Elämää pentulauman kanssa

Nyt kun kaikki Kajon pienet nuppuset ovat löytäneet kodin, on hyvä aika purkautua pentujen toilailuista. Niin ihania kuin pienet koiranpennut ovat, alkaa jokaisella pinna kiristyä, kun niitä pyörii kolme kappaletta jaloissa kolmetoistaviikkoisiksi asti. Lattian siivoamiseen kului joka päivä suunnilleen tunti (roskien keruu, pahimpien tahrojen pyyhkiminen, imuroiminen, moppaaminen), jonka jälkeen innostusta ei juuri riittänyt muun huushollin ylläpitoon.

Mitä kaikkea sieltä lattialta onkaan löytynyt? No tietenkin aimo annokset pissaa, kakkaa ja hirmuiset määrät silputtuja sanomalehtiä (=tarkoitettuja pissapapereita). Roskaa, roskaa ja vielä vähän lisää roskaa. En ymmärrä mistä ne sen kaiken pikkumurun ovat löytäneet ja saaneet leviteltyä pitkin lattiaa. Silputtua vessapaperia, silputtuja kakkapusseja, silputtuja leluja, silputtuja sukkia, silputtua mitä rahansa irtaimistoa, joka on tavalla tai toisella päätynyt lattialle ja silpuksi.

Kolmentoista viikon aikana pennut oppivat hyppäämään sekä sohvalle, sängylle, sohvapöydälle, sohvapöydältä sohvalle että sohvalta sohvapöydälle. Vieressä Varda näyttää esimerkkiä hyppäämällä sohvalle selkänojan kautta ja kiipeilemällä pöydille ja kissapuuhun. Pennut ovat muksahdelleet alas milloin mistäkin, onnistuneet löytämään tiensä tietokonepöydälle ja sieltä pää edellä alas pyykkikoriin. Eräs epäonnekas nuoriherra kurkisteli kerran niin innokkaana vessanpyttyyn, että mulahti sinne pää edellä kissavessan siivousjätteiden seuraksi.

Tämän perusrellestyksen liäksi pennut ovat muotoilleet vessan kynnyslistan, yhden kulmauksen asunnosta, hyllynreunoja, useiden kirjojen kansia (ja poistaneet ylimääräisiksi kokemiaan sivuja), sängyn päädyn alareunan, sohvankulman, nahkataluttimen, läjän vaatteita, kenkiä ja muutamia sähköjohtoja kaikenmoisesta pikkuirtaimistosta puhumattakaan. Pennut oppivat myös avaamaan vaatekaapin oven ja vetämään takkeja alas eteisen henkarista.

Oikeita vahinkoja, siis pennuille haitallisia vahinkoja, ei kuitenkaan ole onneksi sattunut. Kiperin tilanne oli kun Ristonpallurainen oli kokonaisen päivän masusta kipeä, huonovointinen ja syömätön. Tilanne raukesi ja pahan olon syy selvisi, kun Risto kakkasi eräänä sunnuntaiaamuna kaksi pentupantaa noin kolmikymmensenttisenä pötkönä. On se tehokas tuo pennun suoli, ei voi muuta sanoa. Luoja tietää mitä kaikkea muuta naperoiden mahasuolikanavaan on päätynyt.

Kaiken tämän materiaalisen huolen lisäksi meno on tällaisen lauman kanssa usein aika korvia huumaavaa. Räskytys-murina-hippajuoksu-piiloutumis-painileikit ovat villiintyneet koko ajan. Rieha saattaa tulla päälle yhtä hyvin aamulla, päivällä, illalla tai yöllä. Päiväsaikaan riehuminen on ihan sallittavaa, mutta kolmen aikaan yöllä keskellä viikkoa se on ahdistavaa jo ihan naapurisovun säilymistä ajatellen. Yhtään valitusta ei tosin ole tullut, kiitos ja kumarrus kilteille ja pitkäpinnaisille naapureilleni!

