeellakin ne viettävät jo mieluusti aikaa. Muutama pentu kävi myös harjoittelemassa rappusten alas kiipeämistä/hyppimistä (pennun koosta riippuen) ja pari tyyppiä on käynyt sylistä käsin haistelemassa ihan alaulko-ovella Suuren Maailma hajuja. Aurinkoista, lämpimämpää ja kuivaa päivää täällä odotellaan, että päästäisiin pentujen kanssa ihan kunnolla pihalle käymään.

Hampaita on puhjennut lisää ja sitä mukaa maitobaarin aukioloajat ovat lyhentyneet entisestään. Pikku piraijoilla on keskimäärin nyt jo lyhyet rivit alaposkihampaita ja runsaslukuisesti etuhampaita. Puruvoima on selvästi kasvanut, eikä sormien natustaminen tai reiteen pureminen tunnu suurimman osan aikaa hauskalta enää muista, paitsi tietysti pennusta itsestään.

Tässä vielä yhteiskuvat. Rivissä vasemmalta oikealle ovat 1. poika, 3. poika, tyttö ja 2. poika.

Kuvia on taas muutama muukin nähtävillä, nyt kotisivujemme uusissa kuvagallerioissa: http://tinwelindon.weebly.com/kuvia.html