Kaikki angsti kuitenkin unohtuu tyystin, kun kaikki pennut tulevat mukaan sängylle nukkumaan, hyppivät piruetteja ja sitten istuvat kauniisti riviin ruokaa odottaessaan, pomppivat lumihangessa, laskevat tahattomasti jääliukumäkeä rinnettä alas, rynnivät tervehtimään aina ihmisotuksen herätessä tai palatessa kotiin, saadessaan hellyyskohtauksia ja tullessaan kesken puuhien syliin paijattaviksi ja suukoteltaviksi. Ne ovat tavattoman rakkaita pikkuisia pupeloita, joita tulee ikävä heti jos on useamman tunnin pois kotoa, uskokaa tai älkää.

Urakka tämän pentueen kanssa on loppusuoralla. Eetu muuttaa omaan kotiin tänään ja Risto viimeistään ensi maanantaina. Ilta jää lapsuudenkotiin elävoittämään meidän lauman elämää jatkossakin. Ikävä saattaa silti yllättää, vaikka kuinka kuvittelisi, että "ylimääräisistä" pennuista eroon pääseminen olisi tässä tilanteessa pelkästään helpotus.

En kuitenkaan suosittele kenellekkään pitämään kolmea pentua kolmetoistaviikkoisiksi asti, jos vain ikinä sen pystyy välttämään ;)

Pentu vailla kotia

Edit: Iloksemme saamme kertoa, että Riston koti on löytynyt eikä ole enää kateissa. ^___________^

Risto etsii edelleen omaa ihmistä ja uutta kotia. Kodin löytymisen edistämisen toivossa, tämä on Riston Ihan Oma Blogipäivitys.

Risto syntyi pentueen kolmantena isoveli Edwinin ja enkeliveli Kaarlen jälkeen. Risto oli pitkään pentueen pienin, mutta ehkä myös pippurisin. Jos Riston nosti syliin kun sillä oli omat puuhat kesken, sai häiritsijä osakseen hirmuista ärrimurri murinaa. Myös jos Ristoa erehtyi karstaamaan tai tekemään sille muita toimenpiteitä, tuli vastalauseena hyvin nopeasti kovaäänistä kiljumista.

Minäkö muka tuhma?

Tällä hetkellä Ristoa kuvaa varmaan parhaiten sana kiltti. Murinat ja ärinät ovat jääneet pois (ainakin toistaiseksi), ja kaikki hoitotoimenpiteet onnistuvat oikein hienosti. Risto esimerkiksi haluaisi ihan koko ajan pussata kun sitä trimmataan. Risto on muutenkin ihan hirmuisen hellyydenkipeä, rakastaa paijailua ja rapsutuksia ja nukkuukin mieluiten sylissä selällään köllöttäen. Risto ei ole kuitenkaan voimakkaan huomionhakuinen, vaan jää helposti päällepäsmäröivien sisarustensa varjoon. Se kaipaa siis vähän rohkaisua ja kannustusta, mitä ei pidä erehtyä luulemaan arkuudeksi. Risto ei rynni suoraan päin kaikkea, vaan se haluaa ensin miettiä. Pohdinnan jälkeen meno on rentoa ja huoletonta.

Kuka Riston sitten saakin elämäänsä, saa aimo annoksen bedlingtonmaista hellyyttä ja rakkautta. Risto on todennäköisesti voimakkaasti yhteen ihmiseen kiintyvä, uskollinen ystävä. Terrieriluonnetta on annosteltu hyvät määrät  piiloon paksun ja pehmoisen kuoren alle.

Ristolla on jo oma sivu omakoirassa, ja se löytyy tämän linkin kautta. Risto on myös pentutarkastettu terveeksi, ainoa moite tarkastuksessa oli liian kapea alaleuka (tyypillistä tämän ikäisille bedlingtonpennuille). Ristolle on tehty jo kuparitoksikoosi-geenitesti, ja on sen mukaan kantaja (1,2 - a,b).

Jos sinulle tuli olo, että elämässäsi ja sydämessäsi voisi olla Riston menevä aukko, ota pikimmiten yhteyttä kennel.tinwelindon(a)gmail.com tai puhelimitse 040-7770464/Sini, 050-4021852/Anna.

Kolme vintiötä

Kajon pupsit ovat jo yksitoista viikkoa, ja täällä ne vielä könäävät, Edwiniä lukuunottamatta. Eetu on lähdössä uuteen kotiinsa noin viikon kuluttua, mutta Ristolle omaa ihmistä ei ole vieläkään löytynyt.

Muksut alkoivat olla taas rähjäisen näköisiä, niin ne pääsivät pesulle ja turkin siistimiseen.

Tinwelindon Alagos
Risto

Olisitko sinä minun uusi oma ihminen?

Tinwelindon Nifredil
Ilta

Tinwelindon Bregedur
Eetu

Isoja lapsia nuo alkavat jo olla. Sohva on täällä kotona valloitettu ja sille on opittu hyppäämään erittäin sujuvasti. Sohvasta on sitä myöten tullut naperoille lempinukkumapaikka, bedlingtonmaiseen tapaan :)

Myös erilaisia kommelluksia on alkanut sattua yhä enemmän. Risto molskahti pää edellä vessanpyttyyn ja Ilta tipahti pöydältä pyykkikoriin... Kenkiä, sukkia ja kaikkea muuta mukavaa on ruvettu silppuamaan ihan toden teolla. Sanomalehdet eivät tahdo enää pysyä funktionaalisina, koska niitä kuskataan ahkerasti ympäriinsä ja riivitään riekaleiksi. Roskia syödään niin paljon kuin niitä vain löydetään, sillä seurauksella että pentu jos toinenkin on oksennellut mitä kummemman näköisiä mömmöjä, ja jokaisen kakka on saanut värikkäitä koristeita. Kyllä sitä ihan oikeaakin ruokaa popsitaan joka aterialla sellaisella tohinalla, että pentujen voisi luulla kärsivän pahastakin nälänhädästä.  Nahkapuruluita katoaa pieniin kitoihin ällistyttävää vauhtia, erityisesti Ilta on kunnostautunut tällä saralla (pojat syö mielummin kenkiä). Penturiehat ovat yhä villimpiä ja äänekkäämpiä, ja nyt niitä on todistettu myös neljän aikaan aamuyöstä...

Pikkuhiljaa tämä kolmen pennun kaitsemin alkaisi siis riittää meikäläiselle...niin ihania ja rakkaita kuin nuo muruset ovatkin <3

Luovutusikäiset pupsit ja viimeisten viikkojen kuulumiset

Kajon pentujen syntymästä on jo yhdeksän ja puoli viikkoa. Ensimmäinen lapsi, Hemmo aka Edwin, lensi jo pesästä uuteen kotiin. Muut riiviöt ovat vielä täällä riemastuttamassa päiviämme.

Viimeiset muutama viikkoa ovat olleet niin hektisiä, ettei koneen ääreen ole meinannut millään ehtiä päivittelemään tyyppien kuulumisia. Ollaan käyty pentupoppoon kanssa mm. leikkimässä toisten koiranpentujen luona, harjoiteltu autolla ja bussilla matkustamista sekä piipahdettu Viikin Prisman eläinkaupassa ihmettelemässä ihmisvilinää. Lisäksi luonamme on käynty lähes päivittäin vieraita palluttelemassa naperoita.

Reippaita naperoita nämä ovat. Ulkona hypitään, pompitaan, riehutaan ja juostaan vieraiden ihmisten perään. Sisällä riekutaan Vardan kanssa, kiipeillään hyllyille, etsitään natustettavaa ja silloin tällöin myös kasaudutaan johonkin mukavaan paikkaan nukkumaan. Asunnosta ei tahdo päästä sisään eikä ulos, kun pentulauma yrittää puskea tietänsä rappukäytävään jokaisella ovenavauksella. 

Naproiset trimmattiin toisen kerran yhdeksännen viikon puolenvälin paikkeilla ja pennuista otettiin viimeiset viralliset viikkoiskuvat yhdeksän viikon ja kahden päivän ikäisinä. Haikein mielin esittelemme tällä erää viimeistä kertaa Kajon ja Sakun ihanat pienet pupeloiset:

Tinwelindon Seregon "Edwin" aka "Hemmo"

3303 g

Tinwelindon Alagos "Risto"

3326 g

Risto etsii vielä omaa kotia!

Tinwelindon Nifredil "Ilta"

3409 g

Tinwelindon Begedur "Eetu"

3500 g

Saimme myös vihdoin taas yhteiskuvan koko laumasta (Hemmo, Ilta, Eetu, Risto):

Meidän rakkaat pienet silppuri-riivöt <3

Näyttelyvuosi 2013

Vähän jäänyt tämä näyttelyistä päivittäminen, kröhöm, vielä pienemmälle huomiolle kuin se olisi ansainnut. Ei sen puoleen, näyttelyvuosi on ollut hiljainen, mutta ollaan me sentään Jossain käyty.

Varda debytoi näyttelykehissä tämän vuoden Voittaja-näyttelyssä, tosin vielä pentuluokassa. Violetti KP-ruusuke sieltä muistoksi saatiin, sekä seuraavanlainen arvostelu:

"Nice size. Good head and eye. Good front. Nice rise. Good tail carriage. Well-angulated. Moves a little cloe in rear."

Tuomarina oli Judith Averis Isosta-Britanniasta, sijoitus oli pentuluokan toinen.

Perinteiseen tapaan TerriEriin osallistuimme tänäkin vuona. Oman laumaamme kehässä edusti Kajo. Iloksemme näyttelyyn osallistui myös Lenni (Tinwelindon Elendil), joka samalla debytoi virallisessa luokassa.

Lenni sai hienosti Erinomaisen ja SA:n, sekä oikein hyvän arvostelun (vapaa käännös saksasta):

"Erinomainen rotunsa edustaja, koko sallitun rajamailla, kapea pää, ruskeat silmät, matalalle asettuneet korvat, kaula oikean pituinen, erinomainen etuosa ja rintakehä, varsin hyvin kulmautunut takaosa, esitetty erinomaisessa turkissa, liikkeessä lähes oikea/täydellinen"  

Kajo esiintyi hienosti ja sai Erinomaisen, SA:n ja sijoittui peräti valioluokan ykköseksi kahdeksan nartun joukosta! Kajon arvostelu oli seuraavanlainen (vapaa käännös saksasta):

"Erinomainen tyyppi, erittäin feminiininen rodunomainen pää, oikea ylä- ja alalinja, jalkojen asento seisoessa oikea, häntä asettunut matalalle, erinomainen turkinlaatu, liike edestä ja takaa ei aina oikea."

Tuomarina oli Imrgard Vogt Saksasta (kennel Inka). Läjäpäin kuvia TerriEristä löytyy täältä.


Iloisia näyttelyuutimia kantautui korviimme myös Ruotsin puolelta. Ronjan toisen pentueen isä, Plura (Galacic Defender Catch On) on saavuttanut elo-syyskuussa sekä Ruotsin että Norjan muotovalion arvot! Grattis Plura <3

Kiirettä ei siis meillä ole juuri pitänyt tänä vuonna näyttelykehissä juostessa, mutta nämä vähäiset tulokset eivät ole lainkaan hassumpia :)

Kuusi ja puoli viikkoa

Tadaa, virallinen viikkoispäivitys jälleen puolta viikkoa myöhässä! Kaiketi kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Natiaiset ovat jatkaneet kasvuaan kohisten ja ruokahalu on ollut sen mukaista. Pienet kupit tyhjenevät muutamassa hetkessä, kun hurjat lihansyöjät hyökkäävät valmiiksi murennetun saaliinsa kimppuun. Pennut ovat viime päivinä maistelleet muun muassa useaa erilaista nappulaa, cesaria, riistaseosta, grillattua kanaa, pinaattilettuja ja herneitä. Emon maito on edelleen tyyppien suosikkijälkkäri tai -alkupala, mutta Kajo ei enää ihan joka kerta päästä pirajoita maitobaarin ääreen. 

Pentujen ja Vardan väliset leikit ovat muuttuneet jo selvemmin painiksi. Aikansa vintiöiden puuhastelua sivusta seurattuaan myös Calcifer uskaltautui leikkimään natiaisten kanssa:

Kuuden viikon ja kahden päivän iässä napsukaiset saivat sirut niskaansa. Samalla eläinlääkäri teki virallisen pentutarkastuksen. Kaikki saivat maininnan liian kapeasta alaleuasta (joka on erittäin tavallista tämän ikäisillä), mutta muuten kakarat olivat moitteettomassa kunnossa. Pennuista otettiin myös verinäytteet kuparitoksikoosigeenitestiä varten.

Ja lopuksi nämä pentujen viikkoiskuvat, olkaa hyvät! Kuvissa pennut siis oikeasti jo kuusi ja puoliviikkoisia. Pennut on punnittu reilun kuuden viikon iässä, mutta paperi, johon mittaustulokset kirjattiin, on hukassa... Joka tapauksessa Risto ja Hemmo painoivat vähän päälle 2200 grammaa, Eetu päälle 2400 grammaa ja Iltan paino osui jonnekkin niiden väliin.

Hemmo

Risto

Ilta

Eetu

Näiden kuvien ja puheiden myötä kennel Tinwelindonin väki toivottaa kaikille iloista ja leppoisaa joulua!

Paluu päivitystauolta

Tietokone toimii taas (kiitos Markus <3) ja blogia on nyt päivitetty ajan tasalle. Kannattaa siis selailla postauksia taakse päin, niitä on lisäilty sinne useita uusia ;)

Pennut ovat jo reilun kuuden viikon ikäisiä, eli hirmuisen isoja ja mahdottomia pikku riiviöitä. Tyypit hepuloivat laumoittain pitkin kämppää, silppuavat sanomalehtiä, vinguttavat vinkupossua, kiipeilevät kaikkialle minne suinkin pääsevät, juoksevat perässä ja purevat huosunpunttuja, roikkuvat lattiamopissa ja matkustavat sen päällä. Kajon hermot ovat kestäneet todella hyvin, ja vaikka pikkuriiviöiden suussa alkaa olla pennun täysi purukalusto, on se antanut niiden edelleen imeä. Muutaman viime päivän aikana Kajo on ensimmäisiä kertoja murissut tisseille pyrkiville pirajoille, mutta saattanut silti hetken kuluttua päästää ne syömään.

Huonojen säiden vuoksi pentujen ulkoilujen aloittaminen on jäänyt hieman myöhemmälle kuin oli tarkoitus. Tällä viikolla pupsit ovat kuitenkin päässeet vihdoin tutustumaan ulkomaailmaan. Märkä nurmikko ja tuuli eivät aluksi oikein olleet nappuloiden mieleen, mutta epämukavuusseikat unohtuivat kaikilta aika nopeasti. Tässä muutamia kuvia tämän päiväiseltä ulkoilureissulta:

Hemmo

Risto

Ilta

Eetu

Hemmo ja Risto

Lisää kuvia ulkoilureissuilta löytyy täältä.

Ensimmäinen trimmi

Pennut pääsivät ensimmäiseen trimmaukseen viiden ja puolen viikon ikäisinä.

Tällaisia karvatuhveloita ne jo oli

Kaikkiaan trimmaus sujui oikein hienosti. Föönaus oli yleisen mielipiteen mukaan selvästi inhottavin vaihe, mutta trimmauskone ei aiheuttanut kenessäkään suurempia antipatioita. Esimerkiksi korvien ajelu sujui todella mukavasti pennun maatessa kerällä sylissä. Saksitöiden ajan Hemmo ja Ilta seisoivat kuin tatit, mutta Risto ja Eetu saivat pari lommoa turkkiinsa päättäväisten karkausyritysten ja pomppimisen vuoksi. Neljä kertaa puolentoista tunnin session jälkeen karvapallerot paljastuivat oikein sieviksi minibelingtoneiksi:

Hemmo 1870 g

Risto 1926 g

Ilta 1989 g

Eetu 2095 g

Kasvattajatätien saamattomuuden vuoksi nämä kuvat korvaavat samalla pentujen viisiviikkoiskuvat ;) Puntarissa pennut kävivät viiden viikon ja kahden päivän ikäisinä